Selviäisikö perheenne, jos työttömyys/konkurssi tms. tuhoaisi taloutenne täysin

terkkuja vaan opiskelijaperheestä! toisaalta meillä ei ole vielä mitään, mitä menettää (siis materiaa).

Nyt on helpottanut, sillä taloudellinen tilanteemme on parantunut, velkaa alle 30000 ja toisaalta koen, ettei onneni ole kiinni materiasta. Mutta olisihan se iso sokki, jos kotinsa menettäisi. Itse kuulun riskinkarttajiin, joten en ole koskaan isoa asuntolainaa ottanutkaan.

ja mies kelan karenssissa sairautensa vuoksi. työttömäksi jääminen saattaisi jopa nostaa taloudellisen tilanteemme siitä, missä se nyt tällä hetkellä on..



ja kyllä, meillä on asuntolainaa jota maksamme pienistä tuloistamme, sillä jossainhan se on ihmisen kuitnekin asuttava.

Miehen palkka on yli 2500, mä oon kotihoidontuella, käteen jää rahaa vähän enemmän kuin toimeentulotuella jäisi.. lystiä

Mutta luulenpa että minulle luopuminen luksuksesta olisi kova paikka.

Mutta ei me rahan takia olla yhteiselämää aloitettu. Huonoista lähtökohdista on ponnistettu, joten perhetaustan puolesta "köyhyys" ei olisi uutta.



En ymmärrä, miten tilannetta auttaisi perheen hajoaminen - jos kaikki muu menisi, niin olisi edes se perhe! (tärkeimpänä) Sehän olisi kuitenkin viime kädessä kaikki kaikessa kuitenkin!

Tau no JOS nyt sattuis niin et molemmat vanhemmat jäis samallakertaa työttömiksi JA ois isoja lainoja...? Niinkö?



Meillä ei ole tuotakaan ongelmaa,vuokralla asutaan ja ollaan yhteiselon aikana oltu molemmat vuorotellen työttömänä ja yhtäaikaakin sillee et mies oli työttömänä ja itse äippälomalla (kesti noin 2kk)



Mutta ollaan myös molemmat nyt työelämässä kokopäiväisesti eikä olla jääty kotiin mähöämään :D kun työttömiksi jäätiin vaan oltiin oma aloitteisia ja aktiivisia työnhakijoita,muutettiin jopa toiselle paikkakunnalle työn perässä jne

Tau no JOS nyt sattuis niin et molemmat vanhemmat jäis samallakertaa työttömiksi JA ois isoja lainoja...? Niinkö?

Meillä ei ole tuotakaan ongelmaa,vuokralla asutaan ja ollaan yhteiselon aikana oltu molemmat vuorotellen työttömänä ja yhtäaikaakin sillee et mies oli työttömänä ja itse äippälomalla (kesti noin 2kk)

Mutta ollaan myös molemmat nyt työelämässä kokopäiväisesti eikä olla jääty kotiin mähöämään :D kun työttömiksi jäätiin vaan oltiin oma aloitteisia ja aktiivisia työnhakijoita,muutettiin jopa toiselle paikkakunnalle työn perässä jne

työttömiksi/konkurssiin, niin silloin pitäisi neuvotella pankin kanssa maksuvapaata ja yrittää pikaisesti hankkia uudet työpaikat. Säästöjä on sen verran että muutama kuukausi ainakin pärjättäisiin ja ainakin minä saisin ansiosidonnaista työttömyyskorvausta jonkun aikaa. Jos jouduttaisiin täydelliseen taloudelliseen ahdinkoon, olisin jo valmis pyytämään appiukkoa apuun.



Perheessämme varmasti riideltäisiin ja oltaisiin pahalla tuulella taloudellisen ahdingon takia, mutta en usko että sen takia erottaisiin. Aina sitä jotenkin taisteltaisiin eteenpäin. Eihän se materia maailman tärkein asia ole. Kriisi voisi jopa tiivistää perheemme suhteita.

Vaikeahan sitä on kuvitella, että miten kaikki häviäisi, mutta kyllä sekin mahdollista on - jos vaikka joutuisi johonkin rankkaan oikeudenkäyntiin ja määrättäisiin maksamaan vaikka 200t korvauksia jostain. Tai vaikka niin, että olisi ottanut 300t lainaa ja saisikin siitä myydessään 200t ja jäisi vuokralla asumisen lisäksi vielä 100t lainaa "ei mistään", tämmöinenhän voi realisoitua vaikka avioerossa, jossa varmaan harva yksin pystyy maksamaan suurta lainaa. Myös joku homevaurio vaikka omakotitalossa voisi keikauttaa perheen talouden ihan pahasti.



Minä uskon, että meidän perhe kyllä selviäisi, jollei sitten taloudellinen katastrofi olisi toisen puolitahallaan aiheuttamaa. Sanotaan nyt vaikka, että jos mies olisi uhkapelannut asuntomme, niin kyllä se varmaan olisi tämän stoorin loppu. Kyse ei olisi kylläkään silloin niinkään taloudellisesta katastrofista vaan luottamuksen pulasta ylipäätään.