Antaisitko lapsesi leikkiä uskonnottoman perheen lapsen kanssa?

pahempia ja julmempia kiusaajia saa etsiä, eikä voi olla edes sattumaa kun vähänkin keskivertoa enemmän uskovaisen perheen lapset ovat aina näitä pahimman luokan kiusaajia - lapsilla kai paha olla perheoloista johtuen tai mikä lie aiheuttaa.

Mitä erilaisempia kavereita lapsella on, sen parempi. "Ongelmahan" on siinä, että tällöin vanhemmat joutuvat vastaamaan lapsen varsin kinkkisiinkin kysymyksiin ja se ei tietysti ole helppoa.



Kaikki kaverit rotuun, uskontoon, terveyteen tai mistään muustakaan asiasta riippumatta ovat hyvää seuraa lapselle. Näin lapsi oppii suvaitsevaisuutta.



Suvaitsevaisuus=se, mikä nykyajan ihmisiltä erittäin usein puuttuu tai se on hyvin rajoittunutta.

Itse vierastan enemmän lestadiolaisperheiden ajatusmaailmaa, jos lapseni niisä piireissä sattuisi jostain syystä pyörimään. Kun lapset kuulostaa pihaleikeissä ilmoittavan ettei voi leikkiä lastemme kanssa koska emme ole lestadiolaisia, vaan pahoja ihmisiä. Hohhoi...



Mieluummin siis uskonnoton kuin raamatulla päähänlyöjiä, vaikka itseni uskovaiseksi koenkin. Rajansa kaikella.