Tarvitsen apua/neuvoja lapsen kanssa....
Eli, olen pian 6-vuotta täyttävän pojan äiti, asun pojan kanssa kahdestaan, olen juuri eronnut hänen isästään. Poika on todella herkkä ja nyt eron aikana nämä piirteet on korostuntu entisestään. Tämä meidän elämä rupeaa olemaan jo aika vaikeata tämän lapsen takia.
Hän ei kestä lainkaan mitään odottamattomia tapahtumia, hänen on pakko saada miettiä kaikki etukäteen, että on valmis uusiin asioihin. Mitään uutta ruokalajia hän ei suostu maistamaan, itseasiassa hänellä on vain muutama ruokalaji, jotka menee, ja nämä valitattavasti ei ole siitä terveelisimmästä päästä. Olen monesti antanut periksi ja tajonnut hänelle sellaista ruokaa,m ikä menee, ihan että päästään helpommalla.
Sama juttu toistuu vaatteissa. Hän ei suostu laittamaan uusia vaatteita päälle, jos ei ole saanut tarkkaan miettiä ja valita niitä kaupasta. En antaisi itse tuon ikäselle vielä täyttä valtaa valita jokaista aluspaitaa, vaikka monista vaattesita saakin valita värit yms.
Jopa leluissa olen huomannut tätä samaan irsoilua, jos hänelle ostaa yllätyksenä jonkin kivan lelun nin se todennäköisesti ei kelpaa, sillä hän ei ole saanut sitä pohtia etukäteen, että olisiko sellainen kiva. Kaikki spantaanius siis puuttuu lapselta.
Itsekin olen ollut aika väsynyt tämän eron ja siihen liittyvien muuttojen teemoilta, joten olen koittanut löytää helpon tien. Mutta tahtoisin ihan oikeasti tehdä pojalle terveellistä ja hyvää ruokaa, mutta jos kaikki menee samalla kaavalla itkun parun ja jopa sen kautta että hän oksentaa lautaselle, kun ei voi syödä, niin en mäkään jaksa...
Onko neuvoja?
Kommentit (8)
Selväsitkään et ole osannut hoitaa eroa lapsen kannalta oikein tukien ja selittäen.
Ei se ero kenellekään helppo ole, ja lasta on tuettu asiassa. Hänellä on hyvät välit isäänsä nini kuin minullakin.
Ja tämä luonteenpiirre on hänessä ollut aina, nyt ehkä korostunut, varmasti osittain sisksikinn, että minä olen nyt ainoa, keneen hän voi purkaa pahan olonsa ym. monista asioista johtuen hän ei näe isäänsä kovin usein, mutta puhuta puhelimessa lähes päivittäin.
Olisko paras uskoa, että lapset on yksilöitä, ja jotkun vaan tarvii aikaa ja tukea ja ilmaa ympärilleen enemmän kuin toiset? Et voi muuttaa lastasi sellaiseksi kuin haluaisit, vaan opettele tulemaan toimeen sen lapsen kanssa, joka sinulla on.
Eli lapsesi on todella herkkä ja tarvitsee todella miettimisaikaa, miellyttää tuo piirre sinua tai ei. Sen kanssa vaan pitäisi tulla toimeen.
Selitä ja selitä aina uudestaan mitä tuleman pitää, hommaa vaatteet lapsen kanssa samoin mut tavarat. rohkaise maistamaan uutta, vaikka söisikin yksipuolisesti, käyttäkää ravontolisiä.
kehu hyviä päätöksiä ole iloinen ja näytä kuinka tytyväinen olet.
Jos ero tuli lapselle yllättäen kerro, ettei teillä ole tapana yllättää läheisiä niin, kaikki tulevat käänteet tullaan kertomaan tästä lähin etukäteen. Yllätykset olisi kivoja, mutta vain niin kauan kun se on kivaa myös yllätyksen kohteelle, muussa tapauksessa niitä kannattaa välttää.
Voimia!
voisit saada parempia neuvoja kuin täältä
Tosin voi myös olla herkkyyttä ja luo itselleen turvallisuutta noilla asioilla eli tosiaan välttämättä ole aspergeria, mutta kannattaa kuitenkin lukaista, et menetä siinä mitään. Voimia.
Ja kasvatus- ja perheneuvolassa sitä voi selvittää, soita sinne ja voimia!
pyydän anteeksi kirjoitusvirheitä, puoliunessa kirjoittelen...