Mitä perhe sinulle merkitsee?

nosto

- ennen lapsia olimme naimisissa 13 v ja se oli uran kehittämisen aikaa

- lasten syntymän jälkeen perheen arjen vastuu hoitopuolella jäi äidille ja isä jatkoi uran kehittämistä kuten ennen

- vaimolla ura ja lapset

- miehellä ura

--------

mina, mies ja kaksi lasta. Perheena kasitan me, molempien vanhemmat ja sisarukset perheineen. Sukuna tadit, sedat jne. kaikki muut. Perhe ei ole pyha (en oikeen kasita termia tassa suhteessa), mutta menee kaikkien ja kaiken muun edelle.

parhaimmillaan perhe on keidas, jossa voi olla oma itsensä, levätä, rakastaa, saada voimavaroja, ladata akkuja, saada tukea ja turvaa ja ymmärrystä maailman myrskyjä vastaan

...

pahimmillaan perhe voi olla vaarallinen, kuten lööpiestä on luettu viime viikollakin OULU-case...

Meidän perheeseen kuuluvat mielestäni:

- minä,

- mies,

- lapsemme ja

- minun vanhempani (miehen vanhemmat ovat jo kuolleet, muuten he ehdottomasti kuuloisivat myös perheeseen)



Lienenkö sitten paha äitipuoli mutta en koe että mieheni jo aikuiset lapset joita näemme 3-4kk välein (asuvat ulkomailla) kuuluvat tähän lähiperheeseen. Hmm...toisaalta jos juhlimme jotain perheen piirissä niin kyllä nämä lapset puolisoineen siihen kuuluvat.



Perheen muodostavat mielestäni henkilöt jotka ovat valmiita tekemään kaikkensa toistensa puolesta. Jaa, no tästä syystä en sitten varmaan pidäkään mieheni jo aikuisia lapsia ihan lähiperheeseen kuuluvana, sillä en usko että he rientäisivät heti paikalla apuun jos jotain olisi.



Perheeseen saa ja pitääkin puuttua silloin jos perheen sisällä on pahoja ristiriitoja (esim. väkivaltaa, oli se sitten henkistä tai fyysistä).

eli puoliso ja kolme lasta, myös ns. sisäpiiri johon kuuluvat omat ja miehen vanhemmat sekä meidän molempien sisarukset. Ja perhe-suku-akselilla vielä läheisiksi sukulaisiksi luen omat ja miehen isovanhemmat, mun tädit ja enon sekä koko joukon serkkuja. Mutta perheenäni puhun siis ydinperheestäni.



Mitä tarkoitat perheeseen puuttumisella? Se olen ainakin huomannut että meillä on perheen-sisäpiirin-lähisuvun kesken vallalla hiukan sellainen me vastaan muu maailma-asenne, eli meidän oma porukka on ensisijainen ja tärkein ja kaikki muu tulee vasta sen jälkeen.



Mulle sekä oma ydinperheeni että tuo sisäpiiri-lähisuku ovat aika lailla kaikki kaikessa, läheisimmät ystävätkin ovat suvun piiristä.

Joita ovat mies, esikoiseni ja yhteiset lapsemme, sekä meillä kulloinkin perhehoidossa asuvat henkilöt.



Hieman laajempaan perheeseen kuuluvat sitten perhehoidettavien vanhemmat/edunvalvojat. Ja paljon kauemmaksi sijoittuvat miehen ja minun lapsuusperheet vanhempineen, sisaruksineen ja heidän lapsineensa.

entisaikojen kotitalouden tapaan: siihen voi kuulua väliaikaisesti myös meillä asuva opiskelija tai aupair tai lastenhoitaja. Omaan perheeseeni kuuluvat myös vanhempani ja miehen perheeseen hänen vanhempansa, vaikka kummatkaan eivät asu meillä. Lapsuudenkodista kun ei niin vain pääse irti, eikä meildän tapauksessa ainakaan ole tarpeenkaan.



Koska meillä on erityislapsi, meidän perheeseen puuttuvat ulkopuoliset kokoajan. Meitä siis arvioidaan perheenä ja opastetaan siinä sun tässä ja apua täytyy itsekin hakea erilaisten ongelmien ratkaisussa. Me käydään sopeutumisvalmennuskursseilla ja vanhempien kuntoutusryhmässä. TÄmän ammattiavun "puuttumisen" sulatan ja sitä tarvitsen, mutta tavallisten ohikulkijoiden puuttumista perhe-elämämme mutu-kuvitelmien perusteella en siedä enkä ota vastaan.

lisää vastauksia ja kiitos jo vastanneille.

Muut eivät voi kuulua meidän perheeseen. Pehe on mulle kaikki kaikessa, enkä ilman sitä voisi kuvitella eläväni.