Onko outoa tai pitäsikö huolestuoa jos tokaluokkalaisella tytöllä

tokaluokkalainen ja eskari. Molemmilla on omia kavereita ja kyläilevät puolin ja toisin.



En huolestuisi siittä että sisko on bestis, mutta siittä jos heillä ei koskaan ole ketään kolmatta leikkitoveria. Eli jos pikkusiskokin on ilman muita ystäviä. On hyvä välillä leikkiä isommallakin porukalla.



M

mukana. Syy miksi huolestuin on että opettaja tuntui pitävän outona ja mielestäni vihjaili aspergeria.

Ei hän ehkä osaa pyytää ketään kylään eikä tarjoutua toisten luo, kun niin ei ole koskaan ennenkään käynyt.

Itse olin myös hyvin ujo ekaluokkalaisena. Olin oikeastaan aina leikkinyt vain veljeni kanssa vapaa-ajalla. Jossain vaiheessa äitini kutsui lähellä asuvan luokkakaverini koko perheen meille kylään. Siitä alkoi pitkä ystävyys tämän tytön kanssa.

neurologista poikkeavuutta. Ei tuo outoa ole, mutta kyllä vähän valitettavaa. Tyttö on selvästi ujo ja jämähtänyt tähän rooliinsa. Ei ole pakko ottaa kontaktia toisiin ja yrittää solmia ystävyyttä, kun se pikkusisko on olemassa ja häneltä sekä hänen kavereiltaan saa seuraa. Kyllä minusta omat ystävyyssuhteet sen sisarsuhteen lisäksi alkavat tuossa iässä olla jo tärkeitä. Samoin sellainen ryhmään sosiaalistuminen ja ylipäätään sosiaalisten kontaktien luominen ja ystävyyden (=ihmissuhteiden) opettelu.

Vanhempana minä kannustaisin tyttöä sosiaalisuuteen. Puhuisin asiasta; kyselisin, eikö hän kaipaa välillä omaa leikkikaveria, rohkaisisin reippaasti koulutovereiden juttusille ja mukaan heidän leikkeihinsä. Pyytäisin kutsumaan joskus kotiin; järjestäisin vaikka jotain pientä kivaa erityistä tekemistä, jonka ympärille kyläilyn voisi rakentaa. Ja sitten voisi harkita jotain sellaista harrastusta lapselle, jossa luokkakaveritkin käy. Esim. jossain tanssitunneilla tai muussa koulun ulkopuoleisessa toiminnassa sitä tutustuu eri tavalla kuin koulussa...Eikö teillä muuten järjestetä lastenkutsuja lasten synttäreillä? Eikö lapsi ikinä synttäreinäkään ole kutsunut ketään kotiinsa?

mukana. Syy miksi huolestuin on että opettaja tuntui pitävän outona ja mielestäni vihjaili aspergeria.

Kysy sitten häneltä, että "ai miksi sanot noin? tarkoitatko että tyttö olisi neurologisesti poikkeava? minusta tuntuu, että vihjaat että lapsella voisi olla asperger? vai olenko ymmärtänyt väärin"

Jos et näin uskalla kommunikoida, niin lähetä sille opettajalle vaikka sähköposti.

näsäviisas pieni aikuinen ja siksi muiden lasten leikit eivät jaksaneet kiinnostaa. Kolmannella luokalla sain yhden pysyvämmän ystävävän. Muut ystävät halusivat leikkiä mielestäni liian lapsellisia leikkejä ja siedin heidän seuraansa, kun en aivan yksinkään kokenut voivani olla leikin siis heidän ehdoillaan. Olin yksinäinen varsinkin 7-9 luokillla. Silloin hakeuduin myös sisareni ystävien seuraan.