Lue keskustelun säännöt.
Muita, jonka suhde alkanut kolmiodraamasta?
11.11.2008 |
Miten kaikki alkoi ja elämänne jatkuu? Itse olin toinen nainen, tai mukana kulki kyllä neljäskin osapuoli rinnallani, mutta parisuhteessa en elänyt, kuten mies. Lapsia ei miehellä ollut. Tapasimme ja en olisi ikinä ennen uskonut, että rakkautta ensi silmäyksellä on olemassa ja se oikea! Tapailimme salaa pitkään, yritimme olla erossakin olosuhteiden pakosta ja elämänmuutoksen ym. pelosta, mutta tunne oli liian vahva. Lopulta molemmat erosimme tahoillamme. Nyt takana elämäni onnellisimmat vuodet yhdessä ja lapsia ja edessä toivottavasti loppuelämä tämän miehen rinnalla. Välillä menneisyys kuitenkin kummittelee ja suren, ettei suhteemme alku ollut kauniimpi ja ilman salaisuuksia. Sen hyväksyminen on välillä vaikeaa, vaikka ymmärränkin, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista ja se matka kannatti kulkea, jotta tähän päästiin. Miten teillä muilla? Tuskin olen ainoa. Ja moralisoijat, jotka taatusti vastaavat, niin olen ennen itsekin moralisoinut tällaista, kunnes osui omalle kohdalle.
Kommentit (39)
Meillä kaikki lähti tavallaan neliödraamasta, molemmat seurusteltiin ja minä asuinkin toisen kanssa. Olin silloin 24v joten nuori vielä eikä lapsia ollut. Me rakastuttiin ihan hulluna, mutta pussailua pidemmälle ei menty ennen kuin olin muuttanut pois exän luota ja mies eronnut omasta tyttöystävästään. Mies kunnioittaa uskollisuutta exälle vieläkin ja sanoo että luottaa minuun juuri siksi. Niin ja siitä on nyt jotain 12 vuotta, sen jälkeen on vietetty häät ja saatu kolme ihanaa lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sillonen avomies (12 v) tiesi koko ajan missä mennään. Vaihdoin suoraan avoliitosta avoliittoon ja saman miehen kanssa edelleen, umpirakastuneita, kohta 12 v. Löysin myös Sen Oikean tälläi.
Nyt olemme olleet 8v yhdessä ja lapsiakin on tullu. Miehellä ei ollut lapsia edellisen kanssa.
Pari vuotta hoidin hänen lastaan ja mies rakastui minun äidillisyyteeni.
10v ollaan oltu yhdessä ja yhteisiä lapsiakin on.
10v takana ja monta yhteistä lasta. Mies erosi vaimostaan oikeastaan heti kun aloimme tapailla eli siinä mielessä oli "siistimpää". Lapsia ei kummallakaan ennestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en voi sanoa että oltaisiin enää umpirakastuneita mutta menee ihan hyvin, kaksi lasta ja 12 yhteistä vuotta takana.
Avioliitto karilla ja parisuhdeterapiat takana, mutta ei ollut voimia erota. Sitten kävi niin että toinen mies tuli ja vei ja ero oli tosiasia. Emme tosin muuttaneet yhteen, asumme edelleen molemmat tahoillamme. Hän oli eronnut jo aiemmin. Itselläni pieniä lapsia, joista nyt yhteishuoltajuus isänsä kanssa. - Ero oli vääjäämätön, mutta itsekin olen edelleen monen vuoden jälkeen edelleen pahoillani siitä että siihen tarvittiin kolmas osapuoli. Mainittakoon vielä että välit ex-mieheen ovat hyvät ja lapset sopeutuneet yli odotusten, ovat tasapainoisia, iloisia ja kaikin puolin vanhempiensa ilon ja ylpeyden aihe!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hänen uusi kumppaninsa on kaikin puolin hänelle sopivampi kuin entinen. Siinä mielessä elämä on huomattavasti onnellisempaa.
Uusi puoliso löytyi töistä hyvin herkässä elämäntilanteessa, kun siskoni palasi äitiyslomalta töhin ja alkoi taas tuntea itsensä naiseksi eikä pelkästään imetysautomaatiksi. Ja kun oma mies oli jotenkin lamaantunut, toisen miehen ihailu työpaikalla sytytti siskoni kukoistamaan. Erohan siitä tuli. Kummatkin joutuivat eroamaan liitoistaan omalla tahollaan.
Ongelmana on tänä päivänä mustasukkaisuus. Ehkä pettämisestä alkanut suhde on joillakin tässä mielessä herkempi.
kerrotte kun lapsenne kyselevät miten äiti ja isi tapasivat? Meidän 6-vuotiasta se ainakin kovasti kiinnostaa, mutta eipä olisi mukava kertoa tuollaisia tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
läsnä, tein tavallista kotiruokaa ja nautin koti-illoista. Mieheni exä oli kaikkea muuta.
kerrotte kun lapsenne kyselevät miten äiti ja isi tapasivat? Meidän 6-vuotiasta se ainakin kovasti kiinnostaa, mutta eipä olisi mukava kertoa tuollaisia tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakastuimme ensi silmäyksellä toisiimme, eikä siinä kauaa mietitty mitä tehdään. Vähän olosuhteidenkin pakosta muutimme sitten suoraan yhteen. Miehellä kaksi lasta edellisestä suhteesta (eivät siis sen naisen keneltä miehen "vein") jotka viettävät joka toisen viikonlopun meidän kanssa. Omia lapsia en halua, joten tilanne on siinä mielessä täydellinen. Meillä on onnellinen perhe. Olemme edelleen umpi rakastuneita, vaikka yhdessä on oltu vasta vajaa vuosi tuntuu kuin oltais tunnettu aina.
Ja kun lapset on kyselleet miten tavattiin, on se kerrottu. Ei niille tartte kaikkia yksityiskohtia paljastaa.
En myöskään tehnyt mitään ex-mieheni selän takana, joten siinä mielessä omatunto on puhdas.
Terv 11
kerrotte kun lapsenne kyselevät miten äiti ja isi tapasivat? Meidän 6-vuotiasta se ainakin kovasti kiinnostaa, mutta eipä olisi mukava kertoa tuollaisia tarinoita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, voihan sitä ihan rehellisesti kertoa, että isi sitä kävi muutaman kuukauden ensin veivaamassa tota Mirjaa ja kun totesi sen paremmaksi panokaveriksi kun sun äitis, niin antoi sitten mutsilles monoa.
Joo, voihan sitä ihan rehellisesti kertoa, että isi sitä kävi muutaman kuukauden ensin veivaamassa tota Mirjaa ja kun totesi sen paremmaksi panokaveriksi kun sun äitis, niin antoi sitten mutsilles monoa.
Meillä lapset tietää että isi ja äiti rakastaa toisiaan kovasti ja varsinkin tyttö tykkää kysellä miten isi ja äiti tapas, mutta on se niille kerrottu, ei rakkaudessa mitään häpeämistä ole.
t: 4
Taidat itse olla petetty osapuoli kun koet asian noin. Kaikki salassa alkavat suhteet eivät ole pelkkää seksiä ja pikasellaista. Petetyt vain haluavat nähdä asian niin. Kokemuksesta voin sanoa että rakkaus voi alkaa kolmiodraamasta. Jo 10 vuotta onnellista yhteiselämää takana.
Yllä oleva oli vastaus numerolle 17.
Jos huomaa rakastuneensa toiseen mieheen/naiseen, niin miksi olla ensin vuosi-pari salasuhteessa ja pitkittää taustalla olevaa liittoa, joka ei selkeästi toimi, kun pystyy rakastumaan johonkin toiseen?
Meitä on varmasti paljon. Tästä asiasta ei monen kanssa voi puhua, koska moni ei ymmärrä ettei elämä tosiaan ole aina niin mustavalkoista ja mene sääntöjen mukaan. Olemme miehen kanssa tästä usein puhuneet ja olemme onnellisia, etta lopulta uskoimme tunteeseen ja otimme yhteiset askeleet välittämättä mitä muut ajattelevat. Niin sen kuului mennä. Onnea kaikille muille saman kokeneille! ap.
Joojoo, ei me voitu mitään itsellemme ja sitä rataa. Nää on niin näitä tanjavienoskarpelasaareloita, että.