Lue keskustelun säännöt.
Pari kasvatuspulmaa, aiheena kiukku. Auttakaa viisaammat.
28.09.2008 |
Lapsi, 3v 9kk.
"Taistellaan" illalla nukkumaanmenosta, klo 23. Lapsi on aina ollut sisartaan vaikeampi saada nukkumaan ja haluaisi nyt katsoa vielä piirrettyjä.
Sanoin, ettei nyt enää voi katsoa, koska on jo myöhä. Lapsi laittaa itse television päälle, käsken sammuttaa, kun lasken kymmeneen, mutta ei tee sitä. Sammutan sen itse ja lapsi aikoo laittaa sen uudelleen päälle. Sanon, ettei huomenna saa katsoa ollenkaan piirrettyjä, jos laittaa vielä tv:n päälle. Tekee sen, jonka jälkeen sammutan virran laitteiden pääkytkimestä. Alkaa kiukku, joka kuitenkin menee neuvotellessa ohi, pyydetään anteeksi, halitaan ja sovitaan.
Aamulla lapsi haluaa tietenkin katsoa piirrettyjä, mutta sanon, ettei se käy, koska ei illalla totellut. Vänkää vastaan vähän väliä, muttei kiukkua.
Aloin kuitenkin miettiä, oliko järkevää kieltää illalla, koska nyt tuli eteen se, että olimme jo sopineet kiukun ja riidan ja nyt täytyi palata vanhaan asiaan. Eikös se kuitenkin pitäisi olla niin, että kun riita / kiukku sovitaan, niin siihen ei enää palata. Teinkö siis oikein, vai olisitteko toimineet toisin?
Toinen juttu, mihin haluaisin kuulla mielipiteitä, on se miten lapselle sanotaan kiukku / uhma tilanteissa, ettei saa riehua ja huutaa?
Koska kiukkuhan on sallittua, mutta sitten pitäisi sanoa lapselle, ettei saa kiukutella...
Olenkin sanonut nyt sellaisessa tilanteessa, että saa kiukuta ja olla vihainen, mutta yritettäisiin selvitä vastaisuudessa puhumalla nätisti.
Miten te teette?
Nämä kaksi asiaa on mietityttäneet. :)
Kommentit (8)
Vie lapsesi syötettynä, hampaat pestynä ja yöhousut jalassa sänkyynsä nukkumaan peiton alle kello 19.45. Lue satu laula pari laulua pussaa ja peittele.
Hämärässä huoneessa voit odottaa kunnes hän nukahtaa ja mennä sitten katsomaan iltauutiset.
Ja höpöhöpö neuvottelut sun muu lässytys.
Sinuna en antaisi lapsen katsella piirrettyjä ainakaan seuraavaan viikkoon vaan veisin häntä ulos ja vaikka piirrettäis ja askarreltain.
Ja seuraavalla kerralla tv:tä katsellaan vain justiinsa sen verran kuin sinä sanot ja paljon ennen nukkumaanmenoa.ö
T. Viiden äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi lapsi oli siinä vaiheessa vielä tv:n äärellä? Tai anna kun arvaan, ehkä lapsen omassa huoneessa on oma tv...? Jos on niin poista se sieltä ja vähän äkkiä.
Jos oma samanikäiseni laittaa kiellostani huolimatta tv:n päälle, laitan tv:n kiinni ja poistan hänet fyysisesti huoneesta kokonaan.
Lapsen laitan nukkumaan viimeistään klo 21, meilä on tarkat rutiinit, ensin iltapala, iltapesu, iltasatu ja sitten onkin jo aika nukkua. Meidän perheessä ei aikuiset neuvottele leikki-ikäisten lasten kanssa, aikuiset määrää, mitä ja milloin ja miten tehdään.
Uhmatilanteissa lapselle on turha sanoa yhtään mitään vaan täytyy odottaa että lapsi on rauhoittunut ja pystyy kuuntelemaan mitä hänelle puhutaan. Ja miten sitäpaitsi voi uhmata ja puhua samalla nätisti? MIksi edes pitäisi?
että et pidä kiinni rangaistuksista, kurin pitäminen on jatkossa jokseenkin hankalaa. Yksi päivä ilman piirrettyjä ei ole maailman loppu, mutta huomaapahan siinä että olet tosissasi. Päivän voi käyttää muiden leikkien tai vaikka ulkoilun parissa. Rangaistuksen ideahan on saada tietty käyttäytyminen loppumaan. Toki ymmärrän pointtisi myös tuosta vanhaan asiaan palaamisesta, mutta jos on antanu rangaistuksen, on siitä mielestäni myös pidettävä kiinni.
Näin siis minä tekisin :)
Miksi lapsi oli siinä vaiheessa vielä tv:n äärellä? Tai anna kun arvaan, ehkä lapsen omassa huoneessa on oma tv...? Jos on niin poista se sieltä ja vähän äkkiä.
Jos oma samanikäiseni laittaa kiellostani huolimatta tv:n päälle, laitan tv:n kiinni ja poistan hänet fyysisesti huoneesta kokonaan.
Lapsen laitan nukkumaan viimeistään klo 21, meilä on tarkat rutiinit, ensin iltapala, iltapesu, iltasatu ja sitten onkin jo aika nukkua. Meidän perheessä ei aikuiset neuvottele leikki-ikäisten lasten kanssa, aikuiset määrää, mitä ja milloin ja miten tehdään.
Uhmatilanteissa lapselle on turha sanoa yhtään mitään vaan täytyy odottaa että lapsi on rauhoittunut ja pystyy kuuntelemaan mitä hänelle puhutaan. Ja miten sitäpaitsi voi uhmata ja puhua samalla nätisti? MIksi edes pitäisi?
Eihän lapsi ollut telkkarin ääressä, vaan halusi vain katsoa "vielä yhden piirretyn" ennen nukkumaan menoa ja ei, ei tosiaan ole omaa telkkaria omassa huoneessa. Meilläkin on rutiinit illalla, mutta tämä lapsi on aina ollut hankalampi laittaa nukkumaan, koska häntä EI VAIN NUKUTA ja sellaista lasta on mielestäni turha viedä sänkyyn.
En tarkoittanut, että uhmatilanteessa pitäisi puhua nätisti, vaan että jatkossa yritettäisiin selvitä nätisti puhumalla, jos jokin ärsyttää.
Meillä on, uskokaa vaan, aika tarkka "kuri" ja aikuiset päättää tietyistä asioista, mutta MYÖS lapset saavat oman äänensä saada kuuluviin ja ilmaista omia mielipiteitään, heitä kuunnellaan. Eihän lapsi tuossakaan tilanteessa saanut katsoa sitä piirrettyä, muttei se ollut asiani pointti.
Täällä vaan aika kärkkäästi kaikkea oletetaan, kuten sinä.
Normaali lapsi kiukuttelee joka päivä. Aikuisen on osattava suhtautua kiukkuun, eikä hätääntyä tai hämmentyä siitä. Jos lapsesi nukkuu vielä päiväunia, jätä ne pois, niin jo maistuu uni illalla vähän aiemmin. Ole luja ja lempeä. Itse pidän leikkimielisenä ohjenuorana itselleni, kun lapset kiukkuaa: olen suuri ja lempeä lehmä, joka laiskasti kääntää pään lapsen puoleen ja katsoo kosteilla silmillään. Siis suhtautuu lapsen kiukkuun rauhallisesti ja kun kiukku on loppunut, voidaan taas jatkaa siitä mihin jäätiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta vaikka anteeksi on pyydetty, ei jo annettua rangaistusta pidä peruuttaa. Muutenhan lapsi oppii et voi tehdä mitä vaan kun pyytää anteeksi ja siitä tulee vain tapa, anteeksi pyyntö menettää merkityksensä. Selität lapselle ettei tv:tä aamulla katsota, koska ei illalla totellut. Ja että kiva kun saitte riidan sovittua, mutta rangaistusta ei voi peruutta sen vuoksi että asia menisi seuraavalla kerralla paremmin perille.
On totta ettei sovittuihin riitoihin pitäisi enää palata, mutta pian sitä ei enää tapahdukkaan kun lapsi oppii ettei päätös ole mihinkään muuttunut, vaan säännöt pitävät tilanteista huolimatta. Tämä kasvattaminen on monimutkaista ja varsinkin omat tilanteet, joissa tunteet on mukana, on usein vaikea nähdä.
Olet kuitenkin oikeilla jäljillä jo siinä että pohdit asioita ja peilaat myös omaa käyttäytymistäsi.
pitäisi sekä olla toteutettavissa että toteuttaa. Se toteutus ei ole riitaan palaamista vaan oppimista siitä, että jokaisella teoilla on seuraukset
Jos minä päätän, että telkkarin katsominen riittää, asia on niin, eikä siitä ole varaa neuvotella. Jos päätöstäni uhmataan, tulee seuraamus. Joka sinun tapauksessa oli seuran päivän kielto katsoa piirrettyjä. Tottakai pysyt sanassasi, etkä anna katsoa telkkaa, eihän lapsi muuten opi, että sinua on toteltava. Tätä ei tarvitse toistaa kovin monta kertaa, kun oppi menee perille.