Puhukaa lapsillenne suomea!!!

puhunut äidinkieltään, " kaikenhan voi oppia" . Mutta kun ei voi. Tuo ainutlaatuinen tilaisuus kasvaa luonnollisesti kaksikieliseksi on mennyt ohi. Kielen voi toki opetella aikuisenakin mutta ei se ole sama asia. Ei sillä, että olisi oikeus suuttua äidilleen mutta tilaisuus tulla luonnollisesti kaksikieliseksi on menetetty.



Jokaisella perheellä on oma tilanteensa ja he tekevät sen mukaan miltä heistä hyvältä tuntuu. Mutta Saksassa tapaamani suomalaiset puhuvat lähes poikkeuksetta lapsilleen suomea. Jotkut puhuvat vain suomea, jotkut käyvät kouluasiat tm. läpi saksaksi. Kannatan systemaattista yksi kieli-yksi persoona -lähestymistapaa, kuten ilmaisesti hyvin monet äidit. Minun mielestäni nuo tapaukset, jotka puhuvat vierasta kieltä ovat enemmänkin poikkeuksia(?).

Vaikka nyt mietit että et tule koskaan muuttamaan suomeen, elämä voi heittää niin sanotun kierteisen, ja löydätkin itsesi ja lapsesi suomesta, tai koko perheen suomesta, never say never. Ihan vaan omasta kokemuksesta sanon, että ei kannata asioita niin vannoa, vaan pitää mieli avoinna, se ei maksa mitään. eikä myöskään se jos puhut suomea lapsellesi. Itse olen puhunut alusta asti suomea ja lapsen isä englantia, eikä se ole ottanut sen enempää kuin antanutkaa. Paitsi että 1 vee asti lapsi on ymmärtänyt molempia kieliä täydellisesti ja nyt kohta 4 vee on ihana kuunnella kun puhuu molempia kieliä aivan luonnostaan. Lapsi on nyt tarhassa toista kuukautta ja yllätten alkoi leikikien lomassa laskemaan numeroita ja laulelemaan lauluja paikallisella kielellä! Voin vain sanoa että olipa mieletön tunne, iloisuutta ja ylpeyttä samalla. Ei mitään ole tarttenut tyrkyttää tai pakottaa, välillä ei halunnut toistaa sanoja suomeksi, niin ei sitten, ja puhe tuli myöhemmin kuin yksikielisellä, mutta so what, lapset muutenkin kehittyvät eri tahdissa eri elämän alueilla.



Itse en aio lapseni puolesta päättää missä hän kasvaa sitten nuorena/aikuseksi, voi olla että haluaakin mennä esim suomeen koulun jälkeen välivuodeksi, taikka sitten yliopistoon opiskelemaan sitten aikuisena (toivottavasti, tulisi vähän halvemmaksi :-) ja sitten hänellä on ainakin se vaihtoehto. Suomi ei ole yhtään hullumpi paikka pitää takataskussa varakorttina tässä maailmassa, jos alkaa paikat muualla kuumenemaan, suomi tod.näk. pysyy coolina ja edelleen hyvänä paikkana asua. Jos ei suomi ole se kotomaa meille muailman matkaajille, mutta ehkä 20 vuoden päästä meidän lapsoset ovat erittäin innoissaan muuttamassa suomeen asustelemaan syystä tai toisesta.



Ja englannissa, suomessa, ranskassa ja nyt Sveitsissä asuvana voin sanoa että kaikki paikalliset tuttavat, sukulaiset, työkaverit, kaverit, tutut, tarhaopet ovat asiasta olleet innoissaan ja aina kannustaneet, kun olen sanonut että olen suomalainen ja puhun lapselle suomea muidenkin läsnäollessä, kukaan ei ole kertaakaan vielä asiasta loukkaantunut, vaan usein kuuntelevat ja innoissaan toistelevat sanoja ja ihmettelevät kuinka on hassu kieli.



Monet 2. ja 3. sukupolven ulkosuomalaiset/ruotsalaiset/venäläiset/ ja ties mitkä joita olen tavannut, ovat asiaa harmitelleet että vanhempi/vanhemmat eivät ole puhuneet omaa kieltään, eipä ole kukaan sanonut vielä tähän mennessä että huh huh, onneksi en oppinut sitäkään kieltä .... ei kait kukaan vanhempiaan sen takia vihaa, mutta olisivat olleet siitä mielissään. yksikin työkaveri aikoo kohta eläkkeelle jäätyään ruveta lukemaan Walesia/Gaelin kieltä (?), kun se on jäänyt kaivertamaan ettei sitä ole koskaan kunnolla oppinut, vaikka onkin äidinkielensä.



turha mielestäni jättää tekemättä jotain joka epäilemättä rikastaa elämää niinkin paljon kuin kielen puhuminen, kun se voi niin vaivatta ja ilmaiseksi tehdä, arkipäivän pyörteissä. Ei se suomen oppiminen vie " oppimistilaa" lapsen aivoista, samalla se oppii muitakin taitoja ja muita kieliä.



Hyviä lörpottelyhetkiä kaikille! Meillä Tiitiäisen satupuu ja etenkin Herra Pii Poo on suuri hitti tällä hetkellä.

Hei,



itsellä poika vasta 9kk ja asumme Suomessa, mutta tuskin ikuisesti. Mieheni saksalainen ja puhuu pojalle natürlich saksaa.



Mietin että suomen kielessä on niin paljon kauniita ja hupaisia sanoja, että olisi tosi sääli jos poikani ei niistä pääsisi osaksi. Vai mitä olette mieltä seuraavista: uinua, räiskäle, nietos, lupsakka...



Toinen asia mistä pidän suomen kielessä on rajattomat mahdollisuudet keksiä uusia sanoja. Poikaa hellittelen sanoilla: mussukka, mössökkä, möllikkä, möllerö, pöllerö jne.



Äidillä ja isälläni oli/on molemmilla tapana keksiä uusia sanoja. Äitin hitti oli rimpsu: nirkku, sulukku, renkku joka tarkoittaa hänen kielellään oven hakaa.



Onko muilla kokemuksia muiden kielten luovuusmahdollisuuksista? En usko, että tämä on vain suomalaisten yksinoikeus. Saksankielessä on kivaa, kun voi keksi pitkiä yhdyssanoja.

Vaikka itse olenkin nyt sujuvasti kaksikielinen suomi & englanti, en siltikään osaa/haluaa hassutella ja hellitellä poikaa englanniksi yhtä paljon kuin suomeksi. suomenkielestä saa väännettyä loppumattomia varioaatioita, joita kuuntelemalla toivon pojan oppivan luovuutta kielen käyttöön.



Ja haluan hänen sitten isompana matkaavan suomessa jotta kuulee enemmän ilmaisuja, sanoja ja sanontoja eri murteista, ja oppii arvostamaan suomen kieltä kunnolla. Oma sukuni on kokonaisuudessaan helsingin seudulta, eli meille ei sukulaisten, eikä juuri ystävienkään, kautta tule minkäänlaista altistusta murteille suomessa käydessä. Itselle tulee jotenkin lämpöinen olo kun kuulee maailmalla puhuttavan kuuluvasti Savoa tai Poria, suu vääntyy hymyyn väkisinkin. Henk, koht se assosioituu lapsuuden reissuihin kavereiden mökeille, Kummeleihin, vanhoihin suomi filmeihin, ym mukaviin suomi kuviin.



nykyään kun nuorison joka toinen sana helsingin lähijunissa on se veellä alkava... masentavaaa ja latteaa kielenkäyttöä

Sinällään musta on outoa, jos vanhemmat eivät puhu lapsilleen omaa äidinkieltä, mutta kai sit perheillä on omat syynsä. Meillä molemmat vanhemmat puhuvat suomea äidinkielenään, joten suomenkielen ylläpito on ollut helppoa. Lasten oppiessa englannin he alkoivat käyttää sitä kotona. Teimme säännön, että vanhempien kanssa puhuttaessa käytetään suomea, paitsi jos ollaan kylässä etc. Se auttoi paljon lasten kielitaitoa. Heillä on molemmat kielet vahvoja. Tiedän myös perheitä, jossa on puhuttu kolmea tai peräti neljällä kielellä. Kielitaito on rikkaus ja auttaa varmasti lasta tulevaisuudessa saamaan paremmin työpaikan etc. Ja onhan se helpompi matkustaa, muuttaa uuteen maahan etc. jos osaa useamman kielen.



Tapasin kerran täysin suomalaisen perheen, joiden lapset kääntyivät ulkomailla täysin englanninkielisiksi. Isä (täysin suomalainen) alkoi ulkomailla puhua lapsille englantia, äiti puhui suomea, mutta lapset vastasivat englanniksi. Lapset olivat olleet 4v kun olivat muuttaneet Suomesta ulkomaille. 4 vuodessa kääntyivät täysin englanninkielisiksi ja sitten perhe palasi takaisin Suomeen. Lasten piti opetella suomenkieli uudestaan. Aika paha, mutta kai se sitten sujui..

Meillä toisen lapsen kohdalla oli ammattilaisia, jotka olivat vaatimassa, että meidän on puhuttava hollantia (ympäristön kieli) lapselle sillä uhalla, että lapsemme otetaan meiltä huostaan. Välillä oli kyse tästä toisesta lapsesta, joka tuli meille adoption kautta ja osoittautui älyllisesti kehitysvammaiseksi ja välillä myös kotona kasvanut lapsemme oli uhan alla, koska emme olleet integroituneet tarpeeksi hollantilaiseen yhteiskuntaan. Taustana se, että meillä ei ollut tarkoituskaan asua pysyvästi Hollannissa vaan olla viitisen vuotta täällä miehen työn vuoksi ja muuttaa sitten seuraavaan paikkaan. Tästä syystä myös toisen lapsen kanssa oli panostettu suome lisäksi enemmän englannin kielen oppimiseen (6-vuotias), vaikka toki TV:tä katsoi hollanniksi, kuljimme hollantilaisten lasten kanssa leikkimässä, jne. Ei siinä auttanut yhtään, että useampi kun yksi hollantilainen ammattilainen suositteli, että puhumme kotona suomea.



Lopputulos on se, että toinen lapsistamme ei asu kotona eikä puhu sanaakaan suomea enää. Toinen lapsistamme puhuu suomea ja hollantia sekä englantia jonkin verran. Meidän on pakko asua täällä, jos emme halua menettää pois kotoa asuvan lapsemme huoltajuutta. Tosin, kun hän tulee vanhemmaksi, varmaankin haluan, että hän saa ammattiholhoojan täältä Hollannista, mutta nyt vielä on tärkeää, että hänellä on joku ihminen maailmassa, joka katsoo ihan vain hänen etuaan.



Yleensä kai tätä totalitaarista politiikkaa harjoitetaan vain ei länsimaisiin maahanmuuttajiin, mutta ilmeisesti joko adoptio, suomalaisuus (lue itäeurooppalainen maa) tai lapsen kehitysvammaisuus muuttaa paljon suhtautumista. Hollantilaiset ammattilaiset pyörittelivät kauhistuneina päätään lukiessaan näiden kolleegoidensa aivoituksia ja uhkailuja, mutta eivät voineet tehdä mitään, vaikka todella ottivat meidän asian omakseen.

...moralisoida asiasta kun itse on asunut suomalaisen miehensä kanssa kaksi kuukautta ulkomailla. Tällaisia ovat ne jotka minulle ovat tulleet paasaamaan suomen puhumisesta.



Itse olen asunut lähemmäs kymmenen vuotta Keski-Euroopassa, lähestulkoon vailla suomalaiskontakteja lukuunottamatta n.kerran kuussa puhelua äidille. En tunne täällä suomalaisia, mieheni tai kukaan tutuistani ei osaa sanaakaan suomea. Pojalleni puhun suomea ollessani hänen kanssaan kahden, mutta seurassa se tuntuu mielestäni oudolta ja epäkohteliaaltakin.



Puhun lapselle sitä kieltä mikä on minulle sillä hetkellä luonnollista, en halua alkaa väkinäisesti mitään vääntämään, silloin tuskin puhuisin hänelle juuri ollenkaan, etenkään seurassa.

Janneke, tuohan on ihan poliisivaltiosysteemia. En voi uskoa etta tuollaista voi tapahtua viela nykypaivana. Toivon teille kaikkea hyvaa!



Minullakin on " pipo loystynyt" kylla naiden 7 ja puolen vuoden aikana, kun lapsia on meilla ollut. Olen sita mielta, etta koskaan ei kannata sanoa " en koskaan tee niin tai nain" , niin paljon muuttuu perheessa asiat lasten kasvaessa isommiksi. Minun lapsistani vanhempi puhuu edelleen englantia huonohkosti, mielestani tama on seurausta intensiivisesta kaksikielisyyteen panostamisesta. Taman seurauksena lapsi on koulussa edelleen jaljessa muita monissa aineissa, mutta etenkin puhumista ja kielen aktiivista kayttamista vaativissa tilanteissa. En jaksa enaan jauhaa suomenkielesta jatkuvasti, kun tiedan etta lapsi tarvitsee erittain vahvan kielitaidon taman maan kielessa, ei jossakin isovanhempien maan kielessa. Nuorempi lapsista osaa kumpaakin kielta yhta hyvin. Olen alkanut puhumaan enemman englantia kotona vaikka tasta yksi vanhempi yksi kieli-teoriasta hyvin olenkin perilla. AAppivan

ei ole ollut ongelmaa, vaikka yhdessä kun koko perhe jutellaan niin puhutaan miehen kieltä, ja muutenkin välillä jos juttu sattuu alkamaan sillä kielellä...



Ihan oikeassa olet, että lapselle on rikkaus osata vanhempien äidinkieltä ja varmaan sitä oppii paremmin vanhemmiltaan kuin heidän puhumaansa murteellista paikallista kieltä. Mutta ihmisillä voi olla muitakin syitä... Just noista aasian maista tulleilla ja joillakin afrikkalaisilla on sellanen ajatus, että on sivistyneempää opettaa länsimaista kieltä, varmaan perustuu heidän kulttuuriinsa, että ovat siirtomaajuttujen takia tottuneet pitämään länsimaista kieltä " korkeampiasteisena" vaikkei se sitä tietenkään ole. Tuollaset fiilikset vaan voi istua syvässä... No, ei tämä mikään puolustuspuhe ole. :)



Ajattelen varmaan ihan samoin kuin sinäkin, että oma kieli on hyvä opettaa, mutta en jaksa olla 100% tiukkana, menee elämä ihan stressaamiseksi jos koko ajan korostaa kielijuttua... tämä mun kokemuksen mukaan, käytän itse 4 kieltä hyvällä tasolla päivittäin, joten siinä on tekemistä muutenkin. Se on eri juttu, jos lapsella on selkeästi vaikeuksia kielen/kielten kanssa, mutta meillä ei ole ollut mitään ongelmaa... lapsi suoltaa juttua kaikilla kolmella kielellään ja ymmärtää neljättä sujuvasti... En siis todellakaan kanna huolta hänen kielellisestä kehityksestään, mutta lapsethan on erilaisia.

Näin asumisen alkuvaiheissa minä harjoitutan ihan tieten tahtoen niitä lapsia, joille kieli ei ole tarttunut niin nopeasti kyytiin. Koska itse kuitenkin hallitsen kielen edes keskinkertaisesti, pystyn opastamaan peruskielen käytössä ja oikaisemaan triviaaleja virheitä. Siksi minä puhutan lapsilla välillä paikallista kieltä, vaikka normaali kotikieli onkin suomi.



Me tunnemme joitain pitkään täällä asuneita suomalaisperäisiä lapsiperheitä ja kovasti vaikeaa on joillain lapsilla suomen kielen käyttö. Paljon helpommin tulee paikallista ja suomen kieleenkin lipsahtelee paljon vieraasta kielestä peräisin olevia rakenteita (eli suomen sanoja vieraan kielen rakenteilla ja sanonnoilla).



Sitä paitsi olen ajatellut niin, että jos lapset ovat monikielisiä, meillä / heillä on tulevaisuudessa suurempi valinnanvapaus asuinmaansa suhteen. Siksikin haluamme säilyttää äidinkielen taidon, niin voidaan halutessamme palata Suomeen.

Meillä puhutaan esikoiselle molempia kieliä vaikka on vielä masussa...Haastena onkin motivoida lapsia pysymään suomen kielessä, varsinkin kun asutaan vieraassa maassa ja koulukieli ja kaikki kaverit puhuvat toista äidinkieltä. Tiedän että monissa useampi lapsisessa perheessä lapset puhuvat keskenäänkin mielummin kaverien/koulu kieltä. Toisekseen viimeksi eilen sain neuvoksi että vaan anna puoliskosi opettaa omaa alkeis suomea lapselle...meillä kun hän tykkää nimenomaan puhua suomea masulle.



Nämä haasteet edessä, nostan hattua kaikille teille 3-kielisille perheille !

Mina puhun lapselleni suomenkielta ja han onkin siina sujuva. Lisaksi mulla on au pair Suomesta joka myos auttaa todella paljon kielen kehityksessa/yllapidossa. Mieheni ei puhu lapselle omaa kieltaan, vaan asuinmaamme kielta. Olen jankuttanut, nalkuttanut ja muistuttanut hanta puhumaan tyttarellemme omaa kieltaan mutta ei vaan puhu. Se ei tunnu hanesta luonnolliselta, ja on nyt jo aika vaikeaa koska tytto ei sita ymmarra... Minua harmittaa kun tyttaremme olisi voinut oppia " ilmaiseksi" kolme eri kielta, vielapa eri kieliperheista. Mutta siita olen tyytyvainen etta on oppinut hyvin suomenkielen.

Rascal:

Mieheni ei puhu lapselle omaa kieltaan, vaan asuinmaamme kielta. Olen jankuttanut, nalkuttanut ja muistuttanut hanta puhumaan tyttarellemme omaa kieltaan mutta ei vaan puhu. Se ei tunnu hanesta luonnolliselta, ja on nyt jo aika vaikeaa koska tytto ei sita ymmarra... Minua harmittaa kun tyttaremme olisi voinut oppia " ilmaiseksi" kolme eri kielta, vielapa eri kieliperheista. Mutta siita olen tyytyvainen etta on oppinut hyvin suomenkielen.

Meilla ihan sama tarina. Kovasti harmittaa, mutta minkas teet. Miehen mielesta silla kielella kun ei kuulemma tee yhtaan mitaan... Vanhin lapsi on nyt jo lahemmas 6v ja yha jaksan saannollisin valiajoin miehelle tuosta motkottaa ja valittaa etta kuinka tulee myohemmin kuulemaan samaa myos sitten lasten suusta!

En voi käsittää, että joku ei halua opettaa lapselleen omaa äidinkieltään ja samalla vie häneltä mahdollisuuden kunnolliseen kommunikointiin esim. sukulaisten kanssa. Monikielisyyshän on lahja lapselle.

Meilläkin lapset ovat toistaiseksi kolmekielisiä ja mahdottoman erilaisia kieliä ovatkin:) Nyt olen vain tullut siihen päätökseen, että toinen lasten kotikielistä (englnti) on kaikista heikoimmalla pohjalla, ja meinaan siirtää heidät paikallisesta tarhasta englannin kieliseen...

lapsille suomea, mutta silloin kun on muita lapsia mukana niin vaihdan englanniksi. Kyse on silloin lahinna muiden lasten huomioon ottamisesta. Aikuisista en niinkaan valita, he ymmartavat tilanteen paremmin kuin lapset.



Mielestani tassakin asiassa voisi kuitenkin loysata pipoa hieman. Toisia on helppo tuomita, mutta tilanteet ovat kuitenkin erilaisia. Se mika on oikein yhdelle lapselle ei valttamatta toimi toisessa perheessa. Olen kuullut paljon tarinoita, joissa lapset (varsinkin kouluikaan tultuaan) eivat halua puhua " kotikielta" julkisesti. Lapset haluavat olla samanlaisia kuin kaikki muutkin ja olen kuullut myos kiusaamisesta. Lasten maailma on valitettavasti julma :-(. Suomen kielen kohdalla ongelmaa ei ehka ole, mutta monilla aasialaisilla ja afrikkalaisilla on myos sitkeaan iskostettu mielipide, etta jos elamassa haluaa paasta eteenpain niin pitaa puhua englantia ja unohtaa omat juuret. Surullista, mutta ymmarrettavaa. Toisaalta tuli mieleeni tuo aikaisempi esimerkki intialaisesta isasta. Ainakin taalla Englannissa on paljon toisen polven intialaisia, joille englanti on se oma kieli.

Paljon riippuu myos siitä kuinka kauan on oltu ulkomailla, ja onko ulkomailla asuminen pysyvää. Ja kuinka kaukana suomi on ja voiko säänollisesti käydä siellä.



Lasten kasvattaminen on haastellista vieraassa maassa, kaukana sukulaisita. Pääasia on että perheessä edes puhutaan. Se on haastellista myos lapselle kuulua kahteen eri kulttuuriin.



Olen myos huomannut tuon ilmion missä lapsi osaa äitinsä kieltä ja unohti sen kun aloitti koulun.

Mä tunnen yhen jonka lapset olivat sanoneet hänelle että äiti me ei haluta oppia suomea, puhu meidän kanssa ruotsia.



Oma poikani jos sanoisi minulle samaa niin mä en tykkäisi hyvää enkä myöskää suostuisi puhumaan ruotsia. Sanoisin hänelle että tulevaisuudessa tulet vielä kiittämään mua siitä että en vaihtanut kieltä ruotsiksi. Ja mies varmasti tekis saman jutun jos poika vaatis häntäki puhumaan ruotsia.



Mua harmittaa että mun mummin äiti joka oli suomenruotsalainen päättiki vaihtaa kielen ja alkoi puhumaan mummilleni suomea. Mummini puhui äidilleni suomea ja koska äitini ei edes osaa ruotsia niin hän tietenki on puhunut mulle suomea. Olen monesti miettinyt että jos mummini äiti olisi jatkanut ruotsinkielellä ja se ois pysynyt sukupolvesta sukupolveen niin mun elämä täällä Ruotsissa olisi paljon helpompi koska osaisin jo maan kielen tosta noin vaan!



Tuo on siis yksi esimerkki siitä miksi mä en tykkää " pipon löysäämisestä" yhtään.

Työhaastattelussa yleensä kysytää kielitaitoa ja jos lapsi on jo taaperoiästä asti osanut puhua kolmee eri kieltä täydellisesti ja koulussa oppinut muita kieliä siihen lisäksi niin kyllä silloin on aika hyvät mahollisuudet saada työpaikka!

Poikamme on 3kk vanha ja olen miettinyt tata kaksikielisyytta viime aikoina. Raskausaikana olin viela 100% varma etta puhun vain ja ainoastaan suomea lapsilleni. Ymmarran etta se on tarkeaa mutta ajatuksiini on myos tullut seuraavia juttuja:



Asumme USA:ssa ja lapsen isa on Amerikkalainen. Puhumme kotona tietenkin englantia. Taalla on tarkoitus pysya ja olen melko varma etta Suomeen muutto ei tule meidan perheessa tapahtumaan koskaan. Fakta jonka hyvaksymiseen kesti kauan aikaa. Joten miksi opettaa lapselle Suomen kielta?

- Vanhempani puhuvat sujuvaa englantia, samoin muut sukulaiset.

- Vaittaisin etta se kaksikielisyys siina CV:ssa ei ole aina hyva juttu, en halua etta lapseni nahtaisiin " ulkomaalaisina" tai ESL-oppilaina

- joku mainitsikin siita etta lapset haluavat olla niinkuin kaverit koulussa, tuntuisi julmalta pakottaa lapsi mun luomaan muottiin (olen itse asunut taalla lapsena ja inhotti kun puhuttiin julkisella paikalla perheen kesken suomea)



No nama on vaan mun mietelmia. Olen sita mielta etta suomen kieli olisi hyva lasten oppia mutta valilla vaan pistaa mietityttamaan onko se kaiken sen kovan tyon arvoista. Suomi tulee aina olemaan MINUN kotimaani ja aidinkieleni mutta lapseni on taalla syntynyt ja tulee taalla kasvamaan. Miksi siis vaikeuttaa asioita?



(Tama ei ollut provo, toivoisin etta herattaa kuitenkin keskustelua)