Puhukaa lapsillenne suomea!!!
Tein juuri päivä Helsingissä risteilyn ja laivalla oli yksi intialainen perhe jotka asuvat kanssa Ruotsissa. Samalla kun mä puhuin pojalleni suomea niin intialaisperheen isä puhui tyttönsä kanssa ruotsia! Meinasin kysyä että miksi et sä puhu hänelle omaa kieltäsi. Ja tämä ei ole ainoo tapaus mitä olen huomannut. Täällä Ruotsissa olen kohdannut monta tapausta missä suomalainen äiti on puhunut lapsilleen ruotsia ja mä en tajua miksi!
Te jotka ette puhu lapsillenne suomea vaan asuinmaanne kieltä niin haluan kysyä että miksi ette puhu suomea? Miksi ette halua lastenne oppivat suomea? Te jotka puhutte lapsillenne suomea niin suuret aploodit teille, ootte tehneet oikein!
Meidän poika on kolmikielinen. Emme ole miehen kaa kumpikaa ruotsalainen ja molemmilla oli heti se asenne että puhumme lapselle äidinkieltämme! Ottakaa meistä mallia!!!
Kommentit (46)
etta opetetaan lapsille kielia sen takia, etta joskus sitten saa paremman tyopaikan. Tottakai on hienoa jos osaa puhua kielia, mutta etta jo imevaisikaisen kanssa ajatellaan uraputkea ja sita mita voi laittaa CV:hen 20 vuoden paasta! Meilla tavoitteena on lahinna keskustelu suomalaisten sukulaisten kanssa.
En tieda minka ikaisia lapsia teilla on (meilla 7 ja5), mutta muutaman tuttavaperheen tuntemuksella voi sanoa, etta vauvojen kanssa ollaan kovin idealistisia (meilla aiti puhuu vain ja ainoastaan suomea ja isa vain ja ainoastaan omaa kieltaan), mutta vahitellen se pipo loystyy :-). Paljon riippuu tosin tilanteesta eli onko tarkoitus muuttaa joskus Suomeen. Toinen asia, minka tiedostan itsessani ja monissa muissa aideisssa on se, etta kieli on nimenomaan aidille tarkea tunnejuttu. Tarkoitan sita, etta jos lapsi yhtakkia sanoo, ettei halua puhua suomea niin aiti tuntee jotenkin itsensa hylatyksi. En halua mitenkaan vahatella kaksikielisyytta ja meillakin se on tarkeaa, mutta siita ei pida tehda elamaa suurempaa asiaa saatika ruveta arvostelemaan toisten valintoja.
mä olen kanssa samaa mieltä tosta että ei mitään " pakkosuomea" kuitenkaan ja jokainen nyt tietää mikä on omalle perheelle/lapselle se paras tie. Siinä on turha tulla kenenkään mummunkaan väkättämään. Esimerkkinä 3 lapsinen ystäväperhe (6-2v.) keskustellaan lasten kanssa ihan sujuvasti niin että minä puhun suomea ja he vastaavat englanniksi. Siinä on kyllä kieltämättä itselle haastavaa vaan pysyä suomen kielessä. Kun lapset käyvät suomessa 2 kert/v. pärjäävät siellä ihan hyvin koska ymmärtävät kieltä kuitenkin vaikkeivat sitä innokkaasti puhukkaan. Jos asuisin jenkeissä esim.lopun elämääni, niin ihmettelenpä suuresti mikä hyöty olisi siellä suomen kielestä esim. töitä hakiessa. Sen vaan olen ymmärtänyt että kaksikielisen perheen lapset opivat sujuvasti sitten lisää kieliä tarvittaessa ja muistan joskus lukeneeni jostain että suomen-ruotsalaisilla on ainakin korkeampi koulutustaso kuin keskiverto suomalaisella. Meillä tuntuu kielitaito olevan vähän niinkuin sukuvika, itselläni on kaikki kielet olleet aina kiitettävällä tasolla, ilman suurempia ponnisteluja, joten kyllä mulla ainakin on houkutus lasta kannustaa niihin oppehin kanssa. Mutta hyvällä vaan, ei pakolla. Täällä briteissähän kyllä ihaillaan ja arvostetaan sitä että puhuu 3 kieltä sujuvasti ja vielä osaa alkeet parista muusta.
jonnariikka72:
Sen vaan olen ymmärtänyt että kaksikielisen perheen lapset opivat sujuvasti sitten lisää kieliä tarvittaessa ja muistan joskus lukeneeni jostain että suomen-ruotsalaisilla on ainakin korkeampi koulutustaso kuin keskiverto suomalaisella. .
Minä en vertaisi 5% väestostä koko kansaan. Ehkä suomenruotsalaiset ovat korkeammin koulutettuja, mutta samalla voisi väittää että Espoolaiset ovat korkeammin koulutettuja kuin muu kansa, tai että Karjalaiset ovat laulaa muuta kansaa paremmin ja ovat muuta kansaa lyhyempiä.
Ja en halua ketään loukata, mutta ruotsinkielisiin yliopistoihin on helpompi päästä kuin suomenkielisiin.
Ja Jenni-äiti, ehkä mielestäsi mummosi teki väärin, mutta siihen aikaan asiat olivat erilailla ja kaksikielisyyttä ei tuettu tavalla mitä sitä nykyaikaan tuetaan. Joten en menisi noin nopeasti häntä tuomitsemaan. Asut nyt ruotsissa ja opiskelit kieltä kouluaikoina noin 6 vuotta joten kyllä sinulla pitäisi tähän mennessä olla sujuva kielitaito.
tiedän, eihän se aina näinkään ja niinkään mene, mutta minäkin kannatan pääsääntöisesti ajatusta että vanhemmat puhuvat omia äidinkieliään lapsilleen. Ihan sama cv-t ja muut, muutakin on siellä takana.
Olen opettanut aikoinaan monikulttuuristen perheiden lapsia lukemaan, joka oli ihanaa ja haasteellista. Koulun ihana johtajatar opasti minua kahdenkymmenen vuoden kokemuksella, ja sai minut huomaamaan monia asioita. Yksi selkeä juttu, mikä nousi oppilaista esiin, oli että jos he osasivat vanhempiensa äidinkieliä, heillä oli yleensä parempi ja selkeämpi kielipohja, kuin niillä lapsilla, jotka olivat oppineet vanhemmiltaan kielen, joka oli vanhemmillekin vieras, toinen kieli.
Muutamilla lapsosilla oli ihan selkeitä ongelmia lukemisen ja kielen hahmottamisen kanssa, eikä ainoastaan niissä, vaan se heijastui kaikkeen muuhunkin oppimiseen. Nämä olivat juuri niitä lapsia jotka osasivat vanhempiensa kakkoskielen.
Lapset, jotka olivat oppineet vanhemmiltaan heidän omat äidinkielensä, olivat selkeästi vahvempia oppijoita, ja heidän kielenhahmotuskykynsä oli parempi. Uuden, kolmannen kielen oppiminen oli heille helpompaa, ja muutkin aineet vahvempia.
Pari läheistä ja rakasta ystävääni ovat opiskelleet opettajiksi kansainvälisissä ohjelmissa, ja se, mitä heille on kerrottu kielten oppimisesta ja monikulttuurisista perheistä on juuri se, että lapsen kaikki oppiminen elämässä helpottuu, jos he oppivat vanhemmiltaan heidän ykköskielensä, äidinkielensä.
Ihan varmasti on kaikessa poikkeuksensa, mutta meidän perheessä mennään kyllä tän ajatuksen mukaan. Parempi lapsen on oppia meiltä kummaltakin se kieli, mitä parhaiten osataan, ja sitten vaikka koulussa voi sukeltaa toisten kielten maailmaan.
Mitäs jos sun lapses on sulle tulevaisuudessa vihainen siitä että sä et opettanut hänelle suomea? Mitä meinaat sanoa?
Mä aion opettaa " pakkosuomea" pojalle ja hän varmasti tulee olemaan tyytyväinen siihen. Koska täällä on suuri etu osata suomea kun hakee töihin! Isän kieli taas ei oo niin etu paitsi jos tulkiks hakee, mutta se on rikkaus osata joku erikoinen kieli.
Mitäs tuumaatte Shantan tekstistä? Siinä yks syy miks haluan puhua pojalle suomea ja mä kanssa oon varautunut siihen että pitkää hän vastailee ruotsiks takasi ja se vaatii työtä opettaa suomea, mutta mä oon valmis siihen. Vaikka ruotsi on ollut vahvin niin silti hän kovasti yrittää sanoa suomenkielisiä sanoja esim. kakka ja nenä ja nyt yrittää opetella kukka ja paina. Se ilo mikä mulle tulee siitä että hän sanoo suomenkielisiä sanoja niin on niin koskettavaa että mä en sitä nautintoa halua keskeyttää!!!
niin, vihainenhan han voi olla monestakin asiasta. En mielestani kuitenkaan maininnut etten hanelle suomea opeta.. ;) Mietiskelin vain etta asia ei ole niin yksinkertainen, suomen kieli ei kuitenkaan ole mikaan kovin puhuttu kieli maailmalla. Olen seurannut hyvin lahelta kuinka suomalais-amerikkalaisissa perheissa suomen kielen oppiminen on jaanyt vahalle (poikkeuksia toki loytyy). Vahan jannittaa miten tama kielen oppiminen kaytannossa tulee toimimaan, olen vuosia jo tyoskennellyt lasten kanssa englantia puhumalla joten silla on mulle " luonnollisempi" puhua lapselle.
Mutta Shantan (?) teksti oli kivaa luettavaa, tuota olen myoskin miettinyt etta ehkapa se kolmannen kielen oppiminen on sitten helpompaa kun osaa molempien vanhempien aidinkielet. Noh, tahan mennessa poika on kuullut vain suomea minulta ja niin varmaan jatkossakin.
Aion kylla jatkaa vain suomen puhumista (mutta en aio ankaamalla angata jos kaveriden lasnaollessa oikaa jossain iassa " havettaa" eika halua mulle vastata suomeksi - tostahan tulisi vain " suomen-vastaisuutta" jos se aiheuttaa kiusaa jne. Toihan kylla riippuu myos elinymparistosta: meilla on semmoiset piirit, etta kaksikielisyys on enemmankin se normi kuin erikoisuus, monella lapsella on kelmekin kielta, eli silloin varmaan tommoiset kiusaus ym. jututkin on harevmmassa. Ja myos muut aidit (ja isit) ymmartavat paremmin tilanteen.
Semmoinen pointti vaan tuli mieleen, etta joskus musta tuntuu etta mun suomi ei olekaan se mun paras kieli ja joskus huomaan opettavani pojallenikin " hoonoo soomee" , kun en edes saa aina sijamuotoja kohdalleen! Esim. mennaanko autossa, jne.... pitais varmaan ruveta lukemaan suomenkielista kirjallisuutta...
Shantan ajatukset kuulostaa hyvalta.
Meilla ei viela puhuta, koska lapsemme on vasta alle vuoden, mutta mina puhun aina suomea kun ollaan kahdestaan tai sitten englantia, jos mies (englantilainen) tai joku muu englanninkielinen on lahettyvilla. Olen myos kuullut aikaisemmin etta lapselle on tosiaankin hyva puhua sita omaa aidinkielta, oli vieras kieli miten loistava tahansa. Satuni luen myos suomeksi ja olen sanonut miehelle etta se hanen tehtavansa on lukea englanninkieliset sadut :) Tosin joku, en muista enaa kuka, jo kirjoittikin siita miten hyvaa suomenkieli sitten meilla ulkosuomalaisilla onkaan.. Minakin olen ollut suomesta poissa jo reilut 10 vuotta, ensin saksankielisessa maassa ja nyt siis englannin. Joskus tosi hassua suomea saatan puhua, en ehka niinkaan huonoa. Kaverit joskus nauraa... Esimerkkina kaverini sanoi etta oli kamala tuuli viime yona niin ma siihen vastasin etta voi, kerropa mulle siita tuulesta.. :D Etta semmosta.
olen sanonut miehelle etta se hanen tehtavansa on lukea englanninkieliset sadut
Joopa joo.
mulla on amerikkalainen kaveri jonka äiti puhui suomea kunnes tämä seitsemänvuotiaana alkoi aina laittaa kädet korvilleen ettei halua kuulla. Ja kuinka ollakaan äiti luovutti ja alkoi puhua englantia (amerikkalainen isä) ja nyt tämä aikuinen 35-v. on tosi katkera äidin luovutuksesta!!!
Meillä lapset puhuu kolmea kieltä, tosin olemme molemmat suomalaisia eli kotikielenä aina vain suomi, lisänä koulukieli ja ympäristön kieli.
Mutta olen ehdottomasti samaa mieltä kuin ap, puhukaa suomea lapsillenne. 70-80-luvuilla Ruotsiin muuttaneet suomalaiset eivät puhuneet suomea lapsilleen koska se ei ollut " muodikasta" ja sieltäkin tiedän ainakin kaksi katkeraa nykyistä aikuista... ja heillä ei todellakaan ole toivomansa suhteen sukuun Suomessa kielimuurin takia!
Hassua ajatella että aikuinen on katkera äidilleen. Aivan niinkuin hän ei itse pysty kieltä omillaan oppimaan. Eihän kukaan häntä estä kielen oppimisesta. Laiska.
Luulisin että on kyse jostain aivan muusta.
Ja nuo sukusuhteen suomen sukulaisiin? Tietenkin sukulais suhteet ovat etäämmät kun asutaan eri maassa. En nyt menisi sanomaan että kielen takia ei olla tekemisissä. Ehkä enemmän että ei tunneta toisiamme.
Niin käy kun kasvaa eri maassa ja kuuluu eri kulttuuriin.
Olen kuitenkin tavannut sellaisiakin perheitä joilla on läheiset siteet vaikka eivät samaa kieltä puhu - ja jopa sellaisiakin jossa puhutaan samaa kieltä ja siitä huolimatta ei ole läheisiä siteitä.
on katkera vanhemmilleen. Olen itse sitä mieltä että kaikkea voi oppia, jos vain itse haluaa. Minullta puutui pikku lapsena ruotsinkielen taito ja serkkuni ei osannut saksaa eikä suomea, siitä huolimatta meillä leikit sujui . Myöhemmin hän oppi vaikka mitä kieliä ja samoin minä, niin että nyt ei ole mitään vaikeuksia rupatella tavatessaan.
Olisko se se kaikkein tärkein, että kannustamme lapsiamme oppitiellä ja jos mahdollista luodaan tilanteita, missä ilmennee miten tärkeä myös kielitaito on.
Minua askkaruttaa myös niin moneessa vanhempain illassa kuultun lauseen: en minäkään tajunut tuota ! Toivottavasti nämä vanhemmat eivät jarrutta lapsiensa mahdollisuuksia.
Ja puhun lapsilleni suomea. Mutta nurseryn ja ulkopuolisen maailman englantipaine on sen verran suuri, että lapsi ei puhu paljon suomea. Tai suomi on kyllä hänellä sisällä, mutta ei ilmaise asioita kielellä. Tuntuu että ujostelee. Ehkä myös sukulaisvierailut ovat vähän tökkineet, kun kaikki sedät ja tädit tuuppii, että " puhupas nyt suomea."
jos alkasin omalle lapselleni puhuun vierasta kielta! Vaikka osais sujuvastikin maassa puhuttua kielta, olen ehdottomasti sita mielta etta se on ja pysyy heikompana kuin aidinkieli. Lepertelepas siina vauvalles vieraalla kielella, naurettavaa. Onhan se nyt todistettu jo moneltakin eri taholta, etta suurimman virheen vanhemmat tekee siina jos eivat puhu lapsilleen omaa aidinkieltaan, vaan alkaa mongertaa kakkoskieltaan jota eivat osaa (ainakaan taydellisesti). Varmaan jossain vaiheessa tulee vastaan tilanne, jolloin omat lapseni eivat halua kuulla suomea, mutta ehdottomasti aion pitaa kiinni suomenkielesta. Eras ystavani ei ole ymmartavinaan kun sen lapset puhuu sille maan kielta, ja niin aion tehda minakin.
Tuo Spagetti sanoi etta valilla puhuu HOONOA SOOMEA lapselleen, samoin kay taalla. Kylla joskus tulee sellaisia lauseita etta ihan pitaa lopettaa puhuminen ja miettia etta mita ma oikein yritan tassa selittaa, kun meinaa tulla ulos ihan miten sattuu ja valissa mita sattuu and ja the aannahdyksia....
Me ei varmaan koskaan muuteta Suomeen, mies on amerikkalainen ja taalla on elama nyt muutenkin.
Puhun silti Suomea lapselle vaikkei ymparilla ole yhtakaan muuta suomalaista. Ei tulisi mieleenkaan puhua mitaan muuta. Ja minusta siita pitaa lahtea, mika tuntuu itselleen luontevalta.
Monta kertaa olen kuullut juttuja tyyliin " oi sa puhut lapsellesi omaa kieltasi, voi kun mun vanhempani olisivat puhuneet mulle aidinkieltansa" En ole koskaan kuullut etta " voi etta kun ottaa paahan etta osaan tan toisen kielen"
:) ;)
Mutta kuten jo sanoin, tee niinkuin tunnet parhaaksi.
Meillä perheen kolmikielisyys vie aika lailla aikaa, ja on keskeinen " harrastus" . Olen näihin kielikeskusteluihin aiemminkin vastannut, joten joillekin on tilanteemme tuttu.
Koska minusta tuntuu, että olemme saaneet tämän aika hyvin toimimaan, haluaisin vielä kerran kertoa kuinka monikielisyys voi toimia.
Lapset ovat 3, 7 ja 9 vuotta. Asumme Ruotsissa, lapset ovat käyneet ruotsinkieliset päiväkoulut ja koulut. Minä puhun lapsille ainoastaan suomea, kaikkialla. Mieheni puhuu ainoastaan persiaa. Perheeseen kuuluu myös täysin persiankielinen isoäiti. Me vanhemmat puhumme toisillemme ruotsia ja minä puhun isoäidille persiaa.
Ympäristö suhtautuu monikielisyyteen hyvin myönteisesti, olemme saaneet valtavasti tukea päiväkodeista ja koulusta. Tämä on yllättänyt minut. Luulen, että ympäristön tuki on hyvin tärkeä tekijä. Kun kaikki lasten kanssa olevat aikuiset näyttävät, että monikielisyys on hienoa, lapset ovat ylpeitä suomea puhuvasta äidistään, eivätkä häpeä sitä. Koulussa lapset saavat viikossa tunnin " äidinkielen" opetusta - olemme valinneet isän kielen persian.
Ensimmäisestä luokasta lähtien olen kotona lukenut Suomen peruskoulun äidinkieltä Kotiperuskoulun kautta. Muutenkin luemme kielillämme lapsille joka päivä, lomailemme Suomessa ja Iranissa jne.
Lapset käyttävät lähinnä ruotsia, vastaavat meillekin ruotsiksi. Se on minusta ihan OK, tärkeintä on mitä lapsi haluaa kertoa, ei millä kielellä. Isoäideille puhutaan heidän kielillään (suomi / persia), serkuille samoin (suomi / persia). Koululaiset ovat oppineet lukemaan ja kirjoittamaan kaikilla kolmella kielellä suurinpiirtein samaan aikaan. " Läksyjä" tulee tietysti paljon, mutta omia kieliä mennään silloin tällöin tekemään kahvilaan, jossa on rauhallisempaa kuin kotona. Vanhemmat juovat teetä tai kahvia, ja lapsi syö pullan ennen läksyjen tekoa.
Kielitaidosta on lapsille jo ollut paljon iloa, heillä on ihania isovanhempia, serkkuja, setiä ja tätejä, joihin heillä on hyvä kontakti. Lomamatkoistakin saa paljon enemmän irti, kun voi itse puhua kaikkien kanssa ja ymmärtää mitä ympärillä tapahtuu.
Oletan että lasten kolmikielisyys on avartanut heidän maailmaansa, ja ollut avain moneen kokemukseen.
katkera äidilleen, joka ei opettanut hänelle venäjän kieltä. Kaverini äiti puhui äitinsä kanssa venäjää, mutta ei halunnut opettaa sitä lapsilleen. Kaverini sanoo ymmärtävänsä kieltä, mutta ei osaa puhua. Olen myös kuullut että vanhukset jotka dementoituvat unohtavat usein muut kielet paitsi sen syntymäkielen. Eli onhan se hyvä ajatella myös vanhuuden päiviä, että on lapsensa kanssa silloinkin yhteinen kieli... heh. Itse ajattelen, että on rikkaus osata useampi kieli. Ehkäpä ihmiset häpeävät(?) taustaansa jos eivät tahdo opettaa omaa kieltään alspselleen tai sitten ovat vaan laiskoja. Oma lapseni on kaksikielinen. Itse puhun hänelle vain suomea.
ei ole ollenkaan niin naurettavaa kuin luulisi! Mina puhun lapselleni vain suomea, sen olin paattanyt, ja yritan myos jatkaa nain (kaksi vuotta mennyt, ja vaikka olen ainoa suomea puhuva kotona ja ymparistossa, niin lapselta tulee melkein yhta paljon suomenkielisia sanoja kuin muitakin!).
MUTTA, kun lapseni syntyi, niin kappas minultahan meinasivat juuri ne lepertelyt tulla parhaiten muuksi kuin suomeksi! Johtuneekohan siita etta monen monta vuotta olen miehelleni leperrellyt vieraalla kielell... ;-)) Naurettavaa tavallaan, etta oma kieli ei olekaan se automaatisin ja helpoin, mutta ei kylla muuten.
Tiedan eraan perheen jossa suomalainen aiti puhuu lapselle englantia siksi etta perheen isaa arsyttaa suunnattomasti jos ei ymmarra mita aiti lapselle puhuu. Isa oli myos vahvasti sita mielta etta lapsen ensimmainen kieli taytyy olla asuinmaan (ja isan) kieli, ja etta suomenkielen ehtii oppia myohemmin. Niinpa tama aiti sitten puhuu lapselleen englantia suomalaisella korostuksella eika lapsi puhu suomea ollenkaan.
mutta se ei ole aina helppoa! Varsinkin kun on muita ihmisia ymparilla, musta tuntutt joskus hankalalat jatkaa vaan suomen puhumista. Jotenkin tuntuu, etta jos kyseessa olisi joku " ymmarrettava" kieli, niin elaisin tilanteen toisin (seeis esim. jos puhuisin englantia italiankieleisten isovanhempien kuullen). Mutta siis kuitenkin yritan sinnitella.
Luulen minakin etta siita on lapselle enemman hyotya kuin haittaa etta oppii toisenkin (tai kolmannen) kielen, tyonhakuun ja muutenkin. Voihan han isompana valita olla sita puhumatta (enka ole ajatellut pakottavani hanta puhumaan suome esim. jos kaverita on lahella, puhunhan mina kotona hanen isansakin kanssa eri kielta!). Mutta enemman kuin ton CV:n kannalta, olen aina ajatellut kuinka se kieli on niin tarkea osa kulttuuria, etta ilman yhta on vaike sisaistaa toista. Siis miten jos et edes ymmarra suomenkielisten laulujen sanoja, voit ymmartaa syvallisemmin sita kultuuria? Siis lyhyesti: ton " kuulumisen" taki puhun suomea, enka niinkaan sen takia etta sais tulevaisuudessa paremmin toita. Itse olen taysin yksikielisesta perheesta, mutta kappas vaan, en ole koskaan tyoskennelyt suomen kielella sen jalkeen kun kouluikaisena myin kesaisin pallojaateloita!