Miksei lapsiperheen arjesta saa ikinä valittaa?

tai hankittu työpaikka jossa ei tulekaan toimeen kenenkään kanssa tai joutuu kiusatuksi.

Itse vastaan kuitenkin aina "niin meilläkin".:)) ja yritän ymmärtää avautujaa. Kaikki eivät vain valitettavasti ole niin empaattisia. Jos heillä on mennyt kaikki helposti niin sitten pitäisi muillakin olla samanlainen tilanne.



Tulee vain mieleen se ketju jossa ap joka oli viimeisillään raskaana valitti ettei saanut apua äidiltään. Ja joku sairas heti hyökkäsi kimppuun kuinka ap:n pitäisi tulla toimeen omillaan eikä juosta AINA äitinsä luo:)). Jo oli sekin!

kärsi kärsi niin kirkkaimman kruunun saat...

suoalainen = suomalainen

muita, heihin ei kannata kiinnittää mitään huomiota.



Me normaalit äidit valitamme toisillemme, jos nukumme huonosti, tai lapsen kehityksestä on huolia, tai olemme sairastelleet, tai ihan mitä vaan. Valittaminen on hyvästä, saa painamassa olevat asiat pois mielestä, ja huomaa, että muillakin on samoja ongelmia.



Kun esikoisen koulunalku takkusi, ja siitä muutamalle ihmiselle avauduin, niin oli ihana kuulla, että oli muitakin pikkupoikia, jotka eivät olleet vielä ihan valmiita istumaan kunnolla koulupäivää, ja että heistä kasvoi ihan kunnon aikuisia tai isompia lapsia. Eli valittaminen kannatti.



Eli valita vaan täällä, jos et tosielästä valituskaveria löydä, ja unohda nuo idioottimaisimmat kommentit.

Joskus tuntuu, että joillakin on niin paljon padottuna sisälle, että heidän pitäisi jutella niistä ikävistä asioistaan enemmänkin... ehkä juuri nämä "MEILLÄ ON KAIKKI TÄYDELLISESTI, JA OLETTE HUONOJA JOS TEILLÄ EI OLE"-tyypit ovat juuri niitä joiden kannattaisi hakea vään rehellistä vertaistukea. ;))

Joo olen huomannut saman!Kaverilleni erehdyin kerran narisee jostain asiasta niin sieltähän tuli heti "Voi ei meillä ainakaan,meidän lapsi on niin ihana ja ei tee mitään pahaa,kyllä minä jaksan yhden lapsen kanssa käydä 4krt/viikossa äiti/lapsi jutuissa...kaikki on niin ihanaa ja olen niin onnellinen"....heh,mitäpä tuohon sitten sanomaan,itsellä on kolme lasta ja opiskele

Siellä on ryhmä Äiti on vähän väsynyt. Kun luki siellä miten muilla menee, alkoi jo vähän naurattaa. Siellä ei teilata ketään niin kuin täällä.

av:lla vähän väliä törmää... Siis sellaiset ITSE tilanteensa aiheuttaneet, joilla on kolme alle 3-vuotiasta lasta ja neljäs mahassa tulossa ja sitten ruikutetaan, kun väsyttää ja supistaa ja mies ei auta, kun on yrittäjä ja tekee töitä 24/7, eikä pidä ikinä lomaa ja isovanhemmat asuu 800 km:n päässä ja on sitä paitsi sairaalloisia ja vanhoja, paitsi ne miehen vanhemmat, jotka kyllä asuu lähellä, mutta ovat urakiitäjiä ja vapaa-ajallaan juoksevat riennoissa, eivätkä auta lasten hoidossa, vaikka miehen uusavuttoman siskon ainokaista kyllä hoitavat lomat ja viikonloput. Ja rahastakin tekee niin tiukkaa, kun lapset on erityislapsia ja itsellä ja miehelläkin on kalliita lääkkeitä ja hoitoja vaativa perussairaus, eikä mies tienaa kuin tonnin kuukaudessa bruttona, vaikka on jatkuvasti töissä. Ja sitten Kela ja sossu on sitä mieltä, että mies tienaa niin paljon, että itse ei saa mitään extratukia, vaan minimiäippärahalla kitkutellaan menemään.



Auta armias, kun menet tälläiselle sanomaan, että kannattaisiko sitä lasten tekoa kuitenkin vähän miettiä, kun jaksamistilanne on tuo... Kun jokaisellahan on oikeus tehdä lapsia ja syli tuntuu niin tyhjältä, jos ei ole ainakin sitä kuutta lasta, josta jo silloin 5-vuotiaana haaveili...

Älä unohda, että sitten jos ja kun tämä kyseinen äiti (jolla ei ole koulutusta, saatikka työkokemusta) menee työelämään, niin sitten ruikutetaan kun ei saatu ministeritason työtä ja palkkaa.. Ja voi kauhea, kun maksaa paljon tämä päivähoito ja ihan vallan veroihinkin menee rahaa. Siis miten voi tää työnteko kannattaa?? Ei mut, nyt mää keksin!! Tehtaillaanpa vielä yksi vauva!!!

Selkisi. ;)



Ps: Mulla ei ole kuin kaksi lasta ja mieskin on ihan tavallisessa palkkatyössä jossa on kaikki viikonloputkin vapaata. =D

Ei "maailmassa" tilanne ole sama, eivätkä "suomalaiset" ole tällaisia - kyllä tämä av-palsta on ihan omaa luokkaansa. Eivät nämä ole normaaleja ihmisiä, ei kai kenenkään meistä oikea tuttavapiiri ole tällaista!

Täällä nauran ihan vedet silmissä sun kirjoitukselle...



Ei ihan hirveästi tarvii muutella niin saadaan meidän tilanne. Tosin lapsia on vain kaksi. Mut tukiverkot on JUST tota tasoa ja mies on urakeskeinen mut rahat menee velkoihin niin ei paljoa käyttörahaa jää...



Lisäksi vielä perussairaus ym. ym.



Valittamisen olen lopettanut.

Ja totean taas, että tällainen "tavis", (jolla on kaksi lasta, korkeakoulutus ja ammatti, mies hyvässä palkkatyössä, perhe terveenä ja isovanhempiakin elossa lähellä)



ei saa todellakaan valittaa arkeaan ;)



Eli täällä taas oletetaan, että valittajan on oltava onneton uusavuton pelle, joka saa syyttää itseään kurjuudestaan. Tavis ei koskaan valita/saa valittaa, muuten on hemmoteltu ja laiska.

täydellisyys äitinä. Entäs sitten kun omat isovanhempasi kuolevat, ystäväsi sairastuvat, menetät työpaikkasi, sairastut syöpään tai masennukseen(joka muuten ei ole itseaiheutettu sairaus) Lapsesi sairastuu vakavasti tai teille syntyy kehitysvammainen? Entäs sitten kun sokeudut itse sairautesi vuoksi? Entäs sitten kun lastasi kiusataan koulussa ja hän tekee itsemurhan? Entäs jos vanhempasi olisivat alkoholisteja? Entäs jos joutuisit suureen leikkaukseen tai ilman sitä kuolisit? Entäs jos ...maailma ei ole niin yksiselitteinen, kuin nämä yksinkertaiset ihmiset pienessä ajattelemattomassa ja suvaitsemattomassa pääkopassaan antavat ymmärtää.



Kenelle tahansa meistä, voi sattua mitä tahansa jolle itse ei voi mitään ja sitten onkin itse se avuntarpeessa oleva luuserimamma, jonka mies pettää ja jäät usean lapsen yksinhuoltajaksi?



Itse elän aika tavallista arkea, mutta jotain tuttua oli noissa asioissa, silti on lapsia haluttu ja rakastetaan, vaikka vaikeaa olisi. Kyllä saa arjesta purkaa ja valittaa, joka ei sitä kestä niin ei tarvitse kuunnella. Olkaa onnellisia itse siitä mitä on, älkää keskittykö haukkumaan ihmisiä, joilla muutenkin vaikeaa. Ymmärtäväisyyttä ja suvaitsevaisuutta tässä maassa eniten tarvittaisiin ja masennuslääkkeisiin käytettyjä rahoja voisi taas käyttää johonkin muuhun, kun jaksaisi paremmin tässä luterilaisessa piiskakulttuurissa.

En ole muuten missään muualla kuin av:lla kuullut yhtä monesta yrittäjästä, jotka tekevät töitä ympärivuorokautisesti ja -vuotisesti, vaikka omaan lähi- ja tuttavapiiriinikin kuuluu aika monta yrittäjää, pienistä yhden ihmisen putiikin pyörittäjistä vähän isomman firman omistajiin. Kaikki kyllä tekevät ihan kohtuupituista työpäivää, ehkä vähän pidempää kuin keskivertopalkansaaja (ehkä n. 10-tuntista), mutta ei kuitenkaan ympärivuorokautisesti ja pitävät vähintään yhden vapaapäivän viikossa ja ainakin pari - kolme viikkoa lomaa vuodessa.

Mutta mitä se auttaa tuossa tilanteessa mennä jälkiviisastelemaan? Kumpihan auttaa enemmän: antaa sympatiaa ja ehkä jokin pieni arkea helpottava vinkki vai sanoa, että "Mitäs olit niin tyhmä?"