En osaa leikkiä vauvani kanssa. Auttakaa pliis!

kerrot niiden ominaisuuksista, esim. värit, onko pehmeä vai kova...

Laululeikkejä leikimme, piilosta, majassa leikkiä, pyyhkeen alta pöö- leikkejä, rakentelemme duploilla ja palikoilla ( siis minä rakennan, vauva syö legoja ja palikoita, mutta ajatus on hyvä :)).

Samaa tein kuin eka vastaaja.

Sitä en osaa neuvoa, mikä juuri teille olisi paras tapa, mutta tärkeintä on, ettei vauvan kanssa vain olla möllötetä. Itse olen laulanut ja höpöttänyt lapsilleni jo ihan laitokselta asti (esim. selittänyt ääneen jo vastasyntyneelle, mitä kotihommia olen tekemässä yms.). Kirjoista katsellaan kuvia ja vaikkeivät vielä jaksa keskittyä tarinaan, voi pienelle vauvallekin selittää omin sanoin, mitä kuvissa tapahtuu. Vauvalle voi näyttää erilaisia leluja ja kertoa niistä, pistää lelua piiloon ja kysyä "minne nalle meni?". Ja kun nalle taas löytyy (äiti tuo sen näkyviin); voi sitä riemua!



Pienikin vauva on erittäin älykäs olento ja kaipaa kontaktia muihin ihmisiin, varsinkin äitiin. Olen aivan vakuuttunut, että molempien lasteni tosi varhainen kielen kehitys on juuri sen ansiota, että heille on juteltu ja hassuteltu niin paljon ja oltu lapselle henkisesti läsnä. Kumpikin oppi puhumaan kokonaisia lauseita alle puolitoistavuotiaana.

Meilläkin on tehty aivan samaa kuin sinulla (juttelut ym.) ja lisäksi noudatettu tarkkaa päivärytmiä, lapsi on saanut monipuolista ruokaa jne. eli kaikki kuin oppikirjoista. Kuinkas kävikään; eka sana tuli vähän ennen puolitoistavuotissynttäreitä, pottailu ei onnistunut ennen kahden vuoden ikää. :) Jotenkin hauskaa kun vanhemmat kokevat että on heidän "ansiotaan" jos lapsi oppii jonkun jutun aikaisin...sillä eihän se ole. On totta että aikaisin puhumaan lakanut hyötyy juttelusta ym. tiettyyn pisteeseen saakka, mutta eipä sillä saada "mykkää" puhumaan.

Ota lehti käteen tms. jotain tärkeää, niin johan lapsella on asiaa vanhemmalle.



Itse en ole juuri leikkinyt lapsen kanssa muuta kuin pakolliset muskarit ja vauvauinnit. Ihan pienenä kutitus, ihonpäristysleikit, peilistä katsomiset, kielen rullaamiset sun muut.



Palloleikit kiinnostaa alle yksivuotiasta ja vähän vanhempaakin. Tornin kasaaminen/laps pukkaa nurin.



Itse koen, että lapsille on ollut tärkeätä, että joku katsoo, kun he leikkivät. Ja reagoi hymyllä, puhaltaa, kieltää, kerää lelut lapsen kanssa yhdessä pois.

- pallottelu: molemmat lattialle istumaan jalat haralleen ja sitten pyöritellään palloa edestakaisin, tai äiti heittää ja lapsi hakee

- piirtäminen ja askartelu: vauvojen väriliidut ja paperia, sormivärejä jos pystyy vahtimaan ettei maali mene suuhun, muussa tapauksessa mustikkasoppa käy; äiti piirtää ja nimeää, lapsi katselee

- urheilukilpailut: konttauskisa!

- kokkaaminen: kuiva-aineita, kulhoja ja lusikoita, ja ei kun sottaamaan ja "tekemään ruokaa"

- musisointi: mikä tahansa esine, mistä lähtee ääntä; ja laulaminen tietysti

koska mä en edes jaksa miettiä mikä leikki sopis kun en jaksa

(toiset heittelee jopa ilmaan), tanssi vauvan kanssa, loruile, hymyile, laula, juttele!

Just luin jostain että vanhemman ei aina tarvitse leikkiä vauvan kanssa, ja lasten mielikuvitus on muutenkin nykyään todella huono sekä lasten keskinäinen ja oma leikkiminen on vähentynyt huolestuttavasti. Aikuisella on tapana "ohjata" leikkiä mikä ei aina hyvä asia. lapsi osaa itsekin tutkia ja opetella asioita.



Toki, meillä on aina luettu lapsille paljon (pienestä pitäen), ja kun ollaan ulkona niin nimetty kaikki kasvit, autot, liikennemerkit yms. olen aina puhunut lapsille paljon (vaikka osa jutuista meneekin kuuroille korville 8-)

Nykyään ainakin kun lapset jo isompia niin eivät minua leikkeihinsä kaipaa (alle kouluikäisiä reilusti) ja paljon leikkivät ns. mielikuvitusleikkejä.

ole ikinä leikkinyt niiden kanssa.



Mä olen pitänyt ja pidän niitä sylissä, olen imettänyt kaikkia pitkään ja ollut läsnä.



Ei lapsen kanssa tarvi mitään erityisesti tehdä, riittää kun on läsnä. Mä olen puuhaillut omia juttujani ja ollut lasten käytettävissä tarvittaessa. Mitä pienempi niin sitä enemmän tarvii aikuista.

Olet vaan. Teet kotihommia ja annat vauvan katsella niitä sitteristä. Laitat musiikin soimaan ja pyörität parit piruetit poikasi kanssa. Katselet silmiin, puhaltelet otsalle, piirtelet kuvioita naamaa, "jumppautat". Laitat lattialle kasan kippoja ja muovikauhoja, annat paukutella ja maistella niitä. Luet ja loruilet, körötät sylissä tai keikutat nilkan päällä.



Oikeesti, ei noin pieni kaipaa yhtään sen enempää :o).