Lue keskustelun säännöt.
Monlemminpuolinen pettäminen
26.12.2009 |
Ongelmani on tämä.
Miehelläni ja minulla on ollut kirjoittamaton sääntö, ettei toisiin ihastumisista ja muusta sellaisesta puhuta. Ja mikäs siinä, mieheni on aina palvonut minua. Tai niin ainakin ennen. Kun olin vauvan kanssa kotona, miehelläni oli suhde. Eräänä yönä hän tuli kotiin vasta kuudelta, silloinkin kun soitin hänelle. En jaksa tähän kirjoittaa enempää, miksikö arvelen kyseessä olevan suhteen. Luulin vain, että kyseessä on eräs minunkin tuntemani tuttu. Hän alkoi pian seurustella, ja unohdin asian.
Sitten minullekin tuli suhde. Ihastuin myrskyisästi. Seksiä kuten myös muutakaan kahdenkeskistä aikaa ei juuri ollut, mutta tapasin häntä työtehtävissä monta kertaa vuodessa. Tämä kesti ehkä 1,5 vuotta. Koin luonnollisestikin asiasta huonoa omatuntoa enkä miellä ihastumistani kostoksi.
Nyt on tullut ilmi kaksi seikkaa, jotka järkyttävät minua:
- hän on niin monen ystäväni ystävä, että olen joutunut valtaviin curling-operaatioihin. Seurauksena on se, että minä olen se, joka en saa kutsuja bileisiin, johon hänkin on tulossa. Suurin osa heistä ei ole varsinaisesti ystäviäni, mutta asia satuttaa. (sitä paitsi yksi heistä on, enkä ole tavannut häntä vuosiin. Voisikohan johtua tästä, että hänkin tietää?)
- On käynyt ilmi, että hän onkin tavannut tämän ihmisen ehkä jo silloin, KUN OLIN RASKAANA! Muistan hetket, kun minä makasin masentuneena sängyssä ja hän luuhasi illat ulkona. Kuin myös silloin, kun olin kaiket päivät vauvan kanssa kahden.
Tuo ajoitus on sellainen, joka varmaan selittää jotain - hänkin on hämmentynyt. Mutta lapsi on hänelle jo neljäs!
Kaiken kukkuraksi on mahdollista, että suhde on kestänyt vuosia, ehkä jopa 3,5 vuotta.
Purkaako puhumattomuuden kirjoittamaton sääntö? Minäkään en ole pulmunen. Miehistä itsetuntoa ei varmaan paranna sekään seikka, että oma ihastukseni on nk. julkisuuden uros.
Ydin on se, että ajattelin painaa molemmat jutut villaisella, koska mieheni selvästi oli päässyt keväällä jonkin blokkinsa yli ja kosi minua, kaikkien vuosien jälkeen. Nyt olen nähnyt hänen salaavan puhelintaan minulta. Eli en luota, en tosiaan luota, ettei jotain hämärää olisi taas käsillä.
Kommentit (5)
Kysymys vaivaa: minkälaisia parisuhteen sääntöjä pareilla on? Erityisesti kiinnostaa se, jos niistä ei puhuta ääneen eli jos vain on jonkinlaisia olettamia siitä, mitä molemmat tahtovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli en ole paras vastaamaan sinulle. (Harrastetaan kyllä kimppaa, etc. mutta aina yhdessä, ei ole mitään avointa suhdessa jossa kierretään muiden sängyissä asian kuulumatta puolisolle)
Tekstissäsi pisti silmään kolme asiaa:
Tilanne selkeästi häiritsee sinua.
Et tiedä oletko miehesi "ykkösnainen".
Suhteenne kestää seksin muiden kanssa, mutta ette pysty sopimaan avoimesti tätä sääntöä vaan se on hiljaisella hyväksynnällä muovautunut.
Minusta suhteessa voi olla ihan mitkä vain säännöt kunhan pariskunta pystyy sopimaan asiasta avoimesti, rehellisesti ja toista kunnioittaen. Teillä tuo ei todellakaan täyty, ette ole sopineet mitään ja ainakin sinä olet epävarma ja loukkaantunut tilanteesta. Itse en jatkaisi tuollaista suhdetta, vaan joko lähtisin omille teilleni tai vaatisin perusteellista keskustelua aiheesta.
kun siellä muuttuu mielikuvat faktoiksi.
Olen ap, hyviä huomioita, "normiliittoinen" (tosin en kimppoja ihan normiliitoksi laskisi).
En saanut heti vastausta, mikä oli ihan hyvä, koska olin jo tehnyt päätöksen nostaa kissan pöydälle. Asiat ovat nyt aidosti kunnossa, molemmat suhteet tunnustettu ja anteeksi annettu. No,minähän tiesin jo vuosia, että uutta on vain se, että kerroin huoleni. Nyt olemme jo ehkä tilanteessa, jossa nauramme yhteisten kavereiden setvimisyritykselle (mulla ja sillä toisella naisella onkin yllättäen paljon yhteisisä ystäviä, mitä tuskin mieheni etukäteen tiesi.)
Tiedän olevani ykkösnainen ja tämä uusi huoli olikin työstressiä. Mikä minun olisi pitänyt tajutakin, vaan en suostunut näkemään oireita sellaisina kuin ne olivat.
En ollut kovin selkeä äsken. Naisella ja minulla on siis laaja yhteinen tuttavapiiri, en tunne häntä henk. koht. Myöskään mieheni ei tunne ihastustani - muuten kuin lehtien sivulta.
Mutta tiedän, että hän tietää. Me molemmat siis tiedämme toistemme puuhista, emmekä ole sanoneet asiasta mitään. Yhtäkkiä minua on alkanut ahdistaa ajatus siitä, kuinka hän pettää minua, kun odotan esikoistani (ja sen jälkeen vielä vuosia). Onko se kaksinaismoralismia? Onko sillä väliä, miten ja missä tilanteessa pettää, jos on olemassa kirjoittamaton sääntö molemminpuolisesta hienotunteisuudesta? Ajattelin ehkä rikkoa tämän yksipullisesti, mutten ole varma. Olisi hienoa kuulla, mitä ajatuksia samankaltaisia parisuhteen sääntöjä noudattavilla on.
Periaatteessa hyväksyn siis hiljaisen hyväksymisen. Siis jos olen toiselle ehdoton. ykkönen. Ehkä minä olenkin sitä - taas. Mutta nuo kaksi seikkaa horjuttavat.