Mies sanoi että seksimme on tylsää

tavallaan. Tietysti plussiakin on paljon, kun tuntee toisen ja tietää, mistä napista painaa.



Tylsyyttä poistaa vaihtelu ja sitä, mikä teille sopivaa vaihtelua on, ei oikein voi ulkoopuolinen tietää. Toisille sopii mennä jonnekin hotelliin kutemaan oman huoneen poreammeeseen kynttilänvaloon, joku ryhtyy kokeilemaan sidontaleikkeja ja rooliasuja ja jotkut menevät metsäretkelle panemaan :D. Jo pelkkä paikan vaihto

eri huoneeseen tai sängystä lattialle voi tehdä ihmeitä...



En suko, etä ongelma on siinä, etttä sinä olet tylsä, vaan että olette ajautuneet kaavamaiseen rutiiniin, jossa ei ole mitään yllättävää, vaikka homma sinänsä olisikin tyydyttävää molemmille.

Ei sellaista säpinää ja kiimaa aikaiseksi pitkässä suhteessa saa kuin mitä seurustelun aluksi aina on. Ja siinä mielessä harmillista kun tuntuu siltä, että nykyihminen odottaa vain sitä että ilotulitusta pitäisi olla kaiken aikaa. Tuolla nettipornon maailmassa kun ei työpaineita tai pitkän suhteen tuomaa tuttuutta tunneta. Ja sekin on varmaa, että kaikki uusi ja piristävä kokeilukin muuttuu pitkässä suhteessa ennen pitkää "tavanomaiseksi". Tämä ei taas tarkoita sitä, etteikö kaikkea uutta ja kivaa voisi kokeilla - päinvastoin. Luulenpa vaan, että monesti (ei tietenkään aina) tuon "tylsää seksiä" takana on haluttomuus ymmärtää ja suostua pitkän suhteen tasanteihin (vaikka kyllä niitä ylämäkiäkin pitkissä suhteissa on). Mutta se vaan on niin, että jos haluaa pitkän parisuhteen niin se on pakko hyväksyä ylämäkineen ja alamäkineen - myös seksin osalta. Muutoin on sitten haettava sitä alkusuhteen hekumaa aina vaan uusista suhteista. Ja hei, parisuhde on kahden kauppa. Jos miehestäsi on seksi tylsää nykyisin, niin istuta hänet viinilasin äärelle (televisio kiinni) ja pyydä häntä kertomaan, että millä tavalla hän haluaisi piristää seksiänne. Vastavuoroisesti voit itse ideoida ja kertoa hänelle mitä sinä haluaisit. Hyvän seksielämän ja parisuhteen vuoksi on molempien haluttava nähdä hieman vaivaa - yleinen narina tylsästä seksistä ei johda asiaa yhtään eteenpäin. Tsemppiä.

Osaisitko neuvoa, miten voisin saada jälleen itsetuntoa hivelevää seksiä vaimoni kanssa, joka petti pari vuotta sitten. Fyysisesti seksi tuntuu kyllä ihan hyvältä, mutta jotain jää edelleen puuttumaan ja huvittaisi silti jatkaa parisuhdetta kun on perhettäkin ym. Haaveilen jatkuvasti varsinkin nuorista naisista mm. työpaikalla ja se tekee melkoisen huonon mielen kaikessa epärealistisuudessaan.

Mutta se vaan on niin, että jos haluaa pitkän parisuhteen niin se on pakko hyväksyä ylämäkineen ja alamäkineen - myös seksin osalta. Muutoin on sitten haettava sitä alkusuhteen hekumaa aina vaan uusista suhteista.

Kiitos vastauksista. Minäkin ajattelen, että elämä on joskus tylsää ja seksikin. Siitä huolimatta elämä ilman minkäänlaista seksiä/läheisyyttä oman kumppanin kanssa on vielä tylsempää kuin se joskus tylsähkö seksi.



Olisi tosiaan kiva, jos mies ehdottaisi, mitä haluaisi ja toivoisi. Eniten kai minua ärsyttää mieheni kommunikaatiotyyli. Hän on varsin passiivinen. Minun pitää aina pidemmän lemmiskelytauon jälkeen kaivella, että mikä vaivaa ja vasta sitten hän alkaa kertoa, miksi lemmenleikit eivät kelpaa. Tämä liittyy toisaalta mieheni laajempaan tapaan välttää kommunikoimasta mistään kielteisestä. Hän mieluummin esittää loppuun asti kuin kaikki olisi kunnossa, kuin alkaa itse avautua ja pohdiskella mitä voisi tehdä toisin. Ja minua taas suuresti ärsyttää se, että suhteessamme kannan vastuuta ongelmatilanteiden ratkomisen aloitteentekijänä - ihan aina.



Tänään mietin, että pitäisi joskus nollata tunteensa ja odottaa, että kuinka kauan miehellä oikein kestää tehdä aloite, kun joku asia selvästi mättää suhteessamme. Voisi olla, että eläisimme lopun elämämme suu supussa.



Mieheni taitaa olla tyyppiesimerkki sellaisesta miehestä, joka voisi elää koko elämänsä kulissiavioliitossa, vaikka ei oikeasti nauttisi. Hän on sen verran vastuuntuntoinen lapsistamme, että ei varmaankaan ihan hevillä eroaisi.



Minä taas olen sellainen, että vaadin suhteelta aika paljon. Elämänmittainen kulissi ei sovi minulle. Kuolisin sisältä täysin, jos pitäisi kauan teeskennellä onnellisuutta.



Voi olla, että pohdiskellessani näitä seksijuttuja, ei kyse ole pelkästään siitä, vaan mietin laajemminkin yhteensopivuuttamme. Meillä ei ole oikein koskaan ollut mitään yhteisiä haaveita. Meitä yhdistää oikeastaan samanlainen tausta ja yliopistotason koulutus ja siten ollen tietty fiksuus ja näppäryys. Nyt vain välillä tuntuu, että haluaisinkin sellaisen toiminnan miehen, enkä fiksua filosofia, joka ei jostain syystä oam-aloitteisesti puhu enää muusta kuin harrastuksestaan ja työstään.

fiksu eikä filosofi kuten tunnut luulevan. Ellei teillä kemiat kohtaa, mies ei näe tarpeelliseksi keskustella mistään muusta kuin työstä ja harrastuksesta. Itse en keskustele mistään syvällisestä vaimoni kanssa, koska hänestä ei vain ole sellaiseen. Yleissivistys ja kiinnostuksenkohteet eivät riitä keskustelemaan mistään isommista asioista. Vaimoni kuvittelee olevansa hyväkin keskustelija, mutta totuus on se, että saan kärsiä myötähäpeää melko usein, kun hän avaa suunsa seurustelutilanteessa. Puolisoaan ei pitäisi hävetä, mutta jotkut eivät vain kehity iän myötä...

Nyt vain välillä tuntuu, että haluaisinkin sellaisen toiminnan miehen, enkä fiksua filosofia, joka ei jostain syystä oam-aloitteisesti puhu enää muusta kuin harrastuksestaan ja työstään.

vain että mieheni on enempi sellainen "fiksu filosofi" kuin käytännön mies. Ei hän ole edes filosofian maisteri vaan muun alan. En siis yleistänyt, kerroin vain miehestäni.



Meillä menee siten, että mies kertoo mielellään työkuvioistaan ja harrastuksestaan, mutta kun haluaisin puhua esim. jostain minulle mielenkiintoisesta päivän uutisaiheesta, niin hän yleensä vastaa yhdellä sanalla. Olisi kiva joskus kunnolla keskustella. Ihanaa on ollakin joskus isommassa porukassa, jossa on monia aikuisia, silloin miehenikin jaksaa puhua kaikenlaisista asioista.



Joo ehkä meidän suhde vain on läpimätä ja kemiat eivät kohtaa. Ap

Kertomanasi seksielämänne tuntuu monipuoliselta, ainoa heikkous on tuo 2 krt/kk, joka voi tuntua pitkältäkin ajalta jos alkaa tuntumaan.



Oletko ap käynyt miehen kanssa keskustelun, mitä se tylsyys loppupelissä merkitsee?



Aika? paikka? haluaa kokeilla uusia asentoja? haluaisi ehdottaa kokonaan uusia aluevaltauksia, joita ei sitten uskalla ehdottaa?



Itse voin miehenä todeta kun seksi tapahtuu (jos tapahtuu) tiettyjen arkirutiinin jälkeen viimeiseksi arvostettuna asiana aina omassa sängyssä peiton alla ja mielellään tietyissä max 3 asennossa niin se alkaa välillä tuntumaan tylsältä, vaikka olisi kiimaa mukana ja vaikka sessio olisi lähtökohdistaan käsin hyvinkin nautittava ja kiihoittava. Esimerkiksi minulle virkistävää vaihtelua olisi puolisalainen sessio vaikka keittiössä valoisaan aikaan. Olisi edes pientä vaihtelua. Tai monet muut esimerkit, joita ei sitten edes ehdota, kun tietää, että puoliso ei kykene luopumaan "tylsästä" seksistä.



Toi nettiporno on mielenkiintoinen aspekti. Taitaa olla tullut aikuiseksi ensimmäinen sukupolvi, joka on kasvanut nettipornon äärellä eli liikkuvaa kuvaa rajattomasti 24/7 saatavilla. Ehkä me fossiilit emme aina ymmärretä sen voimaa.



No, jos haluaa vaihtelua niin normiestoiset voivat ottaa ne virikkeet kirjaston seksioppaasta, niin on joku tolkku mukana. Jos tuohon nettipornoon lähtee mukaan, niin naisen pitää ottaa sikikonit, rasvaimu ja miehen pitää mennä salille, että voimat riittävät ihmeasentoihin sekä molempien hankkia tatuointeja.



Eli luulen, että tylsyyttä on, mutta ap. et sitä havaitse, koska tunnut olevan tyytyväinen tilanteeseen, jossa saat monipuolista tyydyttävää seksiä ja joka vaihtelee niin paljon, että sinä olet tyytyväinen.

sama ongelma. Mies välttli negatiivisia asioita ja mä koin, ettei huomaa mua. No, sitten ihastui ja oli pakko saada sanotuksi, mikä vaivaa. jotenkin vuorovaikutustyylit eivät kohdanneet. Toinen tulkitsi eri tavalla ja vuosien myötä asiat vaan meni, miten meni. Seksiä oli myöskin aina säännöllisesti. Nyt ollaan päästy asian yli ja pstyy puhumaan negatiivisistakin asioista. Tämä on varmaan aika yleistä monissa parisuhteissa. Nyt asiasta aikaa reilu vuosi ja hyvin menee edelleen.

Ihanaa on ollakin joskus isommassa porukassa, jossa on monia aikuisia, silloin miehenikin jaksaa puhua kaikenlaisista asioista.

Oletko säkin namisissa minun mieheni kanssa?! ;)

Meilläkin mättää, että vaikka mies on mukava, fiksu ja vastuullinen, hän ei tunnu ottavan minua persoonana ollenkaan. Olen vain se toinen aikuinen, joka asuu kotona ja välillä pannaan, mutta tuntuu, että tilalla voisi olla ihan kuka vaan. Tai olla olematta.

Olen miettinyt suhdettamme ja todellinen ongelma taitaa olla se, että henkisesti olemme eri aallonpituuksilla. Pitäisi alkaa varata oma aika parisuhteelle kaiken työn, lasten, harrastusetn ohessa. Kummallista, että aina se parisuhde tuntuu jäävän kaikkein viimeisimmäksi tärkeysjärkestyksessä. Kliseistä, mutta toinen muuttuu ajan myötä itsestäänselvyydeksi. Erilaiset elämänkriisit ja muutokset tuovat meitä lähemmäksi, mutta vain hetkeksi.



Seksistä sen verran, että antauduimme pitkästä aikaa lemmenleikkeihin ruokapöydällä. Mies hoiteli minut ensin sormin ja suulla ja minä otin häneltä suihin lopuksi. Ei ollut minun mielestä tylsää. Mitäs tekisimme seuraavaksi?

Mitäs tekisimme seuraavaksi?