Poikapuoli ja murrosikä

apua kaivataan!!

lopeta kuskaamista ja rahan antoa. Jatka samaaan malliin, aikuisen ja vanhemman (äitipuolenkin) kuuluu huolehtia ja välittää nuorista.



Sellaisia ne nuoret ovat, eivät aina vastaa, mutta haluavat silti, että heidän asioistaan välitetään. Kysele normaalisti (ei liikaa painostaen, tietty), ja jos ärähtää, sano, että välität. Mutta juttele paljon muutakin, sellaisina hetkinä ja sellaisista asioista, joista poika haluaa jutella. Tehkää mukavia asioita yhdessä, yleensä sen yhdessä tekemisen (kuskaaminen?) aikana on helpompi jutella.



Ja muista kehua ja antaa positiivista palautetatta aina kun vain on mahdollista - sillä ne nuoret kasvaa ja siitä ne kukoistaa.



Voit myös esim. todeta, että kun on rankka viikko ja paljon kokeisiin lukemista, niin kun kokeisiin on luettu, voitte yhdessä herkutella jotain, ei sen tarvitse niin ihmeellistä olla, jotain vähän erilaista hyvää iltapalaa tai vaikkapa munkit extra-välipalana.

sehän siinä onkin, että mikään ei kelpaa mitä yrittää järkätä ja ainoa mitä kontaktia saa, on valittaminen tai sitten tullaan vaan pyytämään uutta kännykkää/tietokonetta/parempia lippuja konserttiin. Ja kun nätisti yrittää puhua jostain, ei saa vastaan kuin ynähtelyä tai sitten valitusta siitä, kun hänen asioihinsa puututaan. Meillä on kaksi muutakin poikaa ja kaikkia kohdellaan samalla tavoin. Pojalle sanotaan, että hänestä välitetään. Perheen muitakin lapsia kohdellaan samoin, eikä sieltä tule samanlaista palautetta.

Etenkin ärsyttää, kun se olen ollut minä viimeiset 9v. joka olen pojan kuskaamiset, lääkärissä ja harrastuksissa käynnit huolehtinut ja isä ja äiti eivät nyt sitten korvaansa lotkauta, kun herra kuvittelee olevansa kovinkin iso ja määräävänsä mitä hänelle saa edes puhua.

Eli vaikka olisi omakin lapsesi, ni murrosikäsen kanssa on just tollasta, ja kannattaa muistaa et tää on vasta alkusoittoa, murrosikä kestää pahimmillaan pojilla seuraavat kuusivuotta tohon lisää, eikä mitään paluuta entiseen ole. Kaiva esiin se vanha hyvä A.Wahlgrenin Lapsikirja ja lue seuraavat vuodet eteenpäin, ja saat hyvät ohjeet kuinka ton ikästen kanssa toimitaan, niin että kaikilla on edes suht hyvä olla teillä kotona.

että pieni etuuksien jäädytys olisi tarpeen ja ihan hyväksi jos pojan asenne on tuollainen. Tottakai murrosikään kuuluu se, ettei kaikesta haluta kertoa ja sitä pitää myös kunnioittaa, mutta ihan mitä tahansa ei saa hyväksyä.

Voithan kysyä pojalta, että jos et kerran saa olla kiinnostunut asioista niin onko sitten niin ettet saa olla kiinnostunut myöskään enää kuskaamistat ym? Eli älä suoraan latele vaan anna ajattelemisen aihetta.



isompi kysymys mielestäni tuossa kuviossa on kyllä se, miksi juuri sinä hoidat kaiken ja miksi miehesi ei kanna vastuutaan?

Murrosikänen ei voi antaa periksi, ei vaikka kuinka haluaisi, siinähän se ongelma onkin, nuori itse tässä kärsii eniten kun hormonit on ihan kympillä, eikä ton ikäsen kanssa voi keskustella ns. järkevästi, ja ajatella että mitä sovitaan pitää paikkansa vielä seuraavana päivänä. Lapset saa itse hoitaa oman koulunkäyntinsä, ja ap:n ei pidä kysellä lukeeko kokeeseen, eihän poikakaan kysele että meneekö ap huomena töihin kun on työpäivä, kyllä molemmat tietää mitä pitää tehdä, ja jos jättää kuitenkin lukematta, ni sille ei ap voi mitään.

mulla on samanikäinen poika ja välillä vastailee tylysti,valittaa että asioihin puututaan,mutta kyllä me niihin puututaan silti. Nyt on mennyt monta viikkoa,ettei ole läksyt maistuneet ja nut sitten nukkumaanmenoa aikaistetaan pariksi viikoksi,samaten menee treenit jäihin jos ei tyyli muutu.

mun mielestäni 14v on vielä lapsi ja tällöin hänen tekemisistään ja menemisistään on pidettävä selkoa. Mitään kuulusteluja ei harrasteta, vaan ihan normaalia yleistä juttelua, joka ei kuitenkaan hänelle näytä kelpaavan.

Pojan isä matkustelee paljon, joten arkirutiinit ovat minuna vastuullani ja pojan äiti asuu muualla. Ja minun sanani ei poikaa miellytä, koska voin häneltä jotain vaatiakin joskus.

Sitten kun poika on vanhempi, niin saa toki hoitaa opiskelunsa itse.