Lue keskustelun säännöt.
Mihin suuntaan lapsesi katsoo rattaissa, eteenpäin vai
23.11.2008 |
työntäjään päin?
Lapset nauravat kun näkevät rattaista äitinsä
HS:
"Lapset nauravat kun näkevät rattaista äitinsä
Lapset eivät pidä lastenrattaista, joissa he eivät näe äitiään, kertoo brittitutkimus. Kasvot menosuuntaan istuvat lapset nauravat vähemmän ja ovat stressaantuneempia kuin selkä menosuuntaan istuvat, rattaita työntävää äitiään katsovat lapset.
Dundeen yliopiston tutkimuksessa seurattiin lähes kolmeatuhatta äiti-lapsiparia. Tulokset osoittivat, että jos lapset istuivat kasvot menosuuntaan, äidit puhuivat heille selvästi vähemmän. Lapset sen sijaan olivat enemmän äänessä koettaessaan saada kontaktin äitiinsä.
Selkä menosuuntaan istuvat lapset sen sijaan nauroivat ja nukkuivat enemmän, mikä viittaa alhaiseen stressiin. Kun äiti ja lapsi olivat kasvokkain, he luonnollisesti myös juttelivat matkan aikana enemmän.
Tämän jälkeen tutkijat järjestivät kokeen, jossa 20 äiti-lapsiparia kulkivat reilun kilometrin matkan siten, että puolet matkasta lapset istuivat kasvot menosuuntaan ja puolet selkä menosuuntaan.
Lasten aloittaessa matkan kasvot menosuuntaan, vain yksi heistä nauroi. Kun lapset käännettiin äitiinsä päin, puolet heistä nauroi, ja myös heidän sykkeensä tasaantui.
Suurin osa tutkimukseen osallistuneista naisista työnsi lasta kasvot menosuuntaan. Alle kahden vuoden ikäisistä lapsista kasvot menosuuntaan istui peräti 82 prosenttia.
Tutkimusta johtaneen professori Suzanne Zeedykin mukaan pienten lasten aivot kehittyvät vuorovaikutuksessa äidin kanssa. Jos rattaat on suunniteltu siten, että ne estävät tätä vuorovaikutusta, ne vaikuttavat haitallisesti lapsen kehitykseen.
Zeedykin mukaan 0-3-vuotiaat brittilapset viettävät keskimäärin kaksi tuntia rattaissa joka päivä. "
Kommentit (5)
tapahtumia, eikä vain koko ajan virnuilla äidille tai isälle, joka työntää rattaita. Itse ajattelin, että laitan lapsen eteenpäin, että näkee maisemia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
2-3-vuotias kasvot menosuuntaan, että lapsikin näkisi ympäristöään.
Oikeasti kyllä toivon että lapseni kävelisi suurimman osan matkoista 2-3-vuotiaana.
2-3-vuotias kasvot menosuuntaan, että lapsikin näkisi ympäristöään.
Oikeasti kyllä toivon että lapseni kävelisi suurimman osan matkoista 2-3-vuotiaana.
Ihan melkein yhtä paljon kuin menosuuntaan katsoessaan.
Toisekseen myös 2-/3-vuotiaan on hyvä harjoittaa puhettaan ja heillä on usein jo tosi paljon asiaa, joten on hyvä istua työntäjään päin.
Kolmanneksi, lasten ei ole hyvä kävellä pitkiä matkoja pienenä. Liikunta tottakai on tärkeää, muttei pitkinä kävelymatkoina.
vauvastakin ihmiset sanovat, että miten voi olla näin naurava lapsi, ei ole koskaan nähnyt vastaavaa