G: Anoppisi ärsyttävimmät puolet?
Kommentit (34)
Anoppi on aina oikeassa omasta mielestään ja haluaa sanoa sen viimeisen sanan, tunkee nokkansa toisten asioihin ja on pirun utelias.
Ei arvosta omaa poikaansa saati minua ja meidän yhteiset lapsetkin on b-luokan kansalaisia:(
Silloin harvoin, kun lapset on mummulassa niin vääristelee lapsille asioita ja mustamaalaa minua.
Sanomattakin selvää, että ei olla hyvissä väleissä.
valittaa, jankuttaa... ja sanoo "ei nyt pitäisi määrätä mutta" Siis tyyliin luulee, että kun aloittaa ärsyttävät juttunsa alkuun sanoen ettei pitäisi nyt sanoa... niin sen varjolla voi sanoa mitä vain typeryyksiä.
Odotan, oi odotan sitä armon päivää kun ämmä on kuollut ja avattu!!!
ämmä on välillä niin pöllyssä, että hävettää.
Autoritäärinen ote esim. sukujuhliin.
Kannattaa Kokoomusta ;)
Oikeasti anoppi on ihan tyylikäs, hieno ihminen, ja tulen hänen kanssaan aivan hyvin toimeen, mutta kun nyt kysyttiin ärsytyksen aiheita...
itsensä toistelu, luulo että kaikki on rikkaita...aika monta muuta mut sitä on vaikea sanoin kuvailla. Silti hän on kyllä ihan ok tyyppi useimmiten
On tehnyt sekä nuorena että vanhana ihan uskomattoman itsekkäitä ratkaisuja ja näistä on mies+veljensä sitten kärsineet nahoissaan. Koulut vaihtuneet viidesti vuoden aikana, poikien rahat käytetty ihan anopin omiin juttuihin jne.
Nyt vanhana luulisi tahdin hidastuneen mutta mitä vielä!
Juoruilu toisten asioista "kaikille", ilkeily, yletön kilpailuhenkisyys. On tullut niin veemäistä kommenttia vuosien mittaan, että sitä ei moni uskoisikaan.
kun ei apua pyydetä, esim. meidän pyykinkuivatus on ollut kohteena.... haloo.
Vaikkapa että X pääsee esiintymään kuoronsa kanssa johonkin juhlaan, hän vastaa: "Niin, myös Y on tosi hyvä laulaja, nyt viimeksikin kun oli täällä meillä, lauloi niin ihanan laulun...pälä pälä"
Y on siis mieheni siskon ainokainen lapsi, ihan pieni vasta. En tajua tekeekö anoppi sen tahallaan, mutta tuntuu kuin hän ei kuuntelisi lainkaan lastemme kuulumisia vaan kommentoi aina takaisin vain siitä, mitä Y on tehnyt. Myös lasten läsnäollessa.
-kyvyttömyys ymmärtää meidän perheen ongelmia ja niiden vähättely. Esim. raskauteni ei voi olla vaikea, "sellaista se on", voisimme hänen mielestään asua missä tahansa loukossa, työmme eivät voi olla vaativia tai rankkoja tms.
-valitus siitä, että meillä on "liian helppo lapsi" ja valitus siitä, kuinka vaikea hänen (esikois-)poikansa eli mieheni oli
-jatkuva "uupumus". Jos on todellista, niin miksi ei vähennä töitään, palkkaa apua tms. kun rahaa kerran on
-päätöksieni kyseenalaistaminen
-järjettömät uskomukset tyyliin lapsella on kylmät kädet joten hän saa nyt kuolemantaudin jne.
Onneksi viime kesänä neljän vuoden jälkeen "jäi kiinni". Oikeasti esittää, että muka tykkää musta kaikkien edessä ja kun jäädän kahden sihisee ja aukoo päätään. Viime kesänä sama juttu, kun olin hakemassa mökillä kaivolta vettä (ei tiennytkään, että poikansa oli risukasan takana siivoilemassa). Että olin onnellinen, että mies kuuli omin korvin sen vittuilun.
Joten sain vihdoin terveen paperit itse. Kaikki kun ihmetteli, miksi mustamaalaan niin mukavaa ihmistä.
"prinsessamaisuus" (ainut nainen perhessä poikien äitinä) ja jonkinsortin yksinkertaisuus. Kuitenkin ihan ok tapaus.
*Alzheimer
*Lapsen lapset ei kiinnosta kuin harvoin ja silloin muksut saa tehdä ihan mitä vaan ilman rajoja (välittää kyllä lapsista, mutta oman elämän sotkeminen on mukavampaa kuin lapsen lapset)
Ymmärrän toki että kaksi yllämainittua on sairautta, mutta todennäköisesti alzheimer johtuu alkosta joten mielestäni itse on itselleen ongemat aiheuttanut!!
siis täysin samat negatiiviset puolet. Minua niin harmittaa kun anoppi pitää miehen siskon lasta töiden teon lomassa koko ajan, aina kun puhumme hänen kanssaan niin lapsi on joko ollut heillä, on menossa sinne tai lapsi tulossa hänen luokse, on siellä, tai on juuri lähtenyt. SIIS aina. Meidän lapsia pitää joskus harvoin, ja lupaile aina tehdä sitä ja tuota, mutta suurinta osaa lupauksista ei pidä. ÄrSYTTÄVÄÄ. Kun asuisi edes oma äiti lähellä niin vois vähät välittää, mutta nyt kyllä hiukan katkeroittaa, vaikka tiedän että ei saisi.