Siis miksi ihmeessä se tyttö virui metsässä 9 päivää?
Eikö olisi voinut vaikka ryömiä tai pyöriä tai jotenkin hilata itsensä kotiin tai sinne autotien reunaan?
Kommentit (19)
vasta 9 päivän päästä katoamisesta.
Sitä juuri ihmettelen, että kyllä kai sitä nyt voi jalan loukattuaan vielä jotenkin makuullaan hilautua tai pyöriä. Tosi kummallinen juttu.
Tais olla iltiksessä juttua.
19 v tyttö lähti kävelylle lähimetsään, loukkasi jalkansa ja istui sitten puunjuurella etanoita syömässä 9 päivää. Oli n. kilsan päästä kotitalolta ja 400m autotieltä.
Yhdeksän päivän päästä sitten etsintäpartio löysi tyttelin vihdoin ihan tajuissaan ja järjissään, mutta nälkäisenä ja kylmettyneenä. Miksi siis vain jäi sinne puun alle nököttämään, eikä edes yrittänyt raahautua vaikka autotien laitaan?
Luulisi että olisi saanut huutamalla apua, ja yleensä kaikilla on kännykätkin mukana. Ja ihme ettei ole noin läheltä aiemmin löydetty. Ja miksei tosiaan ole itse yrittänyt sieltä pois? Varmaan olis jotenkin päässyt ryömimäään tms.
Vaikka jalan loukkaisikin, niin kyllähän sitä pääsee vaikka yhdellä jalalla hyppimällä tai sitten vaikka ryömimällä. Ei tuommoisen takia kannata jäädä metsään kuolemaan.
Pliis, eteläsuomalaiset: Opetelkaa kulkemaan metsissä, jos ei muuten niin harrastuksena.
T: Suomessa on suurin osa metsää.
luottavaisia siellä kehäkolmosen toisella puolella. ;-)
Näin lööpin ja koitin etsiskellä mutta en löytänyt.
oli todella _eksynyt_, niin ehkä ei halunnut liikkua, koska ei tiennyt missä suunnassa koti/autotie tmv. on?
Onhan se onnetonta, mutta kaikki eivät osaa liikkua metsässä. Ja jos ajatellaan että oli jalkansa pahasti loukannut, niin se ryömiminen tmv. voi olla lähes mahdotonta --- ei pääse etenemään kun pienen matkan --- se vie energiaa kohtuuttomasti/vaateet saattavat kastua ja kylmettyy nopeammin jne. --- ja loppujen lopuksi olisi saattanut päätyä vielä _kauemmaksi_ missä nyt oli. Olisiko silloin selvinnyt hengissä/löytynyt ajoissa?
Asiaa voi ajatella niin, että jos "tavallinen suomalainen" tiputetaan sademetsään missä ei ole ikinä käynyt, huonosti varmaankin kävisi. Joku "city-juntti" on jo ihan yhtä hukassa siinä takapihan pikku metsikössä...;)
Pliis, eteläsuomalaiset: Opetelkaa kulkemaan metsissä, jos ei muuten niin harrastuksena.
T: Suomessa on suurin osa metsää.
luottavaisia siellä kehäkolmosen toisella puolella. ;-)
Siellä on yks Cheryll eksynyt helsinkiläisen lähiön takapihalle....
Pliis, eteläsuomalaiset: Opetelkaa kulkemaan metsissä, jos ei muuten niin harrastuksena.
T: Suomessa on suurin osa metsää.
luottavaisia siellä kehäkolmosen toisella puolella. ;-)
Siellä on yks Cheryll eksynyt helsinkiläisen lähiön takapihalle....
ollut muilla teillä ja asettunut sitten pöpelikköön lyhyemmäksi ajaksi kuin 9 päivää.
Jumalauta jos on ollut kilometrin päässä kotoa 9 päivää - mukamas liikuntakyvytön, mutta silti kykeneväinen kiipeään puuhun huiskuttamaan helikopterille? Kädet vaan petti, ettei päässyt korkeammalle, just.. Ei nyt ihan faktat täsmää. Joko mimmi on ollut metsässä lyhyemmän aikaa tai se pipi on ensisijaisesti päässä. Jos on heikot voimat ja vaikka jalka poikki, niin silti kun 100m yhden päivän aikana olisi aina saanut ryömittyä, aina yhdeltä kuuselta seuraavan suojaan seuraavaksi yöksi, niin olisi ollut lopulta kotipihalla! Ei tuossa voi olla kaikki faktat kunnossa tuossa tarinassa. :oO
Ei se selviäis edes vajaata viikkoa noilla vaatteilla ulkona ilman mitään tulia tms. lämmikettä. On taitanut olla lämmittäjä jossain ja hipsinyt sitten kuusen juurelle kunnialliseen löytöpaikkaan. Tuossa jutussa tökkää aivan liian monta asiaa. Öisin on tullut kaatamalla vettä ja perään ollut useampana yönä pakkasta. Ei siinä etanat auta ja crocksit ja hamoset lämmitä.
9 päivän sisällä oli se julmettu myrsky pohjanmaalla ja muuallakin Suomessa - piiskaava taukoamaton sade ja kylmä kova tuuli. Muistaakseni tuo tyttö virui metsässä juuri pohjanmaalla? Vettä on piru ollut siellä kuusen juurella sen verran, että sitä on saanut niillä crockseilla kauhoa pois. ;o) Kyllä on paksu tarina, mutta tälle tuskin tulee koskaan tietoa. Jää sekavaksi selvittämättömäksi legendaksi. Tytön perhe kun on nyt niin iloinen, että tyttö löytyy, joten eivät huomaa tarinassa mitään omituista - kertovat vain sitä medialle kuin suurintakin pelastustarinaa. Ja sitten kun järki alkaa hiipimään sinne onnelliseen pääkoppaan (yhtään siis sanomatta, etteikö löytymisestä saisi ja pitäisi olla ylettömän onnellinen! Tottakai!), niin enää ei anneta kommenttia. Ei kehdata kun mentiin niin höplään...
Ilta-Sanomat 30.10.2008 Ulla Appelsin kirjoitti:
Eveliinan katoamisesta on kulunut kahdeksan päivää, kun tiistaina päivällä äiti, isä ja käymässä olleet poliisit kuulevat jotain outoa. Ääni tulee jostain kaukaa. "Apua", kaikuu metsästä. Voiko se olla Eveliina?
Niitä on varsinkin pohjoisemmassa suomessa kaikki metsät täynnä eikä niillä todellakaan kulje mikään vilkas liikenne.
Enemmän suojassa tyttö oli puun alla.
Eikä huuto synkässä metsässä kuulu kilometrin päähän.
Ja ne etanat ryömi ihan oma-aloitteisesti sen tytön suuhun syötäväksikin. Aivan varppina.
Toi Cheryll-kommentti sai hymyilemään. :D Voin hyvin kuvitella, että jos ja kun alettais tivaamalla tivaamaan tytöltä näitä kysymyksiä, hän vastaisi kuin Cheryll: "Läppäähän mä vaan heitin."
:D
Erikoinen on tarina.
Pliis, eteläsuomalaiset: Opetelkaa kulkemaan metsissä, jos ei muuten niin harrastuksena.
T: Suomessa on suurin osa metsää.