Lue keskustelun säännöt.
Muita, jonka suhde alkanut kolmiodraamasta?
11.11.2008 |
Miten kaikki alkoi ja elämänne jatkuu? Itse olin toinen nainen, tai mukana kulki kyllä neljäskin osapuoli rinnallani, mutta parisuhteessa en elänyt, kuten mies. Lapsia ei miehellä ollut. Tapasimme ja en olisi ikinä ennen uskonut, että rakkautta ensi silmäyksellä on olemassa ja se oikea! Tapailimme salaa pitkään, yritimme olla erossakin olosuhteiden pakosta ja elämänmuutoksen ym. pelosta, mutta tunne oli liian vahva. Lopulta molemmat erosimme tahoillamme. Nyt takana elämäni onnellisimmat vuodet yhdessä ja lapsia ja edessä toivottavasti loppuelämä tämän miehen rinnalla. Välillä menneisyys kuitenkin kummittelee ja suren, ettei suhteemme alku ollut kauniimpi ja ilman salaisuuksia. Sen hyväksyminen on välillä vaikeaa, vaikka ymmärränkin, ettei kaikki ole aina niin mustavalkoista ja se matka kannatti kulkea, jotta tähän päästiin. Miten teillä muilla? Tuskin olen ainoa. Ja moralisoijat, jotka taatusti vastaavat, niin olen ennen itsekin moralisoinut tällaista, kunnes osui omalle kohdalle.
Kommentit (39)
menin yhteen entisen mieheni parhaan ystävän kanssa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on nuoret henkilöt, sitä en ymmärrä jos aikuiset ihmiset joilla on lapsia hurahtavat ja laittavat kaikki risaiseksi pelkän ihastumisen vuoksi.
Minun äitini tapasi uuden miehen ja jätti isäni, minähän siinä eniten kärsin ja
äitinikin huomasin heti pian että ei se vaihtamalla mies kummene.
on nuoret henkilöt, sitä en ymmärrä jos aikuiset ihmiset joilla on lapsia hurahtavat ja laittavat kaikki risaiseksi pelkän ihastumisen vuoksi.
Minun äitini tapasi uuden miehen ja jätti isäni, minähän siinä eniten kärsin ja
äitinikin huomasin heti pian että ei se vaihtamalla mies kummene.
niin joskus kannattaa kuunnella sydäntään.
t: jo ketjuun vastannut
romantisoivat sen jutun.
Kukaan ei koskaan sano, että päätin paskat välittää odotuksista tai, että entinen elämä vitutti ja kyllästytti ja uusi vipinä antoi sisältöä väljähtyneeseen elämään.
Ehei. Kaikille on tullut eteen "Suuri Rakkaus", ja jokaisen oli kuunneltava "Sydämensä Ääntä".
Aina sama juttu, sokerikuorrutetaan niin paljon kuin voidaan.
Ja miksikö? Koska kolmiodraama, jossa jotakuta petetään on aina vastenmielistä ja likaista. Siitä ei pääse mihinkään, ei millään.
Koska kolmiodraama, jossa jotakuta petetään on aina vastenmielistä ja likaista. Siitä ei pääse mihinkään, ei millään.
Vois ne vähän pyöritellä silmiään...
Taidat olla totaalisen katkera, mies lähtenyt toisen matkaan vai?
t: se jo pariin kertaan ketjuun vastannut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ekan pitkäaikaisen (7v) suhteen jälkeen on jatko mennyt aina draamasta draamaan. Ensimmäisen luota lähdin suoraan toisen luo........ Toisen (yhdessä7 josta naimisissa 5v) luota lähdin suoraan kolmannen luo...... Kolmannen (7v, osa siitä kihloissa) luota suoraan neljännen luo. Vain viimeisin ja nykyinen oli itse parisuhteessa, joskin oli päättymässä oleva liitto. Ollaa oltu yhdessä (hih!) 8 vuotta ja vain tästä suhteesta on yhteisiä lapsia ja nämä minun ainokaiseni. Onnellisesti naimisissa =DD
Elämä on....... ja ei kerrota lapsille vaan ollaan niinku tavattu hieman myöhemmin kuin todellisuudessa
Yllättävää huomata, että näin monella palstalaisella on suhteessa kolmiodraama-alku. Ja että vain ihan pari on niitä, jotka on jätetty tai kärsineet kolmiodraama-alusta.
Vähän kärvistellen luen näitä täällä. Mulla ei ole mahdollisuutta saada ihanaa miestä, joka on ystäväni ja jonka kyllä tiedän tykkäävän musta paljon. Mutta hän ei halua jättää eikä loukata naistaan takiani. Ja ehkä hieman epäloogisesti osittain siksi kai tykkäänkin hänestä. Mutta juuri eilen totesimme, että meidän on nyt pakko jarruttaa menoa, koska muuten tästä tulee suhde ja se ei ole oikein, kun toinen ei ole vapaa. Mies toivoo mun löytävän jonkun (jonka hän kelpuuttaa, ja niitähän ei ole).
Jokatapauksessa mielenkiintoista lukea tätä ketjua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kerrotte kun lapsenne kyselevät miten äiti ja isi tapasivat? Meidän 6-vuotiasta se ainakin kovasti kiinnostaa, mutta eipä olisi mukava kertoa tuollaisia tarinoita.
Me olemme kertoneetkin että isä ja äiti tapasi töissä ja rakastui. Että tehtiin paljon yhdessä töitä ja siinä huomattiin samalla että meillä on paljon muutakin yhteistä kuin tämä työ ja että haluttiin elämältä samoja asioita. Piste. Ihan samalla tavalla voisi kertoa että isi ja äiti tapasi pikkujouluissa/juhlissa/työmatkalla/missä tahansa ja rakastui. Miksi ihmeessä sitä tarinaa pitäisi höystää tyylillä "isi ja äiti tapasi töissä ja silloin äidillä oli vielä mies mutta sitten 6kk kuluttua äiti erosi"?
Eli meillä mies oli se "toinen mies". Minä olin naimisissa nuoruuden rakastettuni kanssa (ei lapsia) ja olin jo vuosia tajunnut että haluan pois. Töissä tapasin sitten nykyisen mieheni ja 6kk suhteen jälkeen lähdin silloisen mieheni luota ja pistin eropaperit vetämään. Nyt olemme olleet yhdessä 15 vuotta ja lapsemme on 9v. Olen lapselle kertonut että äiti oli nuorempana toisessakin avioliitossa mutta että se ei kestänyt eikä lapsi ole ruvennut (yllätys yllätys) tenttaamaan että milloins sä erosit ja rupesit oleen isin kanssa... Joten mikäs ongelma tässä olisi?
Mutta en ymmärrä sitä, että MIKSI pitää ensin pettää ja sitten vasta jättää se mies/vaimo...???! Vaikuttaa siltä että esin. kepillä koitetaan jäätä ja jos se kantaa niin vasta sitten otetaan ero miehestä/vaimosta...
Itse olen siinä onnellisessa asemassa, että ollessani teini-ikäinen isäni ja äitini (jotka olivat kuin tuli ja jää, niin erilaisia!) erosivat. Mutta mukana ei ollut kummankaan puolelta kolmatta osapuolta. Ei jäänyt katkeruutta kenellekkään (=meille lapsille/äidille/isälle) ja kun sitten myöhemmin löysivät (yrityksen ja erehdyksen kautta) ne "oikeat" toisilleen, oli KAIKKI meille kaikille helpompaa (ei mitään katkeruuksia kenelläkään ketään kohta, ja ei varmaankaan myös mustasukkaisuutta uusilta kumppaneilta) koska asiat oli selvitetty loppuun ennen kun vanhempani tapasivat uudet elämänkumppaninsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli puolison pettämistä!! Suhde joka alkaa tolleen ei voi tietää hyvää! Samat virheet löytyy siitä uudesta puolisosta ja kohta toinen taas pettää. Ymmärrän jos suhteessa on vaikeaa ja ongelmia ja siksi joku toinen tuntuu paremmalta, mutta on ainoastaan oikeutettua selvittää ensin sotkut liitossaan ja sitten aloittaa uusi suhde! Ette noin puolustelisi, jos oma miehenne ilmottaisi, että hänellä on ollut tässä vuoden toinen nainen, koska ei ole viitsinyt lasten takia lähteä tai muuta yhtä typerää!
En ole koskaan kokenut syyllisyyttä, aluksi häpeää hiukan ympäristön takia. Molemmat erosimme tapaamisen jälkeen. Kerran vaan baarissa (kävin ehkä kerran vuodessa kuten mieskin) istuin tutun pöytään ja siellä oli mieheni. Se oli menoa samana iltana. Tuntia myöhemmin olimme hotellissa ja siitä alkoi kauhean raastava salasuhde, joka sai tilansa vajaat 2kk myöhemmin, kun molemmat muutimme pois silloisista suhteista. Aluksi yritimme tapailla salaa ja pidimme kuukausia omat asunnot. Nyt yhteisiä vuosia takana jo 13 ja kaksi yhteistä lasta. Rumasta alusta huolimatta tämä oli tarkoitettu näin. Löysimme täydelliset vastinkappaleet.:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli puolison pettämistä!! Suhde joka alkaa tolleen ei voi tietää hyvää! Samat virheet löytyy siitä uudesta puolisosta ja kohta toinen taas pettää. Ymmärrän jos suhteessa on vaikeaa ja ongelmia ja siksi joku toinen tuntuu paremmalta, mutta on ainoastaan oikeutettua selvittää ensin sotkut liitossaan ja sitten aloittaa uusi suhde! Ette noin puolustelisi, jos oma miehenne ilmottaisi, että hänellä on ollut tässä vuoden toinen nainen, koska ei ole viitsinyt lasten takia lähteä tai muuta yhtä typerää!
ylläolevaan, että noinhan sen kuuluisi mennä, mutta elämä ei tosiaan ole aina mustavalkoista. Ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän ymmärtää, ettei kaikki vaan mene aina sääntöjen mukaan. Tottakai olisin halunnut erilaisen alun, mutta sitä ei enää saa. Ja kun nykyään asiaa mietimme olisimme tehneet asiat toisin ja toimineet nopeammin. Jälkiviisas voi aina olla. Ja pakko sanoa vielä tämäkin: Kyllä se puoliso parani ainakin omassa tapauksessa vaihtamalla! Se on tekosyy, jos ajattelee, ettei lähde huonosta liitosta, kun luulee, ettei mies tai nainen vaihtamalla parane. Ja sekin, että myös ne vanhassa suhteessa tehdyt virheet osaa nyt paremmin välttää. Ja niin -toinen vain on sopivampi, oikeasti se oikea :).
En hyväksy pettämistä. Mutta ihminen on ihminen, arvaamaton. Välillä vaan asioita tapahtuu itsestään. Vannomatta paras. Tämäkin on yksi niistä ikuisuusasioista, kaikki eri mieltä ja kaikki oikeassa. Jokainen tyylillään, on vain väärin satuttaa viattomia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja etenkin nämä tyypit, jotka kirjoittatte kritisoijille ilkkumalla "Taidat olla itse se petetty ja jätetty", HALOO!?! Millaisia järjen ja sydämen jättämiä paskiaisia te oikein olette?!? Onko tosiaan mielestänne se teidän petturuussuhteenne ihan oikein näille ex-puolisoille? He siis mielestänne ansaitsivatkin tulla petetyiksi?!? Toivottavasti koette itse saman kohtalon joskus.
en ole puolesta enkä vastaan, molemmat (pettämisen sekä petetyksi tulemisen) kokeneena. Huvittaa vaan juuri nämä muutamat kommentit kolmiodraamojen osapuolilta, jossa haukutaan kumppanin ex-puolisoita juuri tyyliin kuin he olisivat tämän ansainneetkin, oikeastaan "ihan oma vikansa" niinhän... ;) Mutta elämä on elämää, raadollista jossa toisen voitto on aina jonkun toisen tappio. Missään nimessä en pettämistä hyväksy ja asiat voi ainaayrittää hoitaa fiksustikin (fiksummin).
Miksi tulla avaamaan koko ketjua ja arvostelemaan toisia jos ottaa noin koville.
Omalta osaltani voin sanoa että en nyxän kanssa pettänyt exääni ennenkuin ero oli selvä vaikka avoliitosta avoliittoon muutinkin. Ja nyxääni en ole koko 12 vuoden matkalla pettänyt, eikä ole edes käynyt mielessä, joten siinä mielessä on tavat muuttuneet kyllä.
Kuka täällä on edes haukkunut niitä exiä??? Vosuiksi tullaan kyllä arvostelemaan...
t: 4 ja pari muuta kertaa ketjuun vastannut.
Jos huomaa rakastuneensa toiseen mieheen/naiseen, niin miksi olla ensin vuosi-pari salasuhteessa ja pitkittää taustalla olevaa liittoa, joka ei selkeästi toimi, kun pystyy rakastumaan johonkin toiseen?
Jos huomaa rakastuneensa toiseen mieheen/naiseen, niin miksi olla ensin vuosi-pari salasuhteessa ja pitkittää taustalla olevaa liittoa, joka ei selkeästi toimi, kun pystyy rakastumaan johonkin toiseen?
Tottakai sitä aina ensin kieltää tunteensa ja miettii asioita joka kantilta etenkin jos lapsia ja talous yms. Ja kuka sitä nyt avioliitossa ja perheellisenä heti ensimmäisenä on valmis heittämään kaiken mäkeen tunne kuohuissaan.... pitäähän sitä miettiä muitakin eikä vain toimia itsekkäästi vaikkakin jos se sitä Suurta Rakkautta on niin vastauksista huomaa ettei sitä taida sammuttaa mikään.
Itse tällä hetkellä olen kieltänyt kaiken ja yritän kaikkeni että oma liittoni "pelastuisi" ihan lapsienkin takia. Erossa ollaan tämän toisen kanssa vaikka tunteet on voimakkaat, niitä tässä yritetään sammutella ja toivoa että ne unohtuisikin.
Ja saman naisen kanssa on tyytyväisenä edelleen. Sopivat yhteen huomattavasti paremmin kuin isäni ja äitini.