G: Anoppisi ärsyttävimmät puolet?

- valittaa kipujaan ja vaivojaan koko ajan pojalleen (miehelleni) joka kieriskelee sitten ahdistuneena pari päivää joka puhelun jälkeen

- tuijottaa telkkaria kaiket illat, myös silloin kun menemme kylään. TV on _aina_ päällä eikä anoppilassa voi siis syödäkään rauhassa. Lapsia ei ehdi huomioida kunnolla kun aina on joku "hyvä" ohjelma menossa

- valittaa että käymme liian harvoin (ks. edellinen kohta)

- valittaa koko ajan appiukostani, myös tämän kuullen. Halveksuu ja vähättelee miestään

- kommentoi jokaiseen ongelmaamme lasten kanssa, ettei hänen lapsensa koskaan tehneet mitään sellaista (antaa ymmärtää että vika on siis minussa)

...koko anoppijuttu.

Olen kai jäänyt paljosta paitsi kun en ehtinyt tavata tuota ihmistä joka on synnyttänyt ihanan miehen...

Pääasiassa hän on kyllä ihan ok. :)

jos siis päästää anoppia yhtään liian lähelle. Nyt ei käy juuri kuin lasten synttäreillä ja se, ikävä kyllä, on ihan sopiva määrä.

Minun anoppini siis hösää, arvostelee muita ihmisiä (myös omia lapsiaan), on siivousneuroottinen, ei osaa olla paikallaan. Jopa meidän koira häkeltyy anopin läsnäollessa, kun ei tiedä onko hän vihainen vai ei, siis huutaa puhuessaan. Jne. Ja lapset levottomia mummin vierailun jälkeen.

etten enää tiedä itkeäkö vai nauraa. Sen näkee jokainen miljoonien kilometrien päähän miten toisia kohdellaan eriarvoisesti. Tekisivät edes salassa, kun siihen vissiin on haluja ja tarvetta.

Kitisee koko ajan, miten hänellä on tiukkaa taloudellisesti ja käy silti ulkomailla 3-4 kertaa vuodessa.

Se, että hänen mielestään minä ja poikani olemme b-luokan kansalaisia. En ole kyllä ihan 100% varma, etteikö hän olisi suhtautunut kaikkia maailman miehen puolisoita kohtaan samalla tavalla, mutta ei tämä tilannetta helpota, että minä olen elänyt elämää ennekin ja mies ei.



Ja miten tämä näkyy, niin mm. siinä, että kun poikani vei heille joululahjoja, niin hän ei saanut mitään, ei edes joulukorttia. Mieheni kyllä sai 1000e.



Nykyään ei ole kyllä hänkään saanut, kun mies sanoi, että poikani on hänelle kuin poika ja pojalle on hankittava jotain ja viime aikoina poikani on kyllä onneksi jotain saanutkin. Joka tapauksessa oli aika hirveää koulia anoppia tämmöiseen, raskasta kaikille.

Suuttuu helposti jos häntä arvostellaan. Nytkin pitää mykkäkoulua kuudetta päivää kun mieheni sanoi että katsastaisi autonsa ajallaan kun on laitonta ajaa katsastamattomalla.



Alkoholismi.



Lupaa, mutta unohtaa toteuttaa lupauksensa. Lapset sitten ihmettelevät että eikö Mummo tulekaan tänään tai että eikö mennäkään Mummin kanssa sinnetaituonne.

on ihan ok tosi pieninä annoksina ja harvoin MUTTA tunkee silti meidän elämään päivittäin. Siis soittaa mun miehelle joka päivä ja asiaa on ei mitään.

Kaikista inhottavin puoli hänessä kuitenkin on se uskomaton paskan puhuminen kaikista muista. Naapureista, sukulaisista, ja jopa omista lapsistaa toisille sisaruksille.

Hän myös tenttaa ja urkkii kaikki mitä vain saa toisesta irti ja olenkin alkanut antamaa ympäripyöreitä vastauksia enkä enää kerro mita esim. minun sisarusteni elämään kuuluu jne.

Hän ei myöskään osaa olla lastemme kanssa vaan hyppää ulkona tupakalla tai muuten vaan jättää esim. kirjan lukemisen kesken milloin minkäkin verukkeen turvin.

Hän tuntuu kadottaneen elämänilonsa ja on kovin katkera.

Että tällaista :)

Anoppini oli aikonaan melko "huora"... On riidoissa lähes kaikkien kanssa ja vika on aina muissa. Anoppi ei varmaan olis mullekaan mukava jos en olis synnyttänyt sen ihanaa pojan poikaa... Tyyppi on myös erittäin itsekeskeinen, teki muutto päätöksen kysymättä lapsilta, isä ja kaverit jäi toiselle paikkakunnalle...

Appivanhemmissani ei ole mitään, siis MITÄÄN, valittamista.

Heidäthän olen tavallaan itse valinnut.

Jos olisin omien vanhempieni osalta voinut valita toisin, olisin niin varmaan tehnyt, mutta kun se ei ole mahdollista.



Tapaamme appivanhempieni kanssa aika harvoin (2-3 kertaa vuodessa), kun he asuvat kaukana. Senkin takia varmaan tietty "vieraskoreus" suhteessa on säilynyt. Ja heillä todellakin on ihana poika.



Odotan esikoistamme ja anoppi on aidon kiinnostunut mm. siitä, mitä lapselle pitäisi hankkia ja miten he voivat auttaa hankinnoissa (vaikka todellakaan eivät ole mitään varakkaita vaan pienituloisia eläkeläisiä). Äitini ei sen sijaan ole eväänsä liikauttanut minkään vauva-asian suhteen. Hänelle ilmeisesti kolme omaa kersaa on ollut jo ihan liikaa. Onneksi on anoppi.

Kuvittelee olevansa yhä nuoruutensa voimissa, vaikkei jaksa joka päivä edes nousta vuoteesta. Sanoo ettei tarvitse mitään, kyllä hänellä on jääkaappi täynnä ruokaa, ja kun menen käymään niin jääkaappi on täynnä homehtunutta ja mädäntynyttä tavaraa. Ei suostu vastaanottamaan apua eikä menemään lääkäriin, koska hän on täysin terve.

Millään ei hänen päähänsä mahdu, että ei voi tulla neuvomaan arjenpyörityksessä omalla kokemuksella.

On elänyt koko ikänsä pienessä kylässä, ei ole koskaan matkustellut (ees Suomessa luukunottamatta paria reissua Ouluun ja Lappiin). Näin ollen ne ympyrät on oikeesti tosi pienet. On aikoinaan käynyt kansakoulun (minimimäärän) ja sekin vaikuttaa asiaan. Ei osaa mitään kieliä... Jotenki sen kans pitää puhua tosi yksinkertasista asioista. Ja sit kun ne sen tiedot asioista on aina niin kivikautiset. Siis ihan faktat on hukassa ja sit perustaa oman mielipiteensä sellasiin "tietoihin", jotka ei pidä (enää) paikkaansa.



Toinen asia, mikä sillon tällön ärsyttää on se, että se on niin kova puhumaan ettei oikeen saa suunvuoroa. Ei sille jaksa oikeen soitellakaan ku se kertoo niitä samoja juttuja moneen kertaan. Aina marmattaa ettei oo kuullu pitkään aikaan lapsenlapsista mitään (asutaan 500 km päässä toisistamme), mut sit ku soitan ja yritän kertoa lastemme kuulumisia, niin anoppi vaan kertoo omista vaivoista, kerhoista, työstä, pihan hoidosta, siivoamisesta jne.



Muuten ihan mukava tyyppi ja tullaan kyllä toimeen. Olen yrittäny ymmärtää, ettei voi kauhalla vaatia, jos on lusikalla annettu.

tyhmää tytärtään, muista lapsista viis.

- Tekopyhä. On Jehova (muu perhe onneksi ei) mutta ahne, suvaitseman, kateellinen, ilkeä jna.

- Puhuu pahaa ja perättömiä juttua aina ja kaikista

- Keksii omia totuuksiaan ihmisistä joita ei edes tunne. Eli tietää kaikkien asiat, myös meidän naapureiden vaikka ei ole sanonut heille kuin pari kertaa päivää.

- Raha, raha, raha, maine ja mannona on kaikki kaikessa.



Kunhan lapset tuosta kasvavat ja voivat itsenäisesti pitää yhteyttä mummoon, en sano moiselle edes päivää. Vielä pitää lasten takia kirvistellä ainakin 10 vuotta.



Mies on mun kanssa 100% samaa mieltä.

koko päivä ollut touhua, tohinaa ja jännitystä vieraista ja lahjoista nyt puhumattakaan. Kyllä sitä on vähemmästäkin levoton.

Nyt ei käy juuri kuin lasten synttäreillä ja se, ikävä kyllä, on ihan sopiva määrä.

lapset levottomia mummin vierailun jälkeen.

- teeskentely

- satujen kertominen miehen lapsuudesta, kuinka ihanan erinomaista kaikki oli

- vanhempien yli käveleminen maksoi mitä maksoi (Kyllä mummolassa saa hyppiä sohvalla/rohmuta käsin lihapullia/ syödä vaikka koko kakun) ja samalla näkee kuinka pahoillaan hän on kun lapset tosiaan tekevät niin

- omien lasten perusteeton(kin) tolkuton kehuminen vähän niinkuin myyntipuhe 10 vuotta "kauppojen" syntymisen jälkeen...

- piikittely ja vinoilu



melko terapeuttista tämä...

-näkee omat lapsensa täydellisinä ja erehtymättöminä

-kaunistelee heidän perhe-elämäänsä kohtuuttomasti

-tietää kaiken lasten- ja kodinhoidosta eikä pidä viisauttaan vakan alla

-tietää kaiken myös siitä miten pitää suhtautua elämään ja ajatella ja tätäkin tuputtaa

-piikittelee ja kommentoi toisen henk.koht. ominaisuuksia törkeästi pyytämättä koskaan anteeksi

lupailee lapsille vievänsä heitä jonnekkin, mutta ei viekkään...

tulevansa uimahalliin, mutta ei tulekkaan...

toisinaan kyllä vie ja menee, mutta useimmiten siis vain lupailee ääneen!



Ja pitää tyttäreensä enemmän yhteyttä, ostelee tavaroita heille ja hoitaa lapsia enemmän, eli loppuenlopuksi käyttäytyy samoin kuin lastensa ollessa pieniä/nuoria, eli suosi tytärtään enemmän kuin poikaansa... =(