hyvät neuvot ois kullan kalliit

Meillä lapsukaiset nyt 1v10kk, tyttö siirtyi tavalliseen sänkyyn 1v2kk iässä ja poika 1v6kk. Meillä noita pienempiä ei oo oikeastaan koskaan nukutettu, paitsi tietysti joskus on huuto äitynyt niin kovaksi että on täytynyt käydä rauhoittamassa.

Ilta meillä rauhoitetaan aina vähintään tunti ennen nukkumaan menoa ja kaikki tehdään samalla lailla, ainakin melkein. Jos tullaan jostain myöhään kylästä tai reissusta, niin nukkumaan menokin viivästyy kun täytyy rauhoittua.

Meillä on tässä kesän aikana ollut välillä kausia, kun lapset eivät haluaisi millään nukkumaan ja sängyissä on ollut melkoisia konsertteja. Lapset peitellään sänkyyn ja toivotetaan hyvää yötä, rätit ja puput kainaloissa lapset heiluttavat. Poistun huoneesta ja sanon että aamulla nähdään ja äiti menee nukkumaan kanssa. Silloin kun jompi kumpi tai molemmat alkavat huutaa, juttelen ensin rauhallisesti oven takana ja kerron mitä aamulla tehdään kun herätään. Pojan tämä yleensä rauhoittaa, mutta tyttöä saatan joutua rauhoittelemaan. Poistun kuitenkin huoneesta ennen lasten nukahtamista ja viivyn kerrallaan vain sen ajan mikä menee rauhoittumiseen. Jano on lapsilla usein ja se on ratkaistu taikamukeilla sängyssä. Rauhallista musiikkia kuunnellaan myös nukkumaan mennessä yhden levyn verran.

Meillä nuo ovat kyllä nukkuneen " aina" hyvin poika 1kk ja tyttö 6kk iästä täydet yöunet. Nyt on kyllä jonkin aikaa ollut jotain kauhukohtauksia tytöllä aamuyöstä ja viimeistään aamu kuudelta seitsemältä jompi kumpi kömpii viereen. Perjantaina päätettiin että viereen ei enää ennen aamu kuutta tule kukaan, vaan viedään omaan sänkyyn takaisin. Tyttöön tämä tepsi " ehkä" yhdessä yössä, koska viime yönä nukkui täydet unet omassa petissä.

Tsemppiä ja voimia nukutusruljanssiin, meillä tuota on lähinnä 5v esikoisen kanssa. Itse saan kuitenkin katsoa peiliin koska poika on lähes näihin päiviin nukkunut perhepedissä.

Piti vielä sanoa, että välillä naureskelevat ja touhuavat hetken huoneessaan jotain omaa. Sängystäkin tulevat pois ja huhuilemaan iskää ja äitiä oven taakse, mutta huoneesta en anna tulla enää pois.

Meillä tyttärien pinniksistä otettiin muutama pinna pois että pääsevät itse sängyistään pois. Homma toimi ehkä 2 päivää kunnes toinen tytöistä suorastaan" sekosi" vapauteensa, ja tuli jatkuvasti sängystään pois. Välillä itkien välillä huvittuneesti hymyillen. Kohokohta oli kai kun yksi yö valvottiin kun tuli ehkä n. 2min välein pois jolloin mies käänsi tytön " aukollisen" laidan seinään päin ja unet rauhoittuivat samantien. Toiselle tytölle " vapaus" ei tehnyt mitään kepposia, tyytyi menemään nukkumaan kun oli sen aika ja aamuisin piti käydä hakemassa sängystään. Tuolloin tytöt olivat 1v11kk.

Ajattelin että näin mennään kunnes pinnikset käyvät liian pieniksi, mitään kiirettä " isojen" sänkyihin tällä kokemuksella ei ole.



Sitten tämä samainen tyttö keksi n.3kk myöhemmin tulla pinniksen laidan yli (onneksi jalat edellä) ja oli pakko ostaa uudet sängyt. Jostain syystä tytöillä ei ole ollut ongelmia nukkua niissä. Kummaltakin nukkuumaanmeno sujui kuin aina oltaisi nukuttu tavallisissa sängyissä.



Olen vakuuttunut että jos uudet jutut sattuvat sopivasti herkkyyskausille, niin homma sujuu kuin vettä vain. Kiirettä ei kannata pitää jos tuntuu ettei homma vain vielä suju. Näin meillä myös tuttien/tuttipullojen kanssa. Oletan että myös pottailun/vaipattomuuden kanssa onnistumme joskus samalla tavalla...



@nniina ja tuplat 2v4kk

Kiitos vaan teille vastanneille...

Rumba jatkuu yhä... ja itse on yhä väsyneempi ja odottaa kauhulla iltaa. Täytynee vaan ajatella että meidän lapset ei nyt satu kuulumaan niihin kiltteihin, hiljaisiin&helppoihin lapsiin, vaan ovat haasteellisia niin monella tapaa. Ei vaan oikein jaksa ajatella kauniisti tämän väsymyksen keskellä. Vaihto takasin pinnasänkyihin ei onnistu, sillä molemmat tulee sieltä alas pääedellä ilman välilaskuja :-)

Meillä tämä ilta homma menee niin, että aletaan rauhoittamaan menoa jo hyvissä ajoin, kuunneellaan unimusaa ja luetaan kirjoja. Laitetaan tytöt sänkyyn, jäädään viereen (jos ei olla vieressä niin ovat salamana toisella puolella taloa) Sitten alkaa se uuvutus... Yritetään aina puoli tuntia nukuttaa, annetaan tulla pois kun ei nukahda ja saavat leikkiä, takas sänkyyn ja homma alusta...

Jospa ne nukkuis sitten murkkuina :-)

Hei! Kyllä se nukahtaminen omiin sänkyihin ihan varmasti tulee onnistumaan. Meillä on tyttö ja poika 1v. 7kk. 1v.3kk iässä lopetettiin nukuttaminen ja saivat alkaa nukahtaa itse, olimme silloin itse aika väsyneitä pitkiin nukuttamisiin. Nykyään lapset siis viedään sänkyyn, toivotetaan hyvät yöt ja välillä luen heille vähän vaikka loruja, kun ovat jo sängyissään. Sitten poistun. Usein varsinkin tyttö jää huutelemaan, välillä kunnolla, välillä vähemmän. Huoneessa käydään, jos kuulostaa siltä, että ei rauhoitu. Rauhoittelun jälkeen kuitenkin lähdetään pois ja saa taas yrittää saada itse unen päästä kiinni. Silloin 1v. 3kk iässä aloitimme tämän unikoulun siten, että annoimme huutaa 5min., jonka jälkeen kävimme katsomassa. Rauhoitimme lyhyesti ja taas 5min. kuluttua, jos huuto jatkui. Pari iltaa meni enemmän huutaessa, sitten helpotti.



Olennaista on siis se, että lapset saavat nukahtaa itse. Viekää lapset heti takaisin sänkyyn, kun tulevat pois ja sanokaa vain lyhyesti, että nyt on ilta ja nyt mennään nukkumaan. Ei muuta juttelua. Kyllä ne sinne sänkyyn jossain vaiheessa jää, kun ei teistä olekaan seuraksi. Voihan siihen mennä 15 kertaa ekoina päivinä, mutta tuskin he viikkokausia jaksavat niin montaa kertaa sieltä pomppia pois.



Yksi asia, minkä itse olen näillä lapsillani huomannut vaikuttavan iltaan on se, kuinka pitkät päiväunet ovat nukkuneet. 1,5-2 tunnin unet päivällä on riittävät, niin ovat illalla tarpeeksi väsyneitä. Ja hereilläoloaika täytyy olla 6-7 tuntia, ennen kuin menevät illalla nukkumaan. Ulkoilu iltapäivällä voi myös auttaa.



Suosittelen, tämä on aivan ihanaa, kun voi vaan viedä lapset sänkyyn eikä tarvitse nukuttaa. Jaksamista ja voimia! Voi tuntua aluksi julmalta jättää huutamaan, mutta vanhempien on pakko ajatella itseäänkin ja onhan se lopulta lastenkin eduksi. Eikä 5 minuutissa ehdi lapselle mitään traumaa tulla, varsinkaan jo näin isoille.

Mulla ei ole noin isoista kaksosista vielä kokemusta mutta esikoisen (nyt 2,5 v) kanssa nukutus oli haasteellista juuri noihin aikoihin sekä joskus myöhemminkin hankalia kausia on ollut, varsinkin pikkuveljien syntymän jälkeen. Nyt taas rauhoittunut ihanasti; jää 1-2 iltasadun jälkeen sänkyynsä odottamaan unta, saattaa huutaa äitiä katsomaan jonkun kerran jos ei uni ota tullakseen mutta kuitenkin jää nätisti sänkyyn. Mutta pahimpina nukutuskausina me välillä ' luovutettiin' ihan omien hermojemme takia, ja annettiin pojan nukahtaa olkkarin lattialle kannetulle peitolle videoiden ääreen siinä vaiheessa kun oli tosi väsynyt leikittyään aika myöhään, eikä siis yritettykään nukuttaa. Näin siis 1-2 iltana kerrallaan, ei tietenkäään tavaksi asti, mutta siis siinä vaiheessa kun monena iltana oli ollut karmeita nukutusyrityksiä ja pinna oli valmiiksi kireänä. Lapset kuitenkin aistii sen oman mielentilan ja koko rumbaan liittyvän jännityksen, joten meillä ainaskin pieni breikki teki hyvää, myös lapselle, seuraava ilta sujui kivuttomammin. Mutta kaikille toki rutiinista poikkeamiset ei sovi :)

Meillä nämä tytöt on olleet koko ajan haasteellisia tämän nukkumisen kanssa, kun tytöt oli 8 kk käytiin 3 vrk:n unikoulu ensikodilla. Siellä toteutettiin MLL:n oppeja ja niitä mekin ollaan seurattu siitä asti.

Ollaan annettu tyttöjen " huutaa" juuri noita 5 minuuttisia etc. ennenkuin mennään rauhoittaan.

Nyt on vain se että jos laitetaan tytöt nukkumaan ja jätetään sänkyihin niin joko ne alkaa riehumaan, tulevat 50 kertaa pois huoneesta tai vastaavaa... Me ei varmaan osata kasvattaa lapsia :-(

Tänäänkin nukkuivat vajaa 2 tunnin päikkärit, oltiin illalla 1,5 tuntia puistossa muttei mitään vaikutusta.

MUTTA kiitos teille kaikille tuesta, jokainen vinkki jää mieleen ja jospa tämä tästä vielä rauhoittuu. Nyt nukkumaan

Hei! teillä taitaakin tosiaan olla aikamoiset sisupussit siellä tämän nukkumisen suhteen :) mutta mitäs jos, yrittäisitte vaikka 3 illan ajan viedä heidät vaan sen 50 kertaa takaisin sänkyyn, jos riehuvat lattialla tai tulevat huoneesta. Kyllä he jossain vaiheessa sinne jäävät, kun ovat tarpeeksi väsyjä tai kyllästyvät siihen, että vanhemmilta ei saa muuta huomiota kun sen, että " nyt mennään nukkumaan" . Ei ne ikuisesti jaksa vängätä vastaan, vaikka saattaahan siihen mennä toki useampia päiviä. Entäs jos isä yrittäisi toteuttaa tätä enemmän eli veisi takaisin sänkyyn? meillä tuntuu ainakin, että äidistä ei ainakaan haluttaisi luopua siinä nukahtamisvaiheessa. Ja isän möreämpi äänikin ja isompi käsi, jolla laittaa takaisn makuulle voi ehkä olla parempi siinä. Meilläkin lapset siis usein jää ihan seisaalleen sinne pinnasänkyihin, mutta lähden silti pois. Olen ihan varma, että tekin onnistutte tässä, jos vaan jaksatte joitakin päiviä tai viikkoja olla tiukkoja asian suhteen. Se vaatii tietenkin voimia teiltä, joten ajankohdan pitää olla oikea, että jaksaa. Saisitteko ketään avuksi tässä nukkumaanopetteluvaiheessa? vieraamman kanssahan saattavat myös helpommin jäädä sinne.



Toivottavasti et koe näitä ajatuksiani loukkaavina, haluaisin vaan auttaa. Varmasti vielä onnistutte! ei lapset kertakaikkiaan ikuisesti jaksa temppuilla, jos vanhemmat pysyy tiukkoina. Vaikka meillä pääasiassa siis menee kivasti nuo nukkumaanmenot, niin kyllä meilläkin täytyy aika usein käydä varsinkin tyttöä rauhoittamassa monta kertaa ennen kuin nukahtaa itse.



Tsemppiä!

Tuo isän parempi komennusteho on totta meilläkin... Tuo vieraan nukkumaan laittaminen toteutuu kans ens viikolla kun äitini tulee hoitamaan lapsia, joten sekin päästään testaamaan :-)

Tämä on sinänsä mielenkiintoista, kun jaksaa asiaa ajatella. Tulee esiin neitien sisukas luonne, ei kyllä kovin herkästi anna periksi. Ominaisuudesta voi olla hyötyä tulevaisuudessa...

Vaan nyt alkaa iltapuuhat...

Mulla oli esikoisen kanssa sama ongelma kuta kuinkin samassa iässä. Hän nukkui perhepedissä ja vaati aina viereen nukahtamisen ja tietty ennen nukahtamista olis pitänyt saada pomppia sängyssä ja sängystä pois. Mä tein säännöt, et hetken saa riehua sängyssä ja sitten tuli tiukka komento, et pitää rauhoittua. No se onkin aina helpompi sanoa kuin toteuttaa ;) Mut sängystä pomppiminen rauhoittui kyllä aika pian, kun siitä oli AINA rangaistuksena nurkkaan joutuminen ja yleensä nurkassa tuli aika pian itku. Poika oppi tosi nopeaan, et sängystä poistumisesta tuli vain harmia itselleen. Nukuttamisesta viereen hän vieroittui kuin itsestään. Meille syntyi tuplatytöt ja monesti kävi niin, et piti heilutella vuoroon vaunuja ja olla pojan vieressä sängyssä. Jouduin siis useasti poistumaan vierestä sanoen, et menen hyssyttelemään siskoja, odota siinä sängyssä. Ja kerran kauniina päivänä kävi niin, et hän oli nukahtanut odotellessaan :) Ja siitä se lähti itsekseen nukahtamisen oppiminen.



Nyt poika on 3 v ja tytöt 1v 3kk. Poika nukahtaa aina itsekseen joskus omaan sänkyyn, joskus meidän sänkyyn. Nyt vaan on kuviot niin, et sängystä tullaan pois milloin janon, milloin pissahädän, milloin minkäkin syyn varjolla :) Enää ei noin isoon poikaa tepsi nurkkaan laitot, eikä se ole järkevääkään. Pienenä se oli tosi tehokasta :)

Vahingosta viisastuneina opetimme tytöt alusta asti nukahtamaan itsekseen omaan sänkyyn. Huutoja on kuunneltu enemmän ja vähemmän alun aikana, mut nyt tilanne on aivan ihana, laitetaan sänkyyn ja nukahtavat heti tai ainakin melkein heti :) Toinen saattaa höpistä itsekseen hetken...



Tässä nyt vaan meidän tapaa, jospa sieltä joku sopiva neuvo löytyisi :o)

Niin ja iski silmääni, et puolen tunnin nukuttamisen jälkeen laskette leikkimään :/ Jospa he ovatkin oppineet tuon, et lopulta aina pääsee pois sängystä, kun vaan jaksaa odottaa....

Vähäisellä kokeumuksellani yhdestä 2,5-vuotiaasta (joka ei siis varmastikaan teidän tyttöjenne veroinen sisupussi mutta varsin vilkas ja pitkiä jaksoja vaikeasti nukutettavaa sorttia ollut) uskon vakaasti, että teilläkin joskus helpottaa. Meillä tosiaan nyt, kun poika jo mukavasti juttelee ja ymmärtää asioita, on ihmeen kaupalla yhtäkkiä ymmärtänyt myös jokailtaiset rutiinit, ja esim. haluaa itse aina tietyn yöpaidan ja tuntuu tunnistavan väsymyksensä ja HALUAVAN nukkumaan sänkyynsä. Tilanne on meille tosiaan uusi ja toivomme sen jatkuvan...

Mutta se minkä olen aiemmasta nukutusrallista oppinut, että meillä se sopiva ajankohta nukkumaanmenolle oli aika lyhyt; liian aikaisin aloitettu kirjojen luku ja muu nukutusyritys vaikutti pitkittävän hommaa, ikäänkuin ehtisi lataamaan energiaa vastustamiseen, ja liian myöhään jos venähti, niin meni mahdottomaksi ja vielä raivostuttavammaksi kun kävi ylikierroksilla. Että se oikean hetken ajoituskin oli oma juttunsa.

Mutta voimia ja hermoja teille kauheasti!

meillä oli ihan sama ongelma poikien kanssa, 1,5-2 tuntia meni helposti

kun olivat alle 2 vee.

Hankin puhallettavan " uima-altaan" n. 1,2 m halkaisijaltaan ja laitoin kylppärin lattialle iltaisin kylpyyn sinne, itse istuin veskinpöntönpäällä ja vahdin/luin kirjaa.

Viivytettiin ja väsytettiin lämpimällä kylvyllä noin puolituntia. Ja sitten iltavellit aika lämpöisinä pulloista käteen ja punkkaan. Istuimme vuorotellen ovensuussa vahdissa, etteivät nouse vimmaamaan.



Auttoi!

Kiitos taas kaikista vinkeistä ja tuesta!

Tytöillä siis edelleen jatkettavat sängyt, tauolla ollaan vaan tuosta itsekseen nukkumaan opettelusta. Viime viikolla vielä yriteltiin, kannettuani tyttöjä sänkyyn lukemattomat kerrat (lopetin laskemisen 70 kohdalla) päädyttiin, että laitetaan patja sängyn viereen jossa nukuttaja valvoo ja vahtii että tytöt nukahtaa.

Vielä kommenttia omiin kirjoituksiin, se että päästettiin joskus tytöt puolen tunnin nukutuksen jälkeen takas leikkiin perustui aivan MLL:n oppeihin... Ei oikein sekään toiminut. Meillä on nuo kylpyjutut yritetty, ei ollut apua.

Tänään nukutukseen meni vain tunti ja viistoista minsaa!!! Nyt nukkuvat ja pääsis itse lukemaan tenttiin.

laittaa patja lattialle!! Niin meilläkin oli kolmannen ja neljännen kanssa.

Jaksuja!