Saako terapeutti puhua omista asioistaan potilaille?

No periaatteessa ei,koska sitten hän alkaa kuormittaa potilastaan. Lisäksi heille voisi syntyä vääränlainen tunne-side,ja joskus tätä kautta terapeutit ajautuu potilaansa kanssa suhteeseen,mikä on ymmärtääkseni rikosoikeudellinen asia. Ainakin se on ammattieettisesti väärin,että antaa vääränlaisen tunnesiteen kehittyä.

Terapeutin ei tarvitse olla mikään tunteeton puupökkelö,mutta hänen pitää tietää rajat.

Terapeutti uskoutui muutaman kerran (mies) ja minä onneton ihastuin häneen. Hän oli muutenkin kaikin puolin ihana ja lämmin, joten en syytä täysin itseäni tuosta ihastumisesta. Tunteet olivat kuitenkin yksipuolisia, joten pettymys oli suuri.

joka kertoili avioerostaan ja lähinnä omista asioistaan koko ajan. Oli ikävää. Nykyinen terapeuttini jo kuudetta vuotta ei ole puhunut halaistua sanaa itsestään koko aikana.

Epärelevantti asia (siis omien asioiden vatvominen) potilaan hoidon kannalta.

jos kerran molemmat terapoivat toisiaan :D

toisaalta voi puhua vain ja ainostaan itsestään, muttei esim miehestään tai lapsistaan, koska heidän asioistaan hänellä on vaitiolovelvollisuus. jos niin tekee, hän periaatteessa rikkoo oman ammattinsa eettisiä periaatteita, jopa lakia.

Terapeutti voi kertoa omia asioitaan esimerkinomaisesti, muutenkin lisää luottamusta, ihmissuhde sekin on, mun mielestä tekee terapiasta parempaa, kun terapeutti on ihminen. Vaikeuksia ja huolia ei tietenkään ylenpalttisesti pidä alkaa purkamaan. Se ei ole potilaan tehtävä niissä auttaa.

Jos asiakas kysyy esimerkiksi, onko terapeutilla lapsia tms. niin riippuen terapiasuuntauksesta jotkut vastaavat tällaiseen kysymykseen ja toiset eivät.. Mutta esim. omasta avioerokokemuksesta avautuminen on jo asiatonta mielestäni. Neuvoisin ottamaan yhteyttä esimerkiksi terapeutin ammattiliittoon (riippuen siitä mikä on peruskoulutus, esim. psykiatri (=lääkäri), psykologi tai erikoissairaanhoitaja) tai työnantajaan, jos kyseessä ei ole yksityinen terapeutti vaan esim. mielenterveystoimisto.

Ei se kyllä varsinaisesti ole vaitiolovelvollisuuden rikkomista, jos puhuu miehestään tai lapsestaan, koska vaitiolovelvollisuus koskee asiakassuhdetta, jota terapeutilla ei ole omien sukulaistensa kanssa. Mutta muuten kyllä asiatonta, ei kuulu terapiasuhteeseen.

Meille ainakin koulussa puhuttiin vaitiolovelvollisuudesta myös omaa perhettä kohtaan, ei varsinaisesti kai ole laissa, mutta ammattieettisesti on arveluttavaa. Opettaja, joka myös itse oli käytännön työssä siihen aikaan, käytti vertauksena esim avioerotilannetta; käski miettimään, miten käsittelet oman erosi asiakkaan kanssa, kun olet hänelle jo muutoinkin kaikkea perheestäsi kertonut! Hän myös pyysi keskustelemaan jo kotona esim aviopuolison tai lapsen kanssa, haluaisivatko he, että heidän asioitaan puhutaan ventovieraille. Pisti ajattelemaan. Ja tämä aika on myös sellainen, ettei omista asioista viitsi ihan vapaasti kertoilla. Tiedä milloin alkaa saada häirintäsoittoja tms ikävää.

omista asioista. Kokisin sellaisen asian pelkästään kiusallisena (lasten lukumäärä tms.) enkä lainkaan luottamusta herättävänä. Luottamus terapeuttiin syntyy jostain muusta. Epätietoisuus terapeutin henkilökohtaisista asioista on pelkästään helpottavaa.

Ihan yleistä tosiaan vain työstään. Ongelmista sosiaalitoimiston virkailijoiden kanssa jotka soittelee ja utelee potilaiden terveystietoja ym.. Ei mitään minua kuormittavia juttuja kuitenkaan koskaan itsestään puhunut.

psykiatriystäväni sanoi, että heitä on ohjeistettu kertomaan kysyttäessä ikä, siviilisääty ja onko lapsia.

Pitää olla ainakin hyvä syy, jos kertoo. Eli pääsääntöisesti ei todellakaan.

Itseäni ärsyttää, jos terapeutti kertoilee. Ne asiat ei minua kiinnosta enkä jaksa reagoida kohteliaasti. lisäksi en voi kysyä lisäkysymyksiä, koska aika tiukat rajat kuitenkin oltava, joten häiritsevää tietää jotain, muttei paljon.

Minun terapeuttini kertoi mm. perheestään ja omista vastaavista tilanteistaan kuin mitä minulla oli ollut. Myös avioeron, lasten pulmat, omasta äidistään ja siskoistaan, jotain suhteestaan exäänsä ja nykyisestä avioliitostaan jne.

En kokenut sitä ollenkaan pahana. Terapeutti sanoi, että voi kertoa asioita siinä määrin kuin ne tukevat minun terapiaani. Koin muutenkin terapeutin hyvin inhimillisenä, en yhtään etäisenä. Kerran huomasin, että hän vaikutti hyvin väsyneeltä ja oli ehkä itkenyt. Kysyin onko kaikki hyvin, ja terapeutti sanoi että olen ainoa asiakas joka on koskaan kysynyt miten hän voi!! Olin että wtf, minusta se kuuluu ihan perus käytöstapoihin jos huomaa toisen kärsivän.