tajuaakohan opettajat oikeasti sen minkälainen valta niillä on

= tekevät virheitä ja opettajillakin on huonoja päiviä joskus.



Opettajat eivät ole koneita. t. opettajan vaimo & itsekin opettaja

Se miten kukin opettaja itse asian mieltää onkin eri asia. Koulutuksessa kuitenkin annetaan välineet itsereflektioon ja eettisten että moraalisten asioiden pohtimiseen.

luokkani ope lellikki, joka oli kunna silmäätekevän lapsi, on nyt "vain" lto kaikella kunniotuksella heitö kohtaan. Itse olin köyhän yh:n lapsi ja selvästi ope ei tykännyt minusta, sain numerot aina alakanttiiin jne. Sama opettaja oli luokista 1-5. Nyt olen kuitenkin menestynyt, hyvin ansaiteva ja onnellinen.

Olin aikanaan yläkoulun aineenopettajana, ihan koulutuksen saaneena, ja väsyin siihen työhön. Suuri osa oli ihan sosiaalityötä: monilla lapsilla ei tuntunut olevan kovinkaan paljon eväitä pärjätä täysillä tässä yhteiskunnassa.



Olisin antanut kovin paljon, jos olisin voinut pelastaa oppilani välinpitämättömiltä kodeilta, rajattomuudelta, käytöstapojen puutteelta, olemattomilta yöunilta, huoholta hygienialta ym. ym. ym. ja tehdä heistä jollain ihmekonstilla "menestyneitä" yksilöitä.



Uskon, että suurin osa opettajista haaveilee ihan samaa: haluaisi nähdä että nuoret pärjäävät.



Olen jo vuosia ollut muissa töissä, mutta aina hätkäyttää, miten vähän suomalaiset vanhemmat edelleenkin tuntuvat aidosti tukevan koulua työssään. Kaivetaan vain maata opettajan jalkojen alta kyseenalaistamalla kaikki tämän tekemiset ja viedään lasten silmissä viimeinenkin auktoriteetin hiven opettajalta. Sitten ihmetellään, kun koulu ei muuttanutkaan sitä omaa kullannuppua "menestyjäksi".

voi ymmärtää, miten joku viaton sana voi jäädä oppilaan mieleen loppuiäksi.



Mutta kuitenkin sanoisin, että suurin osa opettajista haluaisi tehdä työnsä paremmin, mutta kun resurssit eivät riitä enempään. Ainakin lehdissä opettajien mielipidekirjoitukset huutavat juuri tätä asiaa. Tyhjästä on paha nyhjäistä.

Mutta kuitenkin sanoisin, että suurin osa opettajista haluaisi tehdä työnsä paremmin, mutta kun resurssit eivät riitä enempään. Ainakin lehdissä opettajien mielipidekirjoitukset huutavat juuri tätä asiaa. Tyhjästä on paha nyhjäistä.

oppilaita kehuen ja kannustaen?

Mutta kuitenkin sanoisin, että suurin osa opettajista haluaisi tehdä työnsä paremmin, mutta kun resurssit eivät riitä enempään. Ainakin lehdissä opettajien mielipidekirjoitukset huutavat juuri tätä asiaa. Tyhjästä on paha nyhjäistä.

oppilaita kehuen ja kannustaen?

Silloin kun itse kävin koulua, häiriköt poistettiin luokasta ja muut saivat opiskelurauhan. Miksei niin tehdä enää nykyään?

[

Mutta jos oppilas tulee kouluun myöhässä, läksyt tekemättä, kirjat kotona, monen päivän liat vaatteissaan ja hiuksissaan ja toivottaa vielä "haistapaskat" tervehdykseksi ennen kuin aloittaa luokkakavereiden rääkkäämisen, mistähän sen kehumisen aloittaisi?

.

Se on alku sekin. Opettajan asenne ratkaisee myös aika paljon. Suostuuko/haluaako nähdä niissä surkeimmissakin tapauksissa kaiken sen hyvän, jota sinne kaiken roinan ja kuonan taakse kumminkin piiloutuu...

Tarkoitatko nyt sitä, että opettajilla ei ole resursseja kohdella

oppilaita kehuen ja kannustaen?

Mutta jos oppilas tulee kouluun myöhässä, läksyt tekemättä, kirjat kotona, monen päivän liat vaatteissaan ja hiuksissaan ja toivottaa vielä "haistapaskat" tervehdykseksi ennen kuin aloittaa luokkakavereiden rääkkäämisen, mistähän sen kehumisen aloittaisi?

No joo, siinä mielessä olet varmasti oikeassa, että jokaisessa lapsessa on jotakin hyvää ja opettajan tehtävä olisi kaivaa sitä esiin ja jalostaa.

Edellinen kirjoittaja kuitenkin viittasi varmaan krooniseen resurssipulaan, joka on todellisuutta. Kun luokassa aika saattaa mennä pelkkään ongelmalasten kanssa tappeluun ja kun opetussuunnitelman tavoitteetkin pitäisi yrittää saavuttaa (siis ihan oikeasti opettaa se suunnitelmaan kirjattu aines lapsille!), ei ole mikään ihme jos kannustavia sanoja ehtii kukin niistä luokan neljästäkymmenestä lapsesta harvoin opettajaltaan kuulemaan...

Jos 20% lapsista kärsii mielenterveyden ongelmista ja joka kymmenes tarvitsisi akuutisti ammattiapua, niin kyllähän se näkyy koulun arjessa - joka luokalla on 2-3 lasta, jotka oireilevat pahasti ja häiritsevästi. Kenen aikuisen kyvyt ja resurssit riittävät huolehtimaan ja tukemaan näitä lapsia, kun vielä on pari-kolmekymmentä muutakin, joita pitäisi opettaa?



Jos edes yksi-kaksi vanhempaa eivät jaksa tai riitä tukemaan lastaan ja tämän minäkuvaa, miten ihmeessä yksi opettaja voisi paikata tätä vanhemmuuden vajetta, vieläpä koko luokan mittakaavassa?



Okei, ymmärrän kyllä, että opettaja ei saa ivata tai pilkata oppilasta vaan hänen keskeinen tehtävä on tukea ja rakentaa oppilaiden positiivista minäkuvaa ja identiteettiä, mutta aika rankka haaste silti yhdelle ihmiselle. Aina ei ehkä jaksa tai pysty olemaan niin kannustava kuin pitäisi?

tuhota itse omalla ajattelemattomuudellaan lapsensa koulutie. Kun kotonakin opettajia kritisoidaan suureen ääneen, miten lapsi sen jälkeen voisi suhtautua kouluun myönteisesti? Ja kun ei itse yritetä ollenkaan, ei kanneta vastuuta ja tehdä yhteistyötä vaan odotetaan koulun yksin tekevän joitakin ihmetemppuja.



Tajuavatkohan monet, millaisten paineiden keskellä opettajat työskentelevät tänä päivänä? Vastuuta on vaikka muille jakaa, mutta valtaa ei enää ollenkaan.



Aikaa tehdä perustyötä on yhä vähemmän. lapset ja vanhemmat ovat yhä sairaampia ja rajattomampia. Ja kiitokseksi "hyvästä työstä" opettajat vielä parhaassa tapauksessa lomautetaan muutamaksi viikoksi vuodessa.



Niin, ja yllämainituista syistä en siis enää ole opettaja, enkä ikinä enää tule olemaankaan.

Ja kun tarpeeksi monta poistoa oli, tuli jälki-istuntoa. Ja kun tarpeeksi paljon oli jälki-istuntoja, erotettiin määräajaksi koulusta. jne.

Omalla lapsella on opettaja vaihtunut usein. Neljännellä luokalla oli opettajana nainen joka oli oikeesti jopa meistä vanhemmista sietämätön, lapset eivät pitäneet hänestä. Onneksi opetta vaihtui. Nyt lapsi on jo yläasteen viimeistä luokkaa käyvä, mutta vieläkin muistaa tämän nelosluokan opettajan ja kauhistelee opettajaa.

Onneksi muut opettajat ovat olleen ammattitaitoisia, ei julmia opettajia.