Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Mitä tehdä, jos ei pysty hillitsemään itseään

Vierailija
27.10.2008 |

vaan kiihtyy pienimmistäkin asioista, kun kokee ne vaan niin vaikeina? Jos minulla ottaa jokin asia päähän, tuntuu että suorastaan räjähdän.. Jälkeenpäin (siis suuttumisen, huutamisen jälkeen) huomaan että olisi voinut vaikka olkiaan vain kohauttaa, ei ollut niin vakavaa kuitenkaan. Johtuukohan cerazette pillereistä, imetyksestä ja hormoneista tai vaan siitä että olen muuten vain tulossa hulluksi? Periaatteessa ei edes ole syytä räjähdellä, mies on ihana ja tekee kaikkea kotona ja hoitaa lasta jne. En tiedä kuin hullu oisin jos se vain makais sohvalla..



Esimerkki kun tuntuu etten voi hillitä itseäni: tulee vieraita ja lapsista joku ei ota kenkiä jalasta vaan tallustaa suoraan olohuoneeseen. Saatan mainita tyynesti että ottaisi kengät pois, mutta arvatkaa kiehuuko sisällä! Ja miehelle saatan mainita asiasta kovalla äänellä jälkikäteen. Ja sit jos lapset (vieraat) sotkee joka paikan eikä kerää leluja pois leikin jälkeen, voi jestas että se pännii, eniten tietty niitten vanhemmat kun ne ei komenna lapsiaan.



Tiedän kyllä, että ei tarvitsisi kiihtyä, voisi ottaa vähän rennommin, mutta kun se suuttumistilanne tulee, tuntuu etten vain voi hillitä itseäni. Minusta on vain tulossa kärttyinen vanha akka ilmeisesti :( Onkohan olemassa suuttumisen hallintakursseja.. Onko kenelläkään samanlaista, tai kokemuksia ja vinkkejä? Tämä todella häiritsee minua (ja varmaan miestäkin), olen yleensäkin temperamentiltani helposti kiihtyvää sorttia (hyvässä ja pahassa), mut nyt alkaa mennä yli..

Kommentit (6)

Vierailija
1/6 |
27.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

kumma kun ei dinosaurusoitu, jestas sentään näitä..

Vierailija
2/6 |
27.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Sinulla on narsistinen persoonallisuushäiriö.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/6 |
27.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

mutta positiivisesti



ottaisitko kengät pois heti jalastasi meidän matot likaantuu tossa on äitille rätti ja imuri



jos kyse noin pienistä



älä patoa anna ITSESI tulla esille

Vierailija
4/6 |
27.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Minulla on aina ollut ailahtelevainen luonne, ns. helposti nokkiinsa ottava. Nyt kun on lapsia, olen valitettavasti huomannut, että raivostun liian helposti. Raivostumiset tapahtuvat yleensä tilanteessa, kun en saa tavallisella sanomisella lapsia uskomaan jotain. Ehkä 3-4 kertaa sanon rauhallisesti ja sitten räjähdän. Huudan täysillä, kiroan ja haukunkin lapsia, tuhmaksi, tyhmäksi, yksinkertaiseksi, kuuroksi, mitä milloinkin tilanteen mukaan. Ja jälkeenpäin hävettää aivan älyttömästi. Enkä tiedä millä saisin kuriin itseni, varsinkin tytölle olen tosi ankara. Juontaneeko sitten lapsuudesta, tiedän että äitini on kohdellut minua täysin samalla lailla. Ja kohtelee edelleen... Olen tosi katkera huonosta kohtelusta ja nyt teen itse samaa.



Toinen tilanne jossa huomaan raivostuvani ehkä kohtuuttomastikin, on miehen jatkuvat lupausten pettämiset. Aina kun sovitaan, että minä saan tehdä jotain ilman lapsien häirintää, mies keksiikin joka kerta jotain "tärkeää" ja sitten joudun tekemään juttuni lasten kanssa. Raivostun miehelle, huudan, haukun ja sitten kun mies häipyy, raivoni on huipussaan ja siirrän sen sitten lapsiinkin. Vaikka tiedostankin hyvin sen, että lapsilla ei ole asian kanssa mitään tekemistä.



Nyt raskaushormonit vielä tuntuvat pahentavan tilannetta ja melkein joka ilta menen katuvana nukkumaan, päätän että huomenna toimin toisin. Mutta en vaan saa toteutettua päätöstäni.



En tiedä pitäisikö tässä jo harkita jotain lääkitystä vai jättää koko perhe...

Vierailija
5/6 |
27.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

no sehän tavallaan helpottas jos ois joku "elimellinen" vika.. pitääpä tutkia asiaa.

Ja tuo että tuoda tunteet julki, mutta positiivisesti. Tuota varmaan pitäisi harjoitella, en tiedä onnistuuko, kun jotkut asiat vaan kerta kaikkiaan niin vituttaa, et tekis mieli huutaa vaan kohteelle jos kehtais..

Kiitos kommenteista!

Vierailija
6/6 |
27.10.2008 |
Näytä aiemmat lainaukset

Luulen tietäväni tunteesi.. Minulla ei ole vielä mennyt noin pahaksi, mutta toisaalta tuntuu, ettei se ole kuin ajan kysymys :(



Minua ei ole muistaakseni ja tietääkseni lapsena kohdeltu tällä tavalla. Ja äitini oli aika rauhallinen. Joten en tiedä todellakaan mikä minua riivaa..

ap