Käykääpä allekirjoittamassa tärkeä adressi vanhan pariskunnan puolesta!
Järkyttävää, että tällaista voi tapahtua. Lainaus Helsingin sanomista ja adressit.com sivustolta:
"... yhdessä, kunnes kuolema erottaa"
Sosiaalinenkaan yhteiskunta ei voi kaikkia epäkohtia koskaan poistaa. Inhimillisyyden nimissä olisi ainakin koskettavimpia asioita voitava hoitaa toisen/ toisten parhaaksi.
Helsingissä 63 vuotta naimisissa olleet erotettiin toisistaan järjestelmien, byrokratian ja tilanpuutteen vuoksi. Otto ja Irja Jokilehto ovat asuneet toisistaan erillään vanhainkotijärjestelyjen vuoksi - jo kolme vuotta. Otto on nyt 85 vuotias ja Irja 87 vuotta.
Inhimillisyyteen vedoten pyydän kaikkia osallistumaan tähän adressiin, joka vetoaisi Helsingin kaupungin ao. viranhaltijoihin, jotta järjestäisivät vanhukset yhteen - edes viimeisiksi elinvuosiksi.
Lainaus Helsingin Sanomista:
Linkki:
http://www.hs.fi/kaupunki/artikkeli/Helsinki+sijoitti+63+vuotta+naimisi…
[ ... "Kun meillä on niin hyvä yhdessä. Näin me haluaisimme olla, keskenämme", sanoo 85-vuotias Otto Jokilehto ja hapuilee käteensä vaimon kättä.
Irja-vaimo, 87, istuu miehensä keinutuolin vieressä pyörätuolissa. Hauras käsi tarttuu toiseen.
63 vuotta naimisissa olleen avioparin tapaaminen oli lauantaina mahdollinen, koska tyttäret hakivat äitinsä Kustaankartanon vanhainkodista ja kuljettivat hänet aviomiehensä luokse Pasilan vanhainkotiin.
Näin tyttäret tekevät joka viikko. Ovat tehneet jo lähes kolmen vuoden ajan. Ilman lastensa apua Otto ja Irja Jokilehto eivät olisi tavanneet toisiaan enää vuosiin.
"Kun ei tuo puhelimessa puhuminenkaan enää oikein onnistu. Onneksi ovat nämä tytöt tämmöisiä", Otto Jokilehto kiittää.
Avioparin tiet erkanivat kolmisen vuotta sitten, kun Irja Jokilehto sairastui dementiaan. Pariskunnan yöt menivät levottomiksi, kun Irja alkoi heräillä. Otto istui yöt keinutuolissa ja vahti vaimoaan.
Kerran Irja sitten vietiin Laakson sairaalaan, josta hän ei enää palannut kotiin. Hänet siirrettiin Kustaankartanon vanhainkotiin.
"Silloin isä oli kovin yksinäinen", tyttäret muistelevat.
Otto Jokilehdon mielestä lääketiede ja Helsingin kaupunki erottivat heidät. "Vaikka me olimme luvanneet toisillemme, että olemme yhdessä kunnes kuolema meidät erottaa."
Nyt pariskunta lähettelee toisilleen tyttärien välityksellä terveisiä.
"Vaikka äiti olisi kuinka huonona, hän muistaa aina pyytää viemään isälle rakkaita terveisiä", pariskunnan nuorin tytär Tuija Jokilehto kertoo.
Nyt Irja Jokilehtoa väsyttää. Lääkitystä on muutettu.
"Eikö tuossa takissa ole vähän kylmä?" hän kysyy mieheltään silmät ummessa.
Runsas vuosi sitten myös Otto Jokilehdon kunto alkoi heiketä. Hän uhkasi käydä Kustaankartanon vanhainkodin pihalle makaamaan, jotta olisi päässyt vaimonsa kanssa yhteiseen asuntoon. Nuorempina Jokilehdot haaveilivat, että saisivat vanheta yhdessä juuri Kustaankartanossa.
Jokilehto sai paikan Pasilan vanhainkodista.
Vuosien ajan tyttäret ovat taistelleet saadakseen vanhempansa takaisin yhteen. "Aina on annettu toivoa, mutta mitään ei ole tapahtunut. Nyt alkaa olla jo liian myöhäistä. Molempien kunto alkaa olla niin heikko", tyttäret sanovat.
Itä-Pasilan asunnossa aletaan suunnitella joulua. Kenen luokse mennään ja keitä tulee.
"Kuinka paljon sinä jaksat äiti?" toiseksi vanhin tytär Seija Jokilehto kysyy äitinsä korvan juuressa.
Irjaa nukuttaa.
"Kyllä me joulun jaksamme", aviomies vastaa.
http://www.adressit.com/yhdista
Kommentit (28)
ja näin kuvat...
Kyllä ne nyt varmaan yhteen pääsee, kun asiasta tuli julkinen. Tyypillistä kaupungin toimintaa: muutos tulee vasta julkisen painostuksen alla, vaikka 3 v. ovat olleet jo erillään.
Joka saa menettämään uskonsa tätä yhteiskuntaa pyörittävien täysjärkisyyteen. Sijoittamista eri paikkoihin perustellaan erilaisilla diagnooseilla, toisella dementia, toisella peruskremppaa. Ihmiset jotka ovat yli 80-vuotiaita. Tämä näyttää taas jonkun virkamiehen tai -naisen paperissa todella hyvältä - homma hoidettu. Mutta kaikilla tasoilla mitattuna inhimillisesti julma, kamala, typerä ratkaisu, joka osoittaa tekijällä olevan todella pahasti asiat hukassa.
Nämäkin ihmiset ovat elämänsä töitä paiskineet, maksaneet veroa ja kasvattaneet lapset ja tässä kiitos? Jumalauta tämä suomi on PASKA maa. Kunpa vanhuksiin ja heidän elämäänsä satsattaisiin enemmän, aion tehdä oman osuuteni tässä asiassa suurella sydämellä.
"Isälle osoitamme yksiön ja äidille + lapsille kaksion".
"Isälle osoitamme yksiön ja äidille + lapsille kaksion".
Jos aviopari on kestänyt yhdessä noinkin pitkään niin heidän pitäisi sallia olla yhdessä kuolemaan saakka.
t. eräs jonka tapana ei ole osallistua adresseihin, mutta joka osallistui nyt
Esko 90v vaiko oma vaimo 87v, niille on ihan sama kenen kanssa elämänsä ehtoopuolen viettää
ja ihan ekaa kertaa osallistuin mihinkään adressiin!!!
Esko 90v vaiko oma vaimo 87v, niille on ihan sama kenen kanssa elämänsä ehtoopuolen viettää
Ilmiselvästi kuitenkin myös mummo tajuaa, ettei ole miehensä vierellä ja mieshän ei ole jutun mukaan laisinkaan dementoitunut. Minkälaista ihmisarvon kunnioittamista tuollainen on?
missä bunkkerissa asuu, minkäkin Eskon tai Kalevin kanssa, pissaako housuun, pottaan vai pyttyyn tai oliko se erite edes pissaa vaiko kakkaa.
Korkeasaaressakin hoidetaan apinat suuremmalla arvostuksella.
Ei ole ensimmäinen eikä varmasti viimeinen tapaus josta kuulen.
Kuuluisimmat erilleen joutuneet taitavat olla Helge Herala ja Marja Korhonen tämä siis myös helsingissä. Lahdesta tiedän pari tapausta.
osastolle, vaikka ei ole dementikko? No kuukauden päästä olisi. Jos muistava otetaan dementiaosastolle, se tarkoittaa sitä, että joku dementikko ei saa sitä paikkaa ja ehkä karkaa, paleltuu ulkona...Eihän sairaalaankaan voi tervettä ottaa sillä perusteella että "ei joudu eroon toisistaan". Ja jos luitte jutun: pariskuntahan oli ollut samassa paikassa, mutta pappa ei pystynyt nukkumaan ja siksi ljärjestettiin eri hoitopaikka. Hyvin olisi asiat sujuneet, mutta omaiset ovat kyllästyneet kuljettamiseen...
niin tällaisille pariskunnille järjestyisi yhteinen hoitopaikka diagnooseista riippumatta. Kustaankartano esimerkiksi on suuri yksikkö, jossa voisi olla dementiaosasto ja "tavanomainen" vanhainkotiyksikkö samassa kerroksessa, sitten vaan pariskunnalle "sviitti", jossa mies voisi nukkua omassa huoneessaan.
muistamattomia vanhuksia on ilman hoitopaikkaa jonossa? Olet toki oikeassa, mutta totuus on satakertaa karumpi kuin tämä juttu, joka nyt romantiikan nimessä on otettu esille.
Mutta jonot vanhainkotitasoiseen hoitoon ovat Helsingissä jotain ihan uskomatonta tällä hetkellä. Vanhuksia makuutetaan sairaalaosastoilla, kun yksinkertaisesti paikkoja ei ole. Dementikot pidetään vuoteessa laitojen takana, etteivät karkaile jne.
Nämä ovat kuitenkin paikat saaneet. Yksityinen hoito on aina vaihtoehto, jos julkisen tarjoama ei omaisia tai vanhusta itseään tyydytä. Siitä tietenkin joutuu maksamaan ja perinnöt pienenee...
En allekirjoita. Laittakaa addressi, jossa vaaditaan Helsinkiä rakentamaan lisää vanhainkotitasoisia hoitopaikkoja. Sitten allekirjoitan!
mutta eikö silti ole hyvä, että näitä yksittäistapauksiakin nostetaan esiin.
Mietinkin tossa kun tämän uutisen näin että löytyyköhän adressia. :-)