Vanha uskottomuus
Sain tietää vuosi sitten vaimolla olleen suhteen toiseen mieheen. Suhde oli jo ohi ja ajattelin voivani vain unohtaa sen. Nyt vuosi myöhemminkin se vielä kaivertaa. Ajattelen vaimoni vieläkin haikailevan miehen perään. Olisin halunnut vielä kolmannen lapsen, mutta vaimo ei enää. Tuntuu, ettei hän ole enää täysillä tässä suhteessa. Ajatus siitä, että hän haluaisi lapsen toisen miehen kanssa kaivaa.
Onko koko homma menossa kiville?
Kommentit (6)
Mieheni tosiaan on aina välillä todella kypsä puhumaan aiheesta, kun häntä nolottaa, että lähti edes niitä uuden asuntonsa parvekkeen näköaloja katsomaan (nainen on siis tunnetusti horatsu, ja sai tuolla keinolla mieheni mukaansa) - mutta onneksi ymmärtää, miten paljon asia minua vaivaa. Voi siis olla, että vaimosikin on haluton asiasta puhumaan, mutta yritä saada hänet ymmärtämään, että ainut keino millä sinä pääset asiasta yli, on se, että keskustelette asiat halki niin moneen kertaan, kuin koet tarpeelliseksi.
Mieheni tosiaan on aina välillä todella kypsä puhumaan aiheesta, kun häntä nolottaa, että lähti edes niitä uuden asuntonsa parvekkeen näköaloja katsomaan (nainen on siis tunnetusti horatsu, ja sai tuolla keinolla mieheni mukaansa)
Seliseli. Luuletko ihan tosissasi, että miehesi on kuvitellut menevänsä jotakin ikkunoita katselemaan? Ja jokainen karmea horatsuhan suorastaan raastaa miestäsi mukaasi valhein ja viettelyksin.. Miesparka. Hohhoijjaa.
Uskottomuus rikkoo koko maailman. Parisihteelta menee sen merkitys. Olen nainen, miehelläni oli seksi suhde henkilöön jonka minäkin tiesin. Mieheni vieraili tämän naisen luona useamman kerran, useiden kk ajan, silti hän itse ei miellä että hänellä on ollut suhde toiseen. Tästä alkaa olla aikaa jo vuosi.
Aluksi hän kielsi kailen, ei joko muistanut taikka ei osannut sanoa. Tämän vuoksi meillä on jäänyt asian käsittely huonolle mallille. Mies ei ymmärtänyt syrjahypyn seurauksia. Hän ei käsittänyt mitä kaikkea tunne puolen asioita olen joutunut läpi käymään. Olen joutunut kaivamaan totuuden esille tältä naiselta ja sehän miestä harmittaa koska hän ajatteled niin että tieto lisää tuskaa ja tätä hän ei minulle halunnut.
Luottamus, edelleen saatan epäillä, jos hänellä menee töissä myöhään, ajattelen että hän on pettämässä. Jos hänellä on vapaa päivä eikä hän vastaa viesteihini, ajattelen automaattisesti että hän on vieraissa. Tämä on raastavaa, en haluaisi epäillä mutta en voi sille mitään, täsdä seuraukset ja minä kärsin niistä, ei mieheni. Uskottomuus vei itsetuntoni nollaan, arvostuksen toista kohtaan, veti pohjan kaikelta. Ajattelin etten ole minkään arvoinen. Olen joutunut "rakentamaan itseni " kokonaan uudelleen . Luottaa en voi vieläkään. Mikään ei ole enää ennallaan. Unohtaa en voi koskaan. Pahinta mitä tapahtui, mieheni vei tämän naisen yhteisen tuttavamme mökille yöksi, koska minä en lähtenyt mukaan, tämä sattuu vieläkin todella paljon.
Meillä ei voida palata enää tähän aiheeseen, tämä on mieheni odalta käsitelty asia, hän ei voi millään ymmärtää että minä tarviin aikaa ja minulla on oikeus tietää kaikki.
Miehelläni on muutenkin vaikeuksia ymmärtää vastuun merkitys, hänelle kuuluva vastuu. Kait hänen lapsuudessaan ei ole opetettu vastuun ottamista. Siksi moni asia meillä suhteessa on todella haastavaa.
Riidan yhteydessä olen kyllä ottanut uskottomuuden usein esille. Jotenkin vain haluaisin että mies tuntisi edes pienen murto-osan siitä tuskasta minkä hän teoillaan aiheutti.
Minä sain tietää mieheni päätyneen työkaverinsa asunnolle pikkujoulujen jälkeen toissa vuonna - asiaa selvitettiin ja puhuttii sen jälkeen vielä puoli vuotta myöhemminkin, ja tulin 99,9% varmaksi, ettei mitään kerennyt tapahtunua, kun mieheni lähti "ovet paukkuen" pois. Silti asia vaivaa mieltäni vieläkin joskus, vaikka luotankin mieheeni edelleen sen 99,9% verran. Silti esimerkiksi nyt viikonloppuna tuli tunnin mökötysjakso, kun asia taas alkoi jostan syystä vaivata - aie on taas kerran ottaa asia puheeksi, että pääsisin tämän ylitse.
Eli, suosittelenpa että keskustelet vaimosi kanssa mietteistäsi suoraan - ja sitten keskustelette lisää, ja vielä kerran lisää - niin kauan, että pääsette asian yli. Se, että minä ja sinä, omissa päissämme kuvittelemme tapahtumien kulkuja ja mietimme, onko toisella kenties suhde, tai rakastaako hän enää minua jne.jne EI auta parisuhdettamme/-nne. Ainoastaan se auttaa, että voimme/-tte keskustella asioista avoimesti ja reilusti.
Toivottavasti vaimosi on valmis avoimeen keskusteluun vielä myöhemminkin, sillä nämä asiat eivät mene hetkessä ohi, vaan palaavat aina uudelleen vaivaamaan - jolloin on taas syytä aloittaa keskustelu, jotta saatte varmuuden, että olette samoilla linjoilla suhteenne laadusta.
Tsemppiä! Älä luovuta!