Olenko huono äiti?
Hei!
Olen 42-vuotias äiti. Mulla on avomies ja reilun kahden kuukauden ikäinen vauva.
Emme ole ikinä yrittämällä yrittäneet lasta, olemme ajatelleet, että tulee jos on tullakseen. Mielestäni en ole kovinkaan äidillinen.
Tulin yllättäen raskaaksi ja alussa asia oli aika vaikea sulattaa. Raskaudessa oli myös ongelmia, mutta synnytys sujui hyvin.
Asia, jonka takia teille kirjoitan, liittyy vanhempien omaan aikaan.
Lähisukulaisemme eivät hyväksy sitä, että käymme mieheni kanssa viettämässä iltaa (syömässä, elokuvissa, bilettämässä) vähintään kerran kuukaudessa.
Vauvamme oli ensimmäisen kerran yökylässä mieheni äidin (eli lapsen mummon) luona, jota hän on jonkin verran nähnyt, eli ihan ventovieras ei mummo ole. :D
Mummolassa ongelmana on se, että lapsen ukki on alkoholisti ja mieleltään epävakaa, joten ikinä ei tiedä, milloin hän saa jonkin "juoppohulluuskohtauksen" ja alkaa raivoamaan. Niin on käynyt myös muiden lapsenlapsien ollessa mummolassa yökylässä.
Emme tiedä onko kohtauksia enää, mutta mieheni on kertonut, että kun hän oli lapsi, hän joi paljon ja uhkasi usein jopa tappaa äidin ja oli ollut myös väkivaltainen.
Otimme kuitenkin riskin ja veimme lapsemme sinne, koska haluamme hoitaa myös parisuhdettamme ja mm. seksi on meille todella tärkeää.
Viikko sitten olimme mieheni kanssa viikonlopun ajan (kaksi yötä ja kolme päivää) hotellissa hoitamassa parisuhdettamme. Meillä oli hauskaa ja kävimme myös yökerhossa bilettämässä. Lapsen mummo tuli tällä kertaa hoitamaan vauvaa kotiimme. Vauva oli toisena päivänä ollut hieman levoton ja kärttyisä ja mm. nukkunut huonosti. Voiko parin kuukauden ikäinen vauva "vierastaa" mummoaan tai tajuta, että vanhemmat eivät ole läsnä hoitamassa häntä?
Suurin ongelma koko tässä asiassa on se, että minun perheeni (lähinnä sisarukseni ja äitini) arvostelevat kovin sanoin, sitä että käymme bilettämässä, hoidamme parisuhdetta ja olemme noin pienestä vauvasta erossa.
Muutaman kuukauden päästä lähdemme vajaan viikon mittaiselle reissulle Italiaan. Matka on jo varattu, eli aiomme jatkaa myös jatkossa miehen kanssa kahdestaan olemista.
Haluaisinkin nyt kysyä teiltä asiantuntijoilta, että onko näistä yhden, kahden tai muutaman yön arjen irtiotoista vauvalle haittaa vai voiko hänet jättää huoletta mummon hoitoon?
Kommentit (2)
Onko ongelmana se että olet äiti vai se että isäsi on alkoholisti? ¨Hyvä¨äiti tietää mikä on lapsen parhaaksi.
Kyllä lähes viikon pituinen erossaolo alle puolivuotiaalla äidistään tuntuu aika pitkältä ajalta mutten ole asiantuntija, en tiedä aiheuttaako se nyt sitten jtn "traumoja" vauvalle. Sitä ehkä voisi kysellä esim neuvolasta mitä mieltä ovat. Tärkeää vauvan kannalta lienee se että pitääkö hän mummoa turvallisena. Pikkuhlijaahan mummosta tulee hänelle yhä tärkeämpi, mitä enemmän kanssaan on.
Toisaalta asiat ei ole ihan niinkään että kaikki on hyvin kunhan äiti on koko ajan vauvan kanssa. Jos sinulle on hyvin tärkeää olla välillä pidempiä aikoja erossa vauvastanne ja sinun on hyvä olla silloin kun olet erossa hänestä niin auttaahan se sitten sinua jaksamaan arjessa.
Enemmän ehkä mietin sitä että kun olet kuitenkin kantanut lasta sen 9 kk ja yleensä äidin ja vauvan suhde on symbioottinen että haluat olla hänestä pidempiä aikoja erossa. Itse en ole vauvoista pystynyt pitkiä aikoja olemaan erossa, osin imetyksen vuoksi, osin siksi ettei se vaan ole tuntunut hyvältä. Ei siis siksi etteikö lähipiiri olisi kannustanut pieniin irtiottoihin vaan siksi että olen ollut kiinni vauvassa. En sano että se olisi välttämättä edes tavoiteltava tila, on hyvä pitää huolta itsestään ja suhteestaan, mutta tiedän että useimmat äidit ovat erittäin kiinni vauvoissaan ihan omasta halustaan ensimmäiset kuukaudet.
Ihan vaan varmistukseksi, ovatko nuo irtiotot omasta halustasi lähteviä vai miten paljon niihin vaikuttaa isä ja eiväthän ne liity pelkoon että parisuhde päättyy ellette ole riittävästi kaksin? Isät nimittäin aika usein vaativat vaimolta samaa huolenpitoa ja sitä ettei mikään muutu kun vauva syntyy. Sitä toivetta et pysty toteuttamaan pidemmällä aikavälillä vaikka yrittäisitkin. Se on kuitenkin niin että elämä muuttuu lapsen myötä, myös isän.