Kun olin pieni, äitini uhkasi

Isästä, muista lähiympäristösi ihmisistä. Siitä, oliko sulla joku jolle puhua. Tiesitkö että sulle tehdään vääryyttä.

Mun äiti nöyryytti mua mennen tullen ja uhkasi monta kertaa hukuttaa itsensä ja mut. Arvaa oonko mä traumatisoitunu? Päälle kolmekymppisenä rupesin miettimään et mitähän se perusturvallisuus tarkoittaa. ja monta muuta asiaa. Surullisinta oli kuitenkin se ettei koskaan nähnyt aitoa rakkautta tai edes asiallista käytöstä vanhempiensa välillä. Arvaa onko vaikuttanu myöhempiin ihmissuhteisiin...?

juu, ja mut meinattiin tappaa polttamalla koko kämppä ja sen lisäksi olen joutunut tulikuumaan kylpyyn.. Että, jotta, kaikkee sattuu..

ja haudata hänet maalaistalomme takana sijaitsevaan lepikköön. En ole ihan varma, josko joskus sanoi että hautaa äidin elävältä. Sanoin pienenä äidille, että minä tulen sitten mukaan. Luonnollisesti meillä oli perheväkivaltaa ja alkoholismia. Olen siitä huolimatta akateemisesti koulutettu nainen, vakituisessa arvostetussa työsuhteessa, naimisissa ja 6 kk:n ikäisen tyttären äiti. Olen kuitenkin harkinnut terapian aloittamista, juu. Ahdistus iskee pintaan toki useasti. N 28 v.

Olen todella todella pahoillani teidän puolestanne!

Miten olette pystyneet jatkamaan normaalia elämäänne tuollaisen jälkeen?

Teidän yhden toisen kiltin tytön, joka ei koskaan mene naimisiin äitinsä ylikorostetun kasvatusvallan takia...



Tänään 4.10.08 oli muuten Hesarissa tyttöjen kurittamisesta kotona- se on jopa yleisempää kuin pojilla...

Mutta semmoinen ulkopuolisuuden tunne ja suorittamisen pakko ja kyvyttömyys nauttia elämästä ihan vaan sen elämisen takia on jäänyt. Lisäksi saan raivokohtauksia silloin tällöin. Tulee paha olo, enkä pysty hillitsemään tunteitani. t. 7