Lue keskustelun säännöt.
Kotihoito vs päivähoito?
03.10.2008 |
Vaikuttaa siltä, että av-keskustelussa automaattinen tausta-oletus on se, että ainakin alle 3v lapselle kotihoito olisi jotenkin ehdottomasti parempi kuin päiväkoti. Mihin tämä oletus oikeastaan perustuu? Onko kenelläkään antaa jotain faktaa siitä, että asia olisi oikeasti näin?
Kiinnostuksella jään odottamaan vastauksia.
Kommentit (29)
eivätkä asiantuntijatkaan ole asiasta yksimielisiä.
Oletuksia toki voidaan tehdä (niinkuin mistä asiasta tahansa).
Lapsen kehitykseen vaikuttavat niin monet muutkin asiat kuin
se onko hän päivähoidossa vai kotona alle kolmevuotiaana, että
mitenkään ei voida varmuudella sanoa miten asia oikeasti on.
Kotihoitoa puolustavat kaivavat mielellään tutkimuksista omaa näkemystään
tukevat asiat ja päivähoitoa kannattavat omansa.
t. asiaa PALJON työnä puolesta tutkinut
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja yksi vuotiaan kanssa olen kotona. Tuosta makaamisesta en osaa sanoa. Yöllä tulee sitäkin harrastettua pätkittäin.
Kannatan päiväkotia. Meidän ainakin tykkää olla siellä ja tuntuisi pahalta ottaa hänet pois kavereiden luota. Lisäksi siellä oppii hyviä tapoja, joita kaikissa kodeissa ei tunneta.
asiaan vaikuttaa moni asia, siis siihen että onko kotihoito vai päivähoito parempi:
lapsen ikä
tempperamentti
vanhempien voimavarat
hoitopaikka
hoitopäivien pituus/useus
millaiset hoitajat hoitopaikassa
vanhempien tasapainoisuus
vanhempien koulutus
En usko, että 9kk hoitoon vieminen 5pv viikossa 8-10h/kerrallaan olisi hyvä juttu, mutta en usko, että fanaattinen kotiäitiys takaisi lapselle henkistä tasapainoa. Ääripäät kavahduttaa.
Ratkaisu pitää tehdä yksilöllisesti.
näin ihan maalaisjärjellä ajatellen, jos vanhemmat ovat terveitä ja muutenkin täyspäisiä, niin kai sen PIENEN (siis alle 3-vuotiashan ON vielä todella PIENI) lapsen on automaattisesti parempi olla sen tutun, turvallisen, rakkaan äitin tai isän kanssa ihan niin paljon kuin mahdollista. Joku satunnainen yökyläily tai parin tunnin päivähoito vaikkapa tutun ja mukavan mummin ja papan luona on varmaan kiva piristävä poikkeus lapselle, mutta jatkuva yli 8 tunninkin oleminen vilskeessä ja hälinässä (ehkä vielä koko ajan muuttuvien ihmisten kanssa) äitiä ikävöiden tuskin on kenellekään pienelle PAREMPI kuin eka vaihtoehto. Ihan HYVÄ vaihtoehto sekin VOI olla, mutta mielestäni ei siis koskaan PAREMPI.
Itselläni 2 lasta, kolmas syntyy kohta. Esikoisen hoidin kotona 1v9kk ikäiseksi, sitten mies oli vielä kotona 6kk eli tyttö meni ryhmikseen 2v3kk ikäisenä. Ekat 2 viikkoa oli aika raskaita, etenkin tytölle itselleen, mutta sen jälkeen viihtyi hoidossa hyvin.
Toinen on nyt vasta 1v2kk ja saa olla kotona näillä näkymin ainakin lähes 3-vuotiaaksi, ehkä jopa 4-vuotiaaksi. Riippuu paljolti maailman markkinoista ;) Tällainen asuntovelallinen perhe kun mekin olemme.
jotta psyyke kestäisi edes sen kolme vuotta nämä asiat:
- syrjäytyminen työelämästä ja sosiaalisista kuvioista, kun kaikki muut ovat töissä
- eläkkeen pieneneminen olemattomaksi
- sen vaikutus ihmisen psyykeen, kun pidetään syrjäytyneenä; jatkuva "koska menet töihin" -kysely
- ei voi ottaa asuntolainaa ja muuttaa omakotitaloon
- saa "naisten taskurahaa" eli kotihoidon tukea 290 e/kk
- mies saa ylennyksen kun vauva syntyy, itse saa hikoilla saako enää seuraavaa pätkää sen kolmen vuoden päästä, tai edes kolmen kuukauden
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joissa alle kolmivuotias on 9-10 h päivässä hoidossa. Korostetaan nyt sitä, että tuon ikäinen voi olla ihan kohtuullisen ajan hoidossa, esim. 6 tuntia päivässä. Ja toisaalta virikelapsi olla paljon kauemmin hoidossa. Joten tuo aika ei oikein selitä tätä mammojen logiikkaa.
2
kun keskimmäisemme (2,5v) tuntuu ihan selkeästi jo kaipaavan jotain muutakin puuhaa, kuin äidin kanssa kotinurkilla pyörimistä. Jotenkin oma "äidinvaisto" sanoo, että ainakin tuosta 2v ylöspäin pelkkä kotihoito ei olisi välttämättä hyväksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdellä aina 8,5-10t päivät, kahdella 4 pvää viikossa 8,5t ja yhdellä 7t joka päivä.
naisen kannalta on pahinta arvostuksen puute. Ei kyse ole pelkästään ulkopuolisten arvostuksesta, vaan itsekään en pysty arvostamaan itseäni, kun kökötän kotona kaiket päivät. Tunnen olevani olemassa ihan vain muita varten, niin kuin joku 24/7 palvelija.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän esikoinen aloitti hoidon ollessaan 10kk. Tottumiseen meni vain muutama päivä ja oli aina innoissaan hoitoon päästessä (oli perhepäivähoitajalla). oppi puhumaan 1v3kk (lauseita) ja siitä lähtien alkoi vapaapäivinäkin pyytämään hoitoon. En tietenkään vienyt kuin satunnaisesti, mutta siitä näki kuinka hyvin hän viihtyi hoidossa. Eikä ollut todellakaan kymmentä tuntia päivässä hoidossa vaan 6-7h.
että lapsen on parempi olla kotona 2 vuotiaaksi ja sen jälkeen parempi päiväkodissa. Tai ehkä perhepäivähoitaja olisi parempi vaihtoehto 2 vuotiaalle.
Riippuhan se paljon lapsen luonteestakin ja siitä päiväkodista.
Päiväkodissa jossa kuopuksemme on, on nykyään paljon tosi pieniä. Alle vuoden vanhojakin. Voi sitä itkun määrää, mikä päiväkodista nykyään kuuluu. Aamulla kun vien nämä vuoden vanhat jäävät itkemään lohduttomasti vanhempansa perään.
perustan väitteen siihen, että alle 2 v tarvitsee jonkun jakamatonta huomiota paljon ja syliä. Tämän ikäinen on vielä tosi riippuvainen vanhemmistaan. Päiväkodissa täytyy osata olla itsenäinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että lapsen on parempi olla kotona 2 vuotiaaksi ja sen jälkeen parempi päiväkodissa..
Mutta mistä se 3v rajapyykki aina tulee keskusteluihin? Siitä, että yhteiskunnan tukea saa 3v, vai...?!
Ap
Syitä on paljon:
-rauhattomuus, meteli
-liian suuret lapsiryhmät
-aikuisten vaihtelevuus
-liian vähän aikuisia, liian vähän huomiota
-lapsen pitää oppia isoksi liian aikaisin (esim. jos ryhmässä paljon alle 1v, 2vuotiailta odotetaan 3 vuotiaiden taitoja)
-pieni lapsi ei kaipaa vielä ryhmää ympärilleen, muutama kaveri riittää (esim. perhepäivähoito)
-pitkä päivä erossa äidistä ja isästä ei ole hyväksi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tukea sais vaikka viisi vuotiaaksi asti niin silloin varmaankin av:t olis sitä mieltä että lapsen paras paikka on viisi vuotiaaksi kotona.
Minulla on kaksi alle 3 vuotiasta lasta joita hoidan itse kotona - eivät ole olleet koskaan päivähoidossa.
En kyllä voi sanoa että koen mitenkään syrjäytyneeni mistään. Illat ja viikonloput voidaan halutessa viettää tuttujen kanssa - ei kotihoito sitä mihinkään muuta.
Eläkkeestä en murehdi - sille nyt ehtii tässä käydä mitä vain ennen eläkeikään pääsemistä.
Ja meillä on asuntolainaa.
Ennemmin hieman ihmettelen joitain tuttaviani jotka laittavat 2 vuotiaan päiväkotiin, jotta heille jää aikaa hoitaa uutta vauvaa kotona ja nukkua päiväunia tms...
Miten luulette PPH.n psyyken kestävän kun "kököttää" siellä kotona vuositolkulla hoitaen lapsia?????
Kyllä on ihmeellistä jos oman lapsen hoitaminen 3 vuotiaaksi ottaa psyyken päälle ... jaksaahan se perhep.hoitajakin hoitaa lapsia ja vieläpä yleensä n. 16 tuntia päivässä! Oikein luit! Ensin muiden (ja omia) n.11 tuntia ja loppuilta vielä omiaankin!
Tiedän mistä puhun :) Olen pph.
Mulla nytkin hoidossa 2 kappaletta ikävöiviä 1 -vuotiaita ja 3v. joka on reipas kuin mikä! Yleensäkin yli 3 vuotiaat jaksaa hoitopäivän tosi hyvin mutta pienet monesti itkevät hyvinkin paljon päivän aikana. Minun pikkuhoitolaiset ovat hoidossa joka päivä, toinen 7 tuntia ja toinen 10 tuntia. On siinä pikkuisilla rankka työpäivä.
perhepäivähoito on parempi vaihtoehto pienelle jos hoitoon täytyy laittaa kuten itsellä oli.
Minä kestän kotiäitinä mainiosti kaikki mainitsemasi asiat.
* En ole syrjäytynyt. Ainakin täällä päin (pääkaupunkiseudulla) tapaa ihmisiä puistoissa, kerhoissa jne. Lisäksi minulla on ystäviä ja sukulaisia, jotka pitävät kyllä sosiaalisen elämäni aktiivisena.
* Aion olla kotona näillä näkymin 5-7 vuotta. Eikä eläkkeeni pienene olemattomiin. Eläke riippuu paitsi työssäolovuosista (joita niitäkin on jo kertynyt), niin myös palkasta. Lisäksi minulla on yksityinen eläkevakuutus.
* Minua ei ole vielä pidetty syrjäytyneenä eikä toimettomana. Meillä tosin on kolme vuoden välein syntynyttä lasta, joten tyhmempikin tajuaa, että heidän hoitamisensa on sekin ihan työtä eikä kotona lojumista.
* Meillä on uusi okt ja asuntolainaa.
* Saan todellakin kotihoidontukea, eikä itsetuntoni kärsi siitä ollenkaan, että myös mieheni laittaa tililleni rahaa.
* Luulen saavani vielä ihan hyvän työpaikankin kotivuosien jälkeen. Opiskelen vähäisellä vapaa-ajallani toista korkeakoulututkintoa.
Tiedätkö miten äiti voi? Millainen vauva on? Ehkä on ihan hyvä koko perheelle, että isompi lapsi on hoidossa (tuskin on siellä kokoaikaisesti, joka päivä).
Ennemmin hieman ihmettelen joitain tuttaviani jotka laittavat 2 vuotiaan päiväkotiin, jotta heille jää aikaa hoitaa uutta vauvaa kotona ja nukkua päiväunia tms...
miksi on hyväksyttävää laittaa alle kolmivuotias virikehoitoon, kun äippä makaa kotona vauvan kanssa, mutta ei ole hyväksyttävää mennä töihin? Ihan samahan se on tuon esikoisen kannalta.
Selityksiä, kiitos.