Vitun Facebook

kai ne sivut saa sieltä poistaa koska vaan?

Mä poistuin sieltä hiljattain; ensin löysin vain kohdan josta sivuni 'epäaktivoitiin' hitsi nyt en muista mikä se sana oli... mutta lopulta löytyi hiukka mutkan kautta kohta josta ne poistuu myös ihan kokonaan.

Että en sit pääse poistamaan omia sivujani, kiva. Ylläpito ei tietenkään vastaa :/

myös sitä kun porukka haalii naamoja omalle sivulleen "kavereiksi". Tulee muuten mieleen kun joskus ala- asteella luokan suosituin tyttö kertoi kuinka monta kuvaa haluaa kenestäkin, ja sillä mitattiin muiden tyttöjen arvo.



Eihän sun tarvii hyväksyä niitä kaverikutsuja, vai ootko yhtä hyväuskoinen kuin mä, että ne on oikeesti kiinnostuneita susta...



Voi Fakebookilla pitää yhteyttäkin ihan oikeesti ihmisiin.

Kuvasi voi putkahtaa esille jossain, joskus...

vastaan ota kaikkia kaveripyyntöjä.. niin mä teen jos mua itseä ei kiinnosta.. jos et saa sivuja poistettua niin ota oma naama kuva pois ja lakkaa käymästä koko facessa.

vaikka en ole ikinä facebookia käyttänyt.. :)

Yksi ystäväni kertoi sen idean ja kertoi miten tekee sen kautta näitä "mikä on sun lempiväri"-testejä ja laittaa ne eteenpäin omille sivuilleen tms.. äh, no, sanotaan suoraan että mielummin kysyn ihmiseltä noikin asiat suoraan kuin jonkin älyttömän pitkän litanian kautta facebookissa, jossa kaikki kaverit näkevät vastauksesi..

että joku voi "aikuismaisesti" poistaa itsensä sun kaverilistalta, kun on ottanut nokkiinsa. Siitä ei kuitenkaan tulla kertomaan naamatusten, eikä edes meilillä.

Itse ignoraan surutta kaikki tyypit, joitten kanssa en ole edes jutellut. Mulla on sivuillani hyvin vähän tietoa itsestäni ja lisäksi olen privacy-asetuksista määritellyt suurimmat mahdolliset suojaukset. Facebookin tärkeimpänä tehtävänä olen ajatellut helppoutta ottaa yhteyttä kavereihin ja vaihtaa kuulumisia. Siis niihin oikeisiin kavereihin.

näyttää olevan myös suurta huvia etsiä naamakirjan kautta kaikkia entisiä hoitojaan listoilleen (en oikein ymmärrä mikä tarkoitusperä tälläkin on) ja naamakirjan deittiohjelmien avulla taas etsiä kaikkia mahdollisia salasuhteita.



helpppoahan se on siis nykyään suunnitella pettämistä kun kaikki hoituu niin näppärästi omalta koneelta.

kiva että tällaistakin kannustetaan kovasti tällaisessa korkean moraalin yhteiskunnassa...

Asetukset :

sieltä "poista tili"

varmistus ja hups... sinua ei enää ole :)))

suosittelen!

vaikka en ole ikinä facebookia käyttänyt.. :)

Yksi ystäväni kertoi sen idean ja kertoi miten tekee sen kautta näitä "mikä on sun lempiväri"-testejä ja laittaa ne eteenpäin omille sivuilleen tms.. äh, no, sanotaan suoraan että mielummin kysyn ihmiseltä noikin asiat suoraan kuin jonkin älyttömän pitkän litanian kautta facebookissa, jossa kaikki kaverit näkevät vastauksesi..

Tosin se hyvä puoli, että tää mun kaverini lähetti ennen noi kysymyslitaniat ja kaikki mahdolliset testit sähköpostiin, mutta enää niitä ei onneksi tule, kun on löytänyt Facebookin..

Ja taitaa jäädä tekemättäkin. Pahin hype alkaa olla takana ja siellä olevat tyypit väsyneitä koko sivustoon.

Miksi tää pitää ottaa niin vakavasti?

Itse ignoraan surutta kaikki tyypit, joitten kanssa en ole edes jutellut. Mulla on sivuillani hyvin vähän tietoa itsestäni ja lisäksi olen privacy-asetuksista määritellyt suurimmat mahdolliset suojaukset. Facebookin tärkeimpänä tehtävänä olen ajatellut helppoutta ottaa yhteyttä kavereihin ja vaihtaa kuulumisia. Siis niihin oikeisiin kavereihin.

Kotiäitivuosina päässyt kaveritporukka "vanhenee" enkä todellakaan kehtaa kutsua ketään, joiden kanssa en muuten ole tekemisissä. Mulla kavereita siis ihan kourallinen, toisilla melkein 100, jos ylikin!

tajuan kyllä että yhteydenpitoa kavereihin se helpottaisi. Mutta tuo ajatus että pitää jotenkin muille "jakaa" ystävät ja tuttavat on mulle aivan vieras - en tunne minkäänlaista tarvetta levitellä asioitani kaikelle kansalle tai edes koko tuttavapiirille. Olen vissiin liian vanha (35).. Toinen juttu on vielä se, että töissäkäyvänä kahden lapsen äitinä pelkään että Facebookiin menisi helposti liikaa aikaa, joka sitten olisi pois lapsilta. Nytkin myönnän joskus iltaisin "juuttuvani" koneen ääreen, mistä tulee huono omatunto.