Olen keskeyttänyt toivotun raskauden...kysy minulta mitä haluat...ev

Uskotko tappaneesi ihmisen?

1. Tein sen koska sikiöltä todettiin kuollettava kehityshäiriö eli hän olisi parhaimmillaan kuollut 2 tunnin sisällä syntymästään. Siis parhaimmillaan.



2. Kyllä uskon tappaneeni ihmisenalun mutta en usko että oli muita vaihtoehtoja.

sitä mahdollisuutta että lapsi ei olisikaan ollut niin pahasti vammainen?



Olisitko voinut ajatella synnyttäsi hänet niin että olisit saanut pidellä häntä sylissäsi edes sen kaksi tuntia? Edes lapsen itsensä tähden?

sitä mahdollisuutta että lapsi ei olisikaan ollut niin pahasti vammainen?

Olisitko voinut ajatella synnyttäsi hänet niin että olisit saanut pidellä häntä sylissäsi edes sen kaksi tuntia? Edes lapsen itsensä tähden?

1. En ole ajatellut sitä mahdollisuutta että lapsi ei olisikaan ollut niin pahasti vammainen. Ultrassa nähtiin että häneltä puuttuivat kokonaan aivot.

2. En voinut ajatellakaan että olisin jatkanut raskautta tuon tiedon jälkeen. Synnytin kyllä hänet normaalisti alakautta kuolleena ja pidin häntä sylissä puolisen tuntia. En usko että lapselleni olisi ollut iloa siitä että hän olisi saanut elää täysiaikaiseksi ja että samalla viikko viikolta hänen aivomassansa (ei siis aivot vaan kehittymätön aivomassa) olisi hilseillyt lapsiveteen niin että syntymän aikana tuota massaa ei olisi enää ollut olemassa. :(

että jos lapsi todella niin sairas, niin ei sitä saa syliin..

Olin viikolla 20+1. Kehityshäiriö todettiin rakenneultrassa.

päätöksen. Voimia sinulle!

29v

Kiitos että selvensit tilannetta. Minun on helpompi ymmärtää ratkaisuasi vaikka olenkin abortin vastustaja jos lapsi on elinkelpoinen.



Onneksi sait pidellä häntä. Se oli varmasti henkisesti hyvin tärkeää sinulle kun prosessoit tätä vaikeaa asiaa.

kamalalta tuntuu. Voimia teille.

Tämä on varmaan elämäni vaikein asia.



Ap

On 3v ikäinen poika. Hän ei tiennyt vielä raskaudesta ja tulevasta pikkusiskosta. Mietimme parhaillaan miten kertoa asiasta joskus hänelle (vaiko kertoako).

Voimia teille.

Kuka tahansa meistä voi joutua tuon päätöksen eteen. Uskon, että teit oikean ratkaisun.

t. monen lapsen lääkäriäiti

Mietin vaan että miten tollaisen jälkeen pystyy enää raskauteen.

ihan tasan samassa tilanteessa olin reilu vuosi sitten. Lapsella ei elinkelpoisuutta ja kolmessa eri ultrassa asia vahvistettiin. Kukaan joka ei ole asiaa itse kokenut ei voi mitenkään ymmärtää mistä on kysymys ja kuinka vaikea ja kipeä asia vuosienkin jälkeen.

Itse mietin pientä tyttöämme lähes päivittäin, joskus menee pari päivää ilman että muistan asiaa ja joskus asia on mielessä parikin kertaa päivän aikana. Mutta silti olen aivan varma oikeasta ratkaisusta.



Voimia sinulle ap ja kaikille muille jotka ovat saman kokeneet! Sivulta enkelin kosketus löytyy muitakin ja sivustoilta saa hyvää tietoa ja vertaistukea, suosittelen!

Ja uskallatko vielä yrittää uudelleen? Voimia koko perheelle.



t. vastaavassa tilanteessa ollut

Millään en muista sen nimeä, mutta siinä oli omakohtaisia kokemuksia kerätty yksiin kansiin. Ajattelin, että saisit vertaistukea.



Onko tapahtuma sattunut ihan äskettäin? Millä keinolla purat suruasi?



Voimia kovasti teille koko perheelle. Tuntuu pahalle teidän puolestanne. Toivottavasti elämä näyttää hetken päästä vähän valoisammalta.

Tämä ei ole perinnöllistä. Meillä on vain 1% mahdollisuus että tämä toistuu.



Mieli tekisi vielä yrittää lasta mutta en tiedä kuinka ihmeessä uskallan. Pelottaa jo etukäteen että mitä jos joudun tähän tilanteeseen uudelleen. :(

En ole lukenut aiheesta tehtyä kirjaa. En tiennytkään että sellaista on edes olemassa.



Tästä keskeytyksestä on jo 6kk aikaa mutta asia on aika lailla vieläkin koko ajan mielessä. Varsinkin kun mietin mitä kerrotaan joskus esikoiselle. Mitä sanotaan ihmisille jotka kysyy kuinka monta lasta meillä on. Itse koen olevani kahden äiti mutta... :(