luokanopettaja, otatko ammatillisen haasteen vastaan?

Luokassa on 20-25 muutakin oppilasta. Odotatko, että kouluterveydenhoitaja opiskelee psykiatriaa, jotta voi hoitaa lastasi kokonaisvaltaisesti?

että selviää kaikkien lasten kanssa.



Sinultakaan ei vaadita selviämistä enempää.

Asetat opettajan puun ja kuoren väliin. Vaaditko lähikeskuksen lääkäriltä, että opettelee sydänkirurgiksi, jotta te voitte käydä tutulla ja turvallisella lääkärillä jatkossakin, kun löytyi sydänvikaa? Ihan vaan tuosta vaan, virkansa ohessa ilman ylimääräistä korvausta. Luokanopettaja ei ole erityisopettaja ja on kohtuutonta vaatia, että hänen pitäisi opiskella yhtäkkiä teidän Jesse-Jamesin hairiön mukainen tapa tehdä töitä. Jotkut voivat kiinnostuksesta kokeilla, mutta ei se nyt ihan niin vaan mene, että ope käy jonkun kurssin ja sitten kaikki menee putkeen. Tottakai oikealla menetelmällä voi tehostaa oppimista, mutta silti sen käyttäminen on hyvin työlästä ja vie oppituntitilanteessa kauheastii energiaa opettajalta. Erityisluokilla luokkakoko on sen takia pieni, kun opettaja joutuu venymään niin moneen tapaan opiskella. Tavallisessa perusluokassa täytyy huomioida ne muutkin oppilaat. Ei opettaja voi käyttää kohtuuttomasti energiaa yhden oppilaan opiskeluun. Se on muita kohtaa väärin.

eikä tässä vaihtoehtona olevassa erityisluokassa osata niitä sen enempää. Siellä ei myöskään sa lapsen kognitiivisen tason mukaista opetusta.



En ymärrä, miksi pyyntö on älytön. Melkein joka luokalla on nykyään 1-2 adhd tai autismin kirjon lasta diagnoosilla tai ilman. Eikö opettajalle tässä tarjota lähinnä keino päivittää osaamisensa ajan tasalle? Miksi se on älytöntä?

Minusta jokaisen työtään kunnioittavan ja siitä kiinnostuneen opettajan pitäisi ottaa haaste vastaan ja käydä ne kurssit, jatkaa lapsen kanssa ja haluta vielä onnistua siinä.

Tämän päivän työelämä kun vaatii jokaisessa paikassa uuden oppimista ja kouluttautumista. Eikä ap.n kuvaama tilanne olisi opettajalle edes "uutta tai vierasta" työtä vaan minun mielestäni ihan jokaisen opettajan osattava homma.

Ei yksin mutta jonkun tukiverkon kautta.

Pitäähän tavallisen lastenhoitajankin osata hoitaa erityishoitoa tarvitsevaa pientä lasta perhepäivähoidossa tai pk.ssa. SE kuuluu työnkuvaan. MIksei siis opettajankin työnkuvaan.

Sitäpaitsi lapsen etu jää monesti taka-alalle kun ajatellaan enemmän taloudellisia tai aikuisten tarpeita.

Sitten kysytään mistä johtuu lapsien ja nuorien pahoinvointi!!! Ikävää!!!

opettamisesta on vielä vähän, vaikkakin muuta työ-ja elämänkokemusta jo aika paljon...



Luulen, että ottaisin tarjouksesi vastaan ja olisi iloinen, että lapsella on noin fiksut ja lastaan tukevat vanhemmat! Minusta siirto pois omalta luokalta ja tutusta koulusta erityisopetukseen on aivan viimesijainen vaihtoehto ja sitä ennen tehdään kaikki voitava. Mutta...



Opettaja on varmasti tehnyt kaikken osaamansa lapsesi hyväksi ja tosiaan, hänellä on ne parikymmentä muutakin oppilasta, joissa heilläkin voi olla kovikin monenlaisia tarpeita. Opettajakin tarvitsee tukea, jotta jaksaa. Kuinkahan koulussa toimii yhteistyö opettajien välillä, millaisen erityiopettajapalvelut siellä on?Tai miten toimii oppilashuolto? Onko lapsellasi avustajaa?



Opettajien koulutuksessa saa aivan liian vähän tietoa erilaisista oppijoista, vaikka heitä on takuuvarmasti joka luokassa. Myöskään yhteistyöhön vanhempien kanssa ei panosteta koulutuksessa juuri yhtään, vaikka kodin ja koulun yhteistyöstä kovasti juhlapuheissa toitotetaan!



Tällainen erilainen oppija on niin haasteellinen, että on äärettömän hyvä, jos vanhemmat ja opettaja yms lapsen kanssa työskentelevät henkilöt ovat samalla puolella ja yhteistyössä.

Olen vahvasti inkluusion kannalla, vaikkakin nykykouluissa täytyy tehdä PALJON muutoksia, jotta sellaiseen päästään aidosti ja niin että kaikki hyötyvät tilanteesta. Parhaimmassa tilanteessa lapsesi voi jatkaa luokassaan, mutta joskus voi olla kuitenkin myös lapsen edunmukaista, että hän opiskelee pienemmässä ryhmässä ja saa koulusta muutakin kuin epäonnistumisia ja syntipukin roolin.



Siis ensin kaikki keinot käyttöön. Olisi valmis "omalla ajalla" ilmaiseen kouluttautumiseen ja palaveeraamiseen (tietyissä rajoissa tietenkin) ja yhteistyössä vanhempien ja mahdollisesti muiden lapsen kanssa työskentelevien henkilöiden kanssa tekemään kaikkeni, jotta lapsi voi jatkaa luokallani. Toki tarvitsisin myös käytännön apua, kuten avustajan ja koulun erityisopettajan avut luokkaan, jotta pystyn selviytymään vaativasta oppilaasta ja muista enempi ja vähempi vaativista sellaisista kunnolla. Vasta jos nämä eivät auttaisi ja katsoisin että poikaasi pystytään paremmin auttamaan ja opettamaan jossain muualla, ottaisin sen vaihtoehdon esille.

Työstään motivoituneet opettajat ottavat kyllä haasteen vastaan ja hakeutuvat oma-aloitteisestikin lisäkoulutukseen oppilaiden tarpeita ajatellen, mutta luokanopettajien voimavarat ja mahdollisuudet tehdä työnsä hyvin ovat rajalliset.



Usein luokassa on 25 oppilasta, joista usealla on erityyppisiä oppimisvaikeuksia tai koulunkäyntiin vaikuttavia erityistekijöitä. Opettajan on mahdoton huomioida kaikkien yksilöllisiä oppimis- ym., jos lapsia on liikaa. Koulunkäyntiavustajaresurssi on lähes aina täysin riittämätön, erityisopettajia on liian vähän ja luokanopettajat uupuvat yrittäessään selvitä arjesta ja opetussuunnitelmasta ison haasteellisen luokan kanssa.

terv. erityisopettaja

Mutta jos on luokanopen koulutus ja vakanssi, niin on kohtuutonta vaatia erityisopettajan työtä ilman oikeaa koulutusta ja esimerkiksi opetusvelvollisuuden laskua. Get it? Ei keittiöapulaisenkaan tarvi opiskella kokiksi ihan tuosta vaan ja jatkaa keittiöapulaisen palkalla kokin tehtävissä.



Opettajat kuten kaikki muutkin joutuvat opettelemaan uusia asioita nykyään, mutta jossain menee se raja ja ei sen uuden tehtäväkentän takia voi laiminlyödä vanhoja tehtäviään. Tämä on rehtorin arvioitavissa ja tässä tapauksessa rehtori lienee sitä mieltä, että opettajan ei tarvi, jos ei halua.