Asumisesta mielipiteitä

meni niin, että mies kavereineen kera pikkuveljeni hoiti sen kokonaan, koska minulle lääkäri oli määrännyt lepoa makuuasennossa. Välillä kyllä yritin salaa mieheltä pakata, mutta heti se kielsi kun äkkäsi. Eli kun mies kavereineen muutti tavarat, niin minä makasin veljeni perheen luona sohvalla.

muutimme siis kolmioon ja näin jälkeenpäin ajateltuna kyllä kannatti silloin muuttaa isompaan kun vauvaa ei vielä ollut, koska vauvan kanssa olisi ollut hankalampaa ( Meillä ei ole helposti saatavissa hoitoapua. ) ja tila on ollut kyllä pelkästään positiivinen asia. Ei tarvi elää kuin sillit purkissa.:)

Yllättävän paljon sitä vauvan myötä tulee tavaraa, vaikka yritämme pitää minimissä.

nykypäivänähän on " muotia" että kaikilla on oma huone...mikäs siinä jos taloudellinen tilanne antaa periksi.

Kun itse olin pieni meitä oli 4 lasta yhdessä huoneessa, vanhemmilla oli oma makkari ja sitten tietty olohuone ja keittiö. Eikä ollut minkäänlaista ongelmaa!!

Kun itse sain vauvan, asuimme miehení ja 2 koiran kanssa 40 neliön yksiössä. Asunnossa oli kyllä jännästi makuuhuone erillään, ja tupakeittiö. Ja hyvin mahduimme! Ei se pieni vauva vaadi sitä tilaa kuin sen sängyn verran(jollei nuku perhepedissä niinkuin meillä)ja hoitason voi tehdä vessaan pesukoneen päälle- on kaikista kätevintä muutenkin!

Jos niitä " leluja tulee yksiön verran" niin voihan niitä laittaa laatikkoihin ja viedä varastoon, koska ei vauva niillä kaikilla samaan aikaan leiki...

Kaikki on omasta itsestä kiinni!

Meillä vauvalla oli koliikki ja siihenkin vaan piti suhtautua!Hommasin kantoliinan ja sain näin vauvan rahoitettua ja nukutettua liinaan. Meillä oli kyllä parveke joka helpotti päikkäreille laittoa.

Vauva valvotti öisin, mutta mies laittoi korvatulpat että sai nukuttua että jaksoi aamulla töihin.

Kun poika täytti 2v muutimme isompaan kaksioon ja neliöitä 68 ja tilaa ruhtinaallisesti.

Olemme nyt asustelleet tässä vuoden verran emmekä vielä haaveile isommasta. Sitten kun poika menee kouluun ja JOS tulee pikkukakkonen on muutto isompaan edessä. Siihen asti elämme mielestämme oikein ihanaa elämää vaikkei olekaan niitä huoneista jokaiselle omaa....

Itselläni kolme lasta ja ensimmäisen kanssa oli muutto ollessani noin kuudennella kuulla ja onneksi jo silloin pääsimme muuttamaan, sillä loppuraskaudessa korkean verenpaineen takia tuli vuodelepo määräys. Keskimmäinen raskaus oli niin helppo loppuaikana, että huhkin kuin hullu kotona; vahasin lattiat ym. Mutta vauva olikin kovin itkuinen ja huusi kolme ekaa kuukautta, eli ei siinä olisi muutto onnistunut. Kolmas raskaus taas ei olisi ollut kovin mukava loppuvaiheessa muuttaa, mutta muutimmekin vauvan ollessa 1kk. Hyvin meni, vauva oli mukana uudessa asunnossa sitä siivotessani. Siinä sitterillä nukkui tyytyväisenä ja sitten oli helppo aina antaa ruokaa kun tuli nälkä ja vaihtaa vaipat.. onnistui, koska oli tyytyväinen vauva ja sen ikäinen yleensä nukkuu paljon, joten pystyi touhuamaan.. Sanoisin, että riippuu niin paljon raskaudesta ja vauvasta, ei voi tietää.. Mutta jos olo on nyt raskaana ollessa hyvä, niin miksi ei jo muutaisi, olisipahan sitten vauvan synnyttyä aikaa vain vauvalle ja omalle perheelle..

Jollakin (olikohan Myyryläinen) oli 68 neliötä kaksiossa. Meillä on saunallinen kolmio jossa 65 neliötä. Eli meillä on siis vähemmän tilaa kuin kaksiossa :D

Hassua!



Hyvin mahdutaan 2 lapsen kanssa, ja on vielä se yksiöllinenkin niitä leluja :)

Muutakaa vaan ajoissa ennen kuin vauva syntyy. Anna miesten nostella tavarat äläkä maalaa ym. - se on vaarallista vauvalle.

sillä jos vauvallenne sattuu osumaan koliikki tai muuten valvottaa öitä, ei teistä kumpikaan voi nukkua jos olette kaikki samassa tilassa.

Ahtaus myös lisää stressiä. Vauvasta kertyy yllättävän paljon tavaraa, ettekä kovin montaa vuotta missään tapauksessa pärjää yksiössä.



Itse olen muuttanut 3viikkoa ennen synnytystä. Kannoin vain kaikkein keveimpiä pussukoita (esim. untuvapeitot, viherkasveja) ja toimin lähinnä pakkaajana ja organisaattorina joka neuvoi mikä laatikko menee minnekin ja laitoin muuttoapureille ruoat. Ihan hyvin sujui kunhan muistin olla rehkimättä fyysisesti.

Me olemme muuttaneet useamman kerran lasten kanssa ja kun minä olen ollut raskaana.

Ensimmäisen kerran muutettiin kun poika oli 10 kk ja hyvin sujui ilman hoitoapua.

Toinen muutto olikin mielenkiintoisempi, olin viikolla 39+ raskaana ja esikoinen oli 1v9kk. Silloinkin muutettiin ilman lapsenhoitoapua. Minä pakkasin päivisin ja mies siirteli laatikot aina kun tuli töistä kotiin. Nehän jäivät täysinä milloin minnekin :) Muuttoa jännättiin, että montako meitä muuttaa mutta masuasukki syntyi yli lasketun jan kun muutto oli jo ohi ja tavarat paikoillaan.

Kolmas muutto tehtiin kun lapset olivat 2v ja alle 4v. Ihan hyvin sekin sujui mutta lapsenhoitoapua oli tarpeen.



Tuosta asunnon koosta. Nyt asumme kolmiossa, meidän vanhempien lisäksi on kaksi lasta ja kolmas tulossa. Hyvin mahdutaan. Asunto on pohjaratkaisultaan järkevä eikä seinät kaadu päälle. Tilaa on kaikille, ainakin vielä.

Muutto raskaana oli rankempi, mutta varmaan osittain esikoisen vuoksi joka oli pieni ja vaati huomionsa koko muuton ajan ja raskaus väsytti. Toisella kerralla muutimme kun kolmas lapsi oli parin kuukauden ikäinen (edelliset kaksi jo kivan ikäisiä, ei niin pieniä) ja odotin muuton olevan raskasta. Mutta se menikin aika helposti.



Yksiöasumisesta en osaa sanoa mitään. Toisaalta kaikkien lasten vauva-aikana olen kyllä ollut vauvan kanssa samassa huoneessa (eli vauvat nukkuneet minun kanssani, olleet mukana vessassa ja suihkussa käydessäni ja samassa huoneessa missä olen puuhaillut). Vain vaunuissa nukuttaessa en ole ollut vauvan kanssa, paitsi esikoisen kanssa kävin silloin lenkillä. Eli vauvana meillä ei olisi häirinnyt yksiö, jossei mies sitten olisi pitänyt hirveää ääntä ja häirinnyt uniamme/elänyt eri rytmissä yms. Mutta tämä on ollutkin minun tyylini lasten vauva-aikana. Tilanne tosin sitten on alkanut muuttua lasten opittua liikkumaan ja kasvettua. Vauva-aikana ei kuitenkaan niin hirveitä määriä tilaa vauvan vuoksi tarvitse (josseivat vanhemmat kaipaa sitä tilaa).

Kokemusta on n. 50 neliön kaksioissa asumisesta vauvan/taaperon kanssa (nyt asumme jo kolmiossa). Toisessa asunnossa oli korkeat huoneet ja iso parvi, joka säästi paljon tilaa. Vauva nukkui omalla patjallaan parvella ja kun alkoi nousta tukea pitkin pystyyn, siirsimme hänet varmuuden vuoksi lattialle pinnasänkyyn. Vanhemmat asunnot eivät aina ole kovin käytännöllisiä, mutta pieni vauva ei vielä paljon tilaa tarvitse. Ja monesti asiat ovat tottumiskysymyksiä. Hoitopöytänä meillä oli kylppäriin pesukoneen päälle laitettu hoitoalusta ja tarvikkeet olivat käden ulottuvilla seinään ripustetuissa koreissa.



Muutosta on kokemusta, kun tyttömme oli 4-kuinen. Hyvin meni, saimme jopa asuntoa rempattua ennen sisäänmuuttoa. Tyttö oli suht tyytyväinen, kun sai ruokaa ja unta ajallaan. Tyttö oli suurimmalta osin imetyksellä eikä päässyt itse liikkeelle.

10 kk vanhan kanssa ja lisäksi olin aika loppusuoralla raskaana.

Hyvin meni! Tietysti on vaikeampaa kun toinen vanhemmista joutuu olemaan koko ajan lapsen kanssa eikä pysty järjestelemään, mutta muuten meni tosi hyvin.

Lapsi oli muutaman päivän hiukan hämillään uudessa ympäristössä, mutta kotiutui tosi nopsasti.



Suosittelen kyllä muuttoa hiukan isompaan asuntoon, meille nimittäin tuli lahjoina leluja jo yhden yksiön verran kun lapsi syntyi ;)

Muutosta pienen kanssa on kokemusta. Esikoinen oli 4kk, kun muutimme eikä ollut kyllä mitään ongelmia. Katseli tyytyväisenä muuttotouhua, äitini oli silloin apunani hoitamassa poikaa ja siivoilemassa.



Toisen kerran muutimme poikien ollessa 4v ja 2v, se oli myös helppoa, kun pojat olivat mummulassa hoidossa ja jäivät ensimmäistä kertaa sinne myös yöksi.



Meillä on positiviisia kokemuksia muutoista. Kohta on kokemusta myös muutosta raskaana ollessa..



P.

Me asuimme 47 neliön kaksiossa vielä silloin kun meitä oli kaksi aikuista, yksi leikki-ikäinen ja yksi taapero sekä koira! Muista vain neuvo: sopu sijaa antaa ja mielikuvitus käyttöön tilan käytön kanssa. =)



Itselläni on myös kokemuksia raskaana olleessa muuttamisesta, enkä pahemmin sitä suosittele. Jos tilanne olisi sen sallinut, niin olisin mielummin muuttanut vasta kun vauva on tullut maailmaan. Mutta se on oma mielipiteeni ja jokainen tekee omien voimavarojen mukaan...

Omakohtaista kokemusta muutosta vauvan kanssa ei ole. Tuttu muutti parisen kuukautta ennen laskettua aikaa ja vauva syntyi vajaata kuukautta ennen laskettua aikaa. Vaikuttiko muutto, en tiedä? Ainakin varovainen kannattaa olla. Joku muu nostaa, et sinä. Vauvan kanssa muutto aikaisintaan 3kk iässä tai puolivuotiaana. Kaveri sanoi, ettei koskaan halua muuttaa vauvan kanssa enää, muutti ekan ollessa 1kk. Tietty jos teillä on vain vähän tavaraa, kun yksiössä asutte, voi muutto olla helpompi.



Oma kokemus asumisesta. Kaksiokin tuntui liian pieneltä ekan kanssa, koska hän oli kuuloyliherkkä ja heräsi sisällä ja ulkona äänistä helposti, kunnes ½-vuotiaana oppi nukkumaan päiväunta ulkona pipot ja huput korvilla. Onko teillä nyt parveketta, se tietty helpottaa. Lisäksi toiseen huoneeseen tuli tupakansavua naapurista, joten en sitä vauvan kanssa käyttänyt. Mies teki siellä etätöitä. Pärjättiin kyllä, mutta kun toinen tuli, kaksio oli jo kamala. Vauva nukkui talvella paljon liinassa , koska ei ollut paikkaa missä nukuttaa ja posket paleltuivat, niin ei ulkonakaan voinut nukuttaa.



Yksiössä on se huono puoli, että missä olet ja mitä teet, kun vauva nukkuu. Jotkut ovat hyviä nukkumaan, mutta toiset eivät. Kaksiossa itse vietin joskus ilta-aikaa vessassa (lapset nukkumassa, isä etätöissä toisessa huoneessa). Nyt ei onneksi kolmiossa ole tarvinnut. Entä jos vauvalle tulee koliikki?



Kehottaisin muuttamaan saman tien kolmioon, suunnittelettepa lisää lapsia tai ette. Joko vähää ennen syntymää tai sitten muutaman kk päästä syntymästä (siksi että saisit levätä). Meille tulee kolmioon nyt kolmas lapsi ja haaveilen 4 huoneesta vuoden parin päästä.