Onko muita jotka käy mammakerhoissa ym väkisin lasten vuoksi?

siksi me ei sellaisissa käydä. Vietetään sekin aika menemällä esimerkiksi ystävieni luo tai ihan vain kaupungille rattailla shoppailureissulle. Eikä siis aina tartte shoppailla, voi harrastaa myös ikkunaostoksia. Ja tämä siis sellaisina päivinä kun lapsi ei ole tarhassa (esimerkiksi minulla on lomaa..) Muute lapsi on päivät tarhassa niin illalla ei tartte sen kummemmin mitää ihmeellistä aktiviteettiä keksiä..

Itse raahaudun vastentahtoisesti seurakunnan kerhoon ja mietin olenko jotenkin harvinainen? Ensinnäkin minua vähän rassaa olla toiminnassa mukana kun en millään tavoin ole uskossa, kirkkoon kuulun vain pelkästä saamattomuudesta erota....

Tuntuu teennäiseltä hymyillä ja olla siellä kuin viihtyisi, vaikka joka kerran jälkeen huoahtaa kun sekin kerhoreissu on tullut tehtyä ja lapsilla on hyvä mieli.

Kunnon kontaktia ei siellä keneenkään tunnu saavan ja olen huono small talkissa. Tuntuu siltä että näyttelen jotain hyvä äiti roolia siellä ja sivusta tarkkailen mitä muiden äippien päässä mahdollisesti liikkuu vai miettivätkö he edes kummemmin moisia.

Odotan innolla, että kaikki lapseni kasvavat niin isoiksi ettei äidin tarvitse osallistua toimintoihin

vaan myös hiekkikselle, lasten kaverisynttäreillä, jopa muiden kotiäitien luona (joidenkin kanssa ei ole mitään muuta yhteistä kun lapset, mutta joskus lapset vaan viihtyy niin hyvin näiden äitien lasten kanssa että tavataan sitten vähänniinkuin puolipakolla).



7-vuoden ajan epätavallisen säänöllisesti olen käynyt paikoissa, joissa en nyt niin viihdy. Mutta hei, äkkiäpä nuo kasvaa ja onneksi on tosi monia paikkoja missä meillä kaikilla on mukavaa!

Nyt olen töissä ja lapset päiväkodissa eikä onneksi enää tarvitse!



Harvoin tällaisista äitiporukoista löytyy ketään oikeaa ystävää, lähinnä hyvänpäiväntuttuja. Minulle ainakin jäi sellainen tunne, että en sopinut kotiäitiporukoihin, koska en ollut jäämässä vuosiksi kotiin vaan olin vain reilun vuoden kotona kummankin lapseni kohdalla.

Lapset halusivat srk:n kerhossa käydä, niin sitten käytiin. Itse en olisi siellä ihan pakosta halunnut käydä mutta jaksoin sitten kun näin miten se oli hauskaa lapsille. Olen kyllä sosiaalinen mutten koe mitenkään omakseni alkaa jutella ihan vieraiden ihmisten kanssa lastenhoidosta, imetyksistä ja ulosteen rakenteesta. Mulla on siis sosiaalisia suhteita jo ihan tarpeeksi ilman noita kerhojakin. Lisäksi mies tekee paikkakunnallamme ns. silmää tekevää työtä ja tuntui, että muut mammat kerhossa sitten oletti minunkin olevan jotenkin "erikoinen". Jos mentiin ihan naturellina ja lapset ns. tavisvaatteissa, niin ihmeteltiin miten sekin mies jaksaa kattella noin tyylitöntä ja harmaata naista. Jos taas olin meikannut ja pukenut itseni ja lapset ns. paremmin, niin sitten mietittiin miten se nyt onkaan niin pirun näyttämisenhaluinen...



Että oon ihan tyytyväinen, kun aloitin taas opiskelun, ettei "tarvii" enää käydä sielä ihmetystä herättämässä :)!

ja helpottuneena lampsin kotiin. Kyllähän ne olivat silti parempi vaihtoehto kuin yksin kotona kökkiminen, kun paikkakuntakin oli vieras.

Olin lukevinani muistakin naisista, etteivät hekään riemusta kiljuneet. Joskus olisin mieluusti sellainen päivänpaisteinen ja supersosiaalinen persoona, joka saa sekä itsensä, että muut viihtymään. Heihinkin välillä törmää.

eli seurakunnan kerho ja mll kerho. seurakunnan kerhossa en halunnut käydä kun emme ole uskovaisia ja mll kerhossa kävi v-lestadiolaiset ja mua katsottiin vähän pahalla eikä mulle puhuttu kuin väkisi muutama lause kun kävin siellä. eli jätin käymättä kokonaan etten häirinny heidän kommuuniaan..

kerhojen aikataulutkin passas just joko pienemmän päikkäreiden ajalle tai sitten ruoan ajalle

ihania tällaiset silmäätekevien vaimot jotka ajattelevat olevansa megamielenkiintoisia.

Meillä on jokainen mamma lopettanut kerhon tippa linssissä, kun on "joutunut" palaamaan töihin.

moi