Mies ei anna
Olen 30v nainen ja minua kiinnostaisi seksi ja vauva.Mielellään tietysti tuon oman rakkaan avokkini kanssa mutta kun häneltä ei heru kuin noin kerran kuussa perl..!$#/$@ Aikaisemmissa suhteissa totuin siihen että seksiä on usein (n. jokatoinen pv) enkä ikinä edes kuvitellut ajautuvani seksittömään parisuhteeseen koska en ollut kuvitellut tilannetta että mies olisi haluton. Tämä puutteessa eläminen on kiduttavaa... Tuntuu jopa jonkinsortin henkiseltä väkivallalta... Asiasta ei voi puhua koska ukko ei suostu. Itse olen tottunut puhumaan seksistä avoimesti.
Edes sinkkuna ollessa en ole elänyt näin kovassa puutteessa! Pettää en haluaisi koska tiedän että tuntisin suurta syyllisyyttä mutta toisaalta mies on ajanut minut tilanteeseen jossa joudun pohtimaan vaihtoehtoja. Onko oikein että terveeltä kolmekymppiseltä naiselta viedään seksielämä? Seksi tuo ah niin maailman paras stressinpoistokeino ja mielihyvän tuoja... Parisuhteen tärkeimpiä asioita.
Jos olisin parikymppinen niin olisin jo lähtenyt. Nyt tunnen jo olevani niin kaikkeni yrittänyt ja hmm vanha etten yhtä helposti halua miestäkään vaihtaa. Biologinenkello tikittää ja haave perheestä. Jos lähden nyt ja aloitan kaiken alusta niin mitä jos "aikani kuluukin umpeen" :(
Toisaalta miten tällä seksin määrällä tulisi edes raskaaksi.
Ärgh tulen hulluksi. Seksin puutteen takia. Piste.
(Hieman helpotti tämä avautuminen :) )
-Mandy-
Kommentit (6)
Kiitos fiksusta vastauksesta.
Miestä en saa lääkärille vaikka olen koittanut hänelle varovasti puhua mahdollisesta hormonivajeesta tms. Olen myös yrittänyt kysyä onko tilanne ollut sama myös hänen edellisissä suhteissa. Mies tyrmää minun keskustelu yritykset heti. Hän suuttuu vaikka yritän erikeinoja keskustelun aloittamiseksi. Yritän tietoisesti käsitellä asiaa mahdollisimman varovasti syyttelemättä tai kuulustelematta koska asiasta puhuminenkin on hänelle jo näin mahdotonta. Mikään ei auta. Tilannetta ei helpota että miehen tyyli riidellä on totaalinen mykkäkoulu. Usein en edes tiedä mistä hän tarkalleen on suuttunut koska täysin sanatonta mykkäkoulua voi kestää jopa pari viikkoa putkeen.
Henkisestä puolestakin olen joskus koittanut kysyä että onko joku hänen exä esim pilkannut häntä seksiasioissa tai muuta. Näihinkään keskusteluyrityksiin en saa vastauksena kuin ärtymystä tai "lapsenomaista" kiukuttelua.
Kun annan asian vaan olla enkä ota seksiasioita millääntavoin puheeksi niin hän vaikuttaa tyytyväisemmältä. En saa silloin seksiä edes kerran kuussa. Silloin saan hyvän kämppiksen.
Entiedä.. näin kirjotettuna tilanne näyttää vielä "sairaammalle" kuin miltä se tuntuu :(
-Mandy-
Ehkä sinun olisi hyvä ensin ottaa tuo mykkäkoulu-ongelma esille. Mykkäkoulu on henkisen väkivallan muoto, älä hyväksy sellaista käytöstä enää. Ilmoita hänelle, että se tuntuu erittäin pahalta ja et enää hyväksy sellaista kohtelua. Hänellä on jotain pelkoja tai häpeää siihen liittyen, mutta ei kannata arvailla minkälaisia. Ainoastaan hän itse voi tehdä sille jotain. Älä ajattele, että sinulla olisi jotain vastuuta tai roolia tässä, muuta kuin tuen antaminen mikäli hän haluaa tehdä sille jotain.
Oikeastaan puolison ei ole hyvä toimia terapeuttina mihinkään isoon ongelmaan. Mikäli asia on liian vaikea käsiteltäväksi teidän kahden kesken täytyy turvatua ammattiapuun.
Sinun ei kannata tyytyä epätyydyttävään suhteeseen. Anna pallo miehelle, hän saa itse päättää käytöksellään aikuistuuko viimein ja ottaa itseään niskasta kiinni vai jääkö kiukuttelemaan ja pitämään mykkäkoulua, sinkkuna.
terv.#2
[quote author="Vierailija" time="16.02.2013 klo 06:26"]
Olen 30v nainen ja minua kiinnostaisi seksi ja vauva.Mielellään tietysti tuon oman rakkaan avokkini kanssa mutta kun häneltä ei heru kuin noin kerran kuussa perl..!$#/$@ Aikaisemmissa suhteissa totuin siihen että seksiä on usein (n. jokatoinen pv) enkä ikinä edes kuvitellut ajautuvani seksittömään parisuhteeseen koska en ollut kuvitellut tilannetta että mies olisi haluton. Tämä puutteessa eläminen on kiduttavaa... Tuntuu jopa jonkinsortin henkiseltä väkivallalta... Asiasta ei voi puhua koska ukko ei suostu. Itse olen tottunut puhumaan seksistä avoimesti.
Edes sinkkuna ollessa en ole elänyt näin kovassa puutteessa! Pettää en haluaisi koska tiedän että tuntisin suurta syyllisyyttä mutta toisaalta mies on ajanut minut tilanteeseen jossa joudun pohtimaan vaihtoehtoja. Onko oikein että terveeltä kolmekymppiseltä naiselta viedään seksielämä? Seksi tuo ah niin maailman paras stressinpoistokeino ja mielihyvän tuoja... Parisuhteen tärkeimpiä asioita.
Jos olisin parikymppinen niin olisin jo lähtenyt. Nyt tunnen jo olevani niin kaikkeni yrittänyt ja hmm vanha etten yhtä helposti halua miestäkään vaihtaa. Biologinenkello tikittää ja haave perheestä. Jos lähden nyt ja aloitan kaiken alusta niin mitä jos "aikani kuluukin umpeen" :(
Toisaalta miten tällä seksin määrällä tulisi edes raskaaksi.
Ärgh tulen hulluksi. Seksin puutteen takia. Piste.
(Hieman helpotti tämä avautuminen :) )
-Mandy-
[/quote]
voin tulla laittaa sut paksuks...
Ihan kun mä oisin kirjoittanut tuon, paitti että olen mies. siis täysin samassa tilanteessa!
Kerrohan miten etenee Mandy!
Terv. -More-
Kun toinen ei lainkaan halua, hän ei koe olevansa mitään paitsi eikä motivoidu tekemään asialle mitään. Meillä vaimo on sellainen. Aikanaan aiheesta keskusteltiin oikein pariterapiassa. Se ei johtanut mininkään. Minä luulin, että puhuminen kuitenkin on kaiken a ja o, joten tilanne meni siihen, että minä pidin puheita. Vaimonteelmä yritti näyttää siltä, että kuuntelee. Sitten minä osoitin käytökselläni, kuinka pahalta tuntuu. Minä olin kuulemma rasittava ja raivostuttava. Toiseksi viimeinen keinoni oli sanoa, että panen jotakuta muuta sitten. Se ei kuulemma käynyt. Vaimoni siis piti saada hallita minun seksuaalisuuttani loppuun asti. Ja hän onnistui. En tee enää aloitteita ja joskus harvoin kun hän tekee, arvioni mukaan muutaman kerran vuodessa, saatan aluksi innostua, mutta kun hän piankin alkaa muistuttaa sitä karkeiden pilapuheiden lahnaa, menetän intoni. Mieleeni tulee ajatus, että mitähän hän oikeasti on paitsi.
Tai tiedänhän minä. Hän haluaisi lapsen. Minä en halua lasta naisen kanssa, joka on jo taannoin omalla toiminnallaan osoittanut, että olen hänen elämässään sijalla X hänen oman äitinsä, sisarustensa ja näiden lasten jälkeen. Miksi minä häntä enää panisin kaiken tämän jälkeen? Siitä lapsesta minulle koituisi vain valvomista ja laskuja. Vaimostani ei minulle olisi enää mitään iloa - ja minä sentään pidän itseäni sen verran realistina, että ymmärrän äidin ja lapsen suhteen kiinteyden etenkin vauva-aikana.
Mandy, sinä olet suhteellisen nuori nainen. Älä ole hölmö kuten minä ja jää vuosiksi tuollaiseen suhteeseen. Ei tietenkään ole kohtuullista uhkailla miestä erolla tai pettämisellä, mutta kuten sanoit, biologinen kellosi tikittää. Paineet vaikeiden ratkaisujen tekemiseen kasvavat vuosi vuodelta etenkin kun pitää huomioida, että panomiehiä on maailma puolillaan, mutta sinulle sopivia mies- ja perheenisäkandidaatteja ei kuitenkaan ole rajattomasti. Hyvät kolmekymppiset miehet ovat varattuja. Miehesi olisi hyvä ruveta ymmärtämään asiaa sinun kannaltasi, mutta se on vaikeaa, koska hän lienee niin erilainen seksin suhteen.
Sanot sille, että asiasta on puhuttava, koska se on välttämätöntä suhteessa. Jos ei vieläkään puhu sanot sille, että tarvitset puhumiseen kykynevän miehen ja haluat hänet, mutta etsit jonkun toisen tarvittaessa. Lääkäri voi etsiä fyysisiä syitä (esim. liian matalat testosteroniarvot). Mikäli fyysisiä syitä ei ole alatte miettimään mitä henkisiä esteitä voisi olla.
t. 30v mies