Katsoitteko juuri Yle1:ltä tulleen dokumentin keskosista?

Mutta ei uuden lapsen yrittäminen mitenkään heikennä vanhempien rakkautta kuolleeseen vauvaan. Elämän on jatkuttava.

tuo oli ihan kammottava dokkari ja kadun TODELLA että katsoin sen. olen vielä raskaana joten tunteet ovat potenssiin sata tällä hetkellä.



en näe siinä ohjelmassa mitään hyvää. minua myös ällötti katsoa sitä pariskuntaa keskustelemassa uusista vauvoista.

se oli varmasti todella rankkaa. Aina tekisi mieli halata pitkään kun kuulee tuollaista tapahtuneen. Enhän varmaan osaa asettua sinun asemaasi ja tietää miten rankkaa se oli. Mutta joka tapauksessa voimia sinulle!

En pystynyt ohjelmaa katsomaan. Onneksi toinen vauva nyt kotona ja voi hyvin...

Todellakin, onnellinen saa omista lapsista olla.

Nyt oma pieni 1-vuotiaani heräsi juuri päikkäreiltä ja kylläpä halasin lujaa pikkuista poikaani ja kiitin mielessäni pitkään ja hartaasti että hän sai asustaa kohdun suojissa koko raskauden ajan.



Paljon voimia kaikille keskosten vanhemmille!!

kun on itse istunut siellä sängyn vieressä teholla viikko-ja kuukausikaupalla.. Liian rankkaa ja ahdistavaa, vaikka meillä onneksi lapsi selvisikin hengissä. Tuli vaan liikaa muistoja mieleen sairaala-ajasta.



Tuo dokumentti taisi olla kuitenkin aika yksipuolinen, yhdestä vauvasta ja perheestä kertova. Heillä ei mennyt hyvin, ja vauva oli liian sairas..

Dokumentissa olisi voitu ottaa esille sekin seikka, että kaikille ei suinkaan käy huonosti, monet keskoset selviävät. Että niitä onnellisiakin loppuja on paljon, ei keskosuus aina merkitse pelkkää ahdistusta ja kärsimystä!



Se, että jotain selkeitä viikkoja laitetaan rajaksi, että hoidetaanko keskosta vai ei, on järkyttävää. Kun alussa ei voi kukaan tietää miten käy, siinä pitäisi olla ennustaja.



Suomessa kun selviää rv23-24 syntyneitäkin, ja vielä iso osa ilman suurempia vammojakaan, niin kamalaa tuollaiset "hoitorajat"!! (Hollannissa se rv25 siis, näin olen ymmärtänyt).

Täällä monia vanhempia hirvittää, kun katsoo tervettä rv.24 syntynyttä taaperoa, että ei olisi Hollannissa teho-hoitoa annettu.. :( Että sillä omalla rakkaalla (ehkä ihan terveellä) lapsella ei Hollannissa olisi ollut oikeus elää..



Tässäkin mielessä siis onni syntyä Suomessa..ja muutenkin teho-hoito on täällä huippuluokkaa, siitä tulen minäkin olemaan ikuisesti kiitollinen. Ei olisi meidänkään ilopilleri elossa ilman sitä!