Mies paljon reissussa, vinkkejä arkeen?

kädellä lukea kirjaa esikoiselle ennen nukkumaanmenoa. Sitten saatoin istuskella siinä vauvelin kanssa kunnes esikoinen nukahti (vauva nukkui joko minun kanssa tai yksin eri vaiheissa).



Vaikka vauvaa ei saisi tai pitäisi huudattaa, minä ratkaisin yleensä tiukat paikat niin, että hiljensin ensin esikoisen (ruokaa, video, askartelua what ever) ja sitten keskityin hetken vauvaan (yl. imetykseen).



Heti kun vauva alkoi istuskella sitterissä, aloin pitää häntä ruokapöydässä niin saimme esikoisen kanssa syödä yhdessä.



Me kun asumme ok-talossa, saatoin jättää/päästää esikoisen ulos jos jäin vauvan kanssa vielä sisälle.



Kohtuullisen tiukka päivärytmi on minun mielestäni kaiken a ja o.

Lisäksi kaikkea ei kannata esikoiselle perustella VAUVAN TARPEILLA, jotta esikoinen ei ala kaikesta syyttää vauvaa...

Meillä kyllä molemmat selvästi sopeutuivat tilanteeseen (ikäero 1v8kk ja isä työpäivinä illalla kotona vasta klo 21 (mies ei siis matkustele mutta melkein yksinhuoltajaksi kyllä tunsin itseni ajoittain...).

Tässä lista vinkeistä millä mielestäni ehkä voi ehkäistä mustasukkaisuutta ja helpottaa elämää kahden pienen kanssa. Liinaa suosittelisin sinulle aivan ehdottomana elämän helpottajana tuossa vaiheessa kun vauva on pieni !!!



meillä pojilla ikäeroa 1v 5kk ja nyt kuopus 1v 2kk. Me ollaan selvitty tosi vähällä mustasukkaisuudella ja onneksi se on kohdistunut vanhempiin ei vauvaan (siis vanhemmissa roikutaan, niille huudetaan jne). Tässä muutamia vinkkejä miten minusta voi mustasukkaisuutta ehkä välttää ja helpottaa elämää kun lapsia on kaksi pienellä ikäerolla.



1. Liina !!!!! hommaa ihmeessä ja opettele käyttämään. Vauva viihtyy todennäköisesti, samalla pystyt leikkimään esikoisen kanssa tai tekemään pieniä kotihommia. Itse imetin muutaman kerran liinassa ja hyvin toimi vaikka samalla esim. käveli esikoisen perässä.



2. Videot. Meillä esikoinen rakastaa niiden katselua ja kun sitä rajoitettiin ennen vauvan syntymää katseli esikoinen mielellään lastenohjelmia sen aikaa kun imetin. Itse en kyllä pidä siitä kuinka paljon olen joutunut käyttämään videoita apuna lastenhoidossa...



3. Lahjonta. Meillä vauva " antoi" heti sairaalassa esikoiselle tämän kauan ihaileman kahviastiaston lahjaksi ekaa kertaa nähtäessä.



4. Jos molemmat lapset esimerkiksi nälkäisiä. Anna esikoiselle ensin. Vauva joutuu itkemään hieman mutta jatkossa kuvittelisen selvittävän vähemmällä mustasukkaisuudella.



5. Piilota leluja ym. tavaroita ympäri taloa. Esimerkiksi vauvaa hoitaessa voit antaa hoitopöydältä tai vierestä jotain jännää katseltavaa esikoisen käteen jos tilanne niin vaatiii.



6. Pyydä esikoista apuun ja kehu yleensäkin kaikesta mahdollisesta positiivisesta mitä huomaat (tietysti sentään liiottelematta). Voiko osaat viedä hienosti vauvan vaipan roskiin...



7. Mieti etukäteen mitä teet jos esikoinen esim. lyöö vauvaa. Meillä se tehtiin kerran. Kielsin terävästi ja rupesin juttelemaan muista asioista. Eli se on kiellettyä mutta sillä ei saa varsinaisesti mitään erityishuomiota...



8. Pyydä ja ota vastaan kaikki apu sukulaisilta ja tuttavilta mitä vaan voit hyödyntää parin ekan kuukauden aikana. Kyllä se sen jälkeen helpottaa.



9. Kerro nyt ja vauvan syntymänkin jälkeen joka päivä monesti lapsellesi kuinka paljon pidät hänestä...



10. Tarkista viimeistään nyt että koti on turvallinen isommalle lapsellesi jos joudut esim. imettää tai nukuttaa vauvaa suljetun oven takana ja isompi on yksin muualla talossa.



11. Opeta vauva nukahtamaan yksin. Tätä en tajunnut tehdä joten jouduin kuukausia käydä nukuttamassa vauvan tissille ja jättää esikoisen siksi aikaa usein yksin olkkariin... Hankalaa...



12. Juttele lapsille paljon touhutessasi, saavat huomiota ilman että sitä tartteeerityisesti hommata jollakin muulla tavalla



13. Vältä kieltämästä esikoista esim. kolistelemasta kun vauva nukkuu. Kiellä mielummin kolistelu siksu että äidin korviin sattuu. Eli vauva ei rajoita esikoisen elämää vaan äiti.



14. Mieti olisiko naapureissa esim. mummoja jotka haluaisivat käydä joskus leikkimässä esikoisen kanssa tai vaunulenkillä vauvan kanssa. Me muutettiin omakotitaloon kun esikoinen oli pieni. Pari kertaa on naapurit käyneet poikien kanssa vaunulenkillä ihan omaksi huviksi ja meidän nautinnoksi.

Tosi hyviä vinkkejä molemmilta, kiitos! Lisää saa toki muutkin kirjoitella! Kantoliina on meillä käytössä ahkerasti joka päivä ja se onkin ihan korvaamaton apu, tosin esikoinen tykkäis olla myöskin sylissä paljon joten mustasukkaisuutta aiheuttaa sekin kun vauva liinassa vaikka pystyn muuten hänen kanssaan leikkimään.. Hieman alkaa onneksi tuo mustasukkaisuus hellittään, mutta meillä se on ilmennyt kyllä aika rajusti, potkimista, lyömistä, puremista jne. joten aika pulassa ollaan oltu..

Nyt pojat ovat jo 2v10kk ja 1v8kk sekä vielä viikon vanha vauva ;-)



Pullonkauloja ehkäisin parhaiten ennakoimalla ja alkamalla rytmittää vauvaakin hyvin aikaisin. Toiset sanoo, ettei vauvan rytmiin voi vaikuttaa, mutta pikkuhiljaa se onnistui. Laitoin joka päivä vauvan ulos vaunuihin nukkumaan 3-vkoisesta alkaen (ja oli talvi). Kun vauva nukahti, heti esikoiselle lounas lämpimäksi ja päiväunille. Vauva oppi pian nukkumaan pitkät päikkärit, eli kun esikoinenkin nukkui päivällä, ehdin laittaa pesukoneet (astiat, pyykit) pyörimään ja hengähtää hetken itsekin.



Ennakoinneissa oleellisinta oli tarjota vauvalle tissiä aina sopivassa välissä ;-) ELi kun esikoisella oli tarkka rytmi, halusin pitää siitä kiinni ja ajoittaa imetykset rauhallisiin väleihin, kuten esikoisen leikkihetkiin.



Ruoalaitto on ihan välttämätöntä, mutta tekemällä isoja eriä kerrallaan ja satsaamalla uuniruokiin, vältyin seisomasta hellan vieressä koko ruoanlaiton. Myös ennakointi oli tässäkin tärkeää: jos oli soppapäivä ja kuoriminen&paloittelu vei aikaa, tein niitä etukäteen rauhallisissa väleissä.



Pahojen hetkein varalle meillä oli aarrelaatikko, jossa oli kaikkea ei-leluja: taskulamppu, avainnippu, tarroja jne. jotka naulitsivat esikoisen mielenkiinnon pitkäksi aikaa. Kun paha hetki meni ohi, aarrelaatikko tietysti laitettiin pois, jottei viehätys katoaisi.



Lisäksi käytössä oli monia jo noissa edellisissä viesteissä olleita juttuja. Kun itsellä vaan säilyy maltti, kaikki menee paremmin. Siihen yritän itse aina tukeutua, että raskaat hetket ovat ohimeneviä ja oma mielenmaltti on tärkeä yrittää säilyttää...vaikka se on välillä niin vaikeaa!

Samat kuin edellä, mutta... lisää tai pieniä poikkeuksia lisäksi :)



Jos ei rytmitys onnistu joka päivä, niin ei sitä tarvii jäädä murehtimaan. Tekee sen mikä menee hyvin ja ehtii, ja jos lapset on silti tyytyväisiä, niin voi ottaa rennomminkin. Tai jos päiväunet jää isommalta välistä, niin ei pidä lyödä päätä seinään montaa viikkoa/päivää, vaan tyytyä lepohetkiin. Rytmit kuitenkin vaihtelee, ja vaikka kuinka yrittäisi saada vauvaan rytmiä aikaisin, niin ei se onnistu, riippuu niin lapsesta. Ja päiväunien määrän tarvekin vaihtelee. Sitten vielä tulee ne hetket, kun ollaan kipeitä... Yksi keino selvitä minusta on, että ei yritä liikaa, ja jättää ne enimmät harrastukset väliin, niin ei tartu tauditkaan. Sen verran käy jossain, mikä tuntuu hyvälle ja toisaalta sen vuoksi, että näkee muita ihmisiä.



Kaksosrattaat on lyömättömät. Niillä voi lähteä ulos kävelylle, ja hoitaa asiat, ja jos pää joskus hajoaa, niin lapset rattaisiin ja kävelylle. Ja toisaalta, jos ulosmeno tuntuu joskus ylitsepääsemättömän vaikealta, varsinkin talvisin, niin ei sinne ole mikään pakko mennä.



Valmisruoat ja purkkiruoka on ihan yhtä hyvää, niin kauan kuin löytyy itselle sopivia vaihtoehtoja ja maistuu hyvältä.



Siivouksesta voi tinkiä. Kunhan pahimmat saa siistityksi. Ikkunatkin voi jättää pesemättä välivuodeksi kokonaan. Siivoojan voi palkata jos rahat riittää, mutta kokemuksesta tiedän, että ei siitä ole niin isoa lohtua, kun tavarat pitää järjestää, ja ne keittiönsiivoukset ja roskat yms. pitää joka päivä kuitenkin hoitaa, ja ne on ne isoimmat, joku lattian luuttuaminen ja imurointi ja sängyn petaaminen on toisarvoista.

...mutta ensin viesti karkasi, ja sitten tuli sähkökatkos kesken kaiken. Koitetaas tänään uudestaan!

Olipa tosi kiva lukea noita vinkkejä, monet niistä on tarpeellisisa mullekin, kun olen nyt 6 kk yh-äitinä (mies komennuksella jouluun asti). Meillä on 3 poikaa, 5½, 3v ja 20kk ja pikkunelonen tulossa tammikuussa.

Tässä on muutamia asioita, joita mä olen nyt oppinut kantapään kautta: (nämä nyt ei välttämättä ole just sun tilanteeseen sopivia, mutta ehkä niistä saa jotain vinkkejä silti)



Osta kaappiin valmiiksi lasten (ja aikuisten) kuume, ja nuhalääkettä. (Kummasti muksut aina sairastuu yöllä!)

Paistetut munat ja paahtoleipä käy ihan hyvin illallisesta. Kuka niin on sanonut, että se olis vaan aamiaisruokaa?

Pakasteeseen kannattaa varata valmisruokia, kuten Pizzaa ja nakkeja pahan päivän varalle.

Lahjonta on ihan hyväksyttävä (ja toimiva) kasvatuskeino! Mulla on jemmassa tarroja, karkkeja ym ym, joita sitten käytän sopivissa paikoissa.

Siivouksesta on pakko tinkiä. Tää on ollut mulle kaikkein vaikeinta, koska olen ennen ollut hyvinkin tarkka kodin siisteydestä.

Silloin, kun pienin nukkuu, koitan antaa isommille huomiota (usein se on sitä, että saavat auttaa ruuan laitossa tai pyykkien lajittelussa)

Jos käy niin hyvin, että kaikki joko leikkivät rauhassa tai nukkuvat tms, niin äkkiä sohvalle, silmät kiinni ja ketarat kohti kattoa! (Vielä, jos löytyy pala suklaata siihen, niin miniloma on täydellinen!)



Lopuksi, ole lempeä itsellesi. Kaikkea ei saa tehtyä, eikä maailma siihen kaadu.

Jaksamista sinne arjen keskelle toivottaa Chicky



Ps. Minäkin kuulisin mielelläni lisää neuvoja, tää on mielenkiintoinen aihe!

Olin itse tasmalleen samassa tilanteessa kun meidan toinen lapsi oli vauva, kirjoituksesi olisi voinut olla minun kirjoittamani kolme ja puoli vuotta sitten...



Saamillasi kaytannön neuvoilla selviatkin jo varmasti hyvin arjesta, mutta yksi asia on minusta tarkea, sellainen, joka pitaisi muistaa pitaa mielessa aina:



Esikoinen on itsekin viela melkein vauva. Tosi pieni pienokainen. Itse sorruin siihen, etta odotin hanen olevan " iso" ja ymmartavan, osaavan jo vaikka mita, ja poden viela nytkin syyllisyytta siita, etta asetin hanelle aivan liian suuria vaatimuksia monessa asiassa. Kannattaa yrittaa muistaa, etta esikoinen on itsekin pieni, joka tarvitsee paljon sylia ja paijaamista eika viela ihan oikeasti ymmarra kaikkea, vaikka han vastasyntyneen vauvan rinnalla vaikuttaakin niin isolta...



Ja sitten viela yksi kaytannön juttu: Syö itse saannöllisesti ja terveellisesti. Vaikka arjessa on monesti tosi kiire, kannattaa ihan todella panostaa siihen etta syö itse mahdollisimman hyvin. Kun verensokeri pysyy tasaisena, jaksaa vasyneenakin suhtautua pullonkaulatilanteisiin paljon karsivallisemmin kuin silloin, jos on seka vasynyt etta sen lisaksi viela nalkainenkin.



T. Omama, joka toivoo voivansa pitaa taman mielessa kun kolmas vauvamme syntyy marraskuussa

Ja muistan edelleen tuon kaaottisen ajan :).



Meillä matkasänky oli korvaamaton, sitä siirtelin ympäri kämppää ja vuoroin laitoin toisen lapsen sinne esim. kun tein ruokaa niin toinen sinne ja sekaan jotain mielenkiintoista ja kiellettyä...eli jotain aikuisten kamaa, kännykkä, avaimet, kaukosäädin tai uusia leluja tai kirjoja. Vauva oli usein sitterissä tiskipöydällä sen aikaa, mobilelelu viritettiin keittiöön roikkumaan sopivaan paikkaan.



Suihkuunkin pääsin matkasängyn kanssa, isompi siihen ja vauva sitteriin ja kumpikin kylppärin ovelle äitiä ihmettelemään.



Ruokana meillä taisi olla ekan vuoden ajan miltei aina kinkkukiusausta :)), peruna-sipulipussi ja kinkut ja uuniin ulkoilun ajaksi. Lisäksi paljon eineksiä tai ainakin puoli-sellaisia. Esikoiselle usein purkkiruokaa.



Kotityöt tein silloin kun jaksoin, eli en kovin usein ekan vuoden aikana. Useimpina päivinä oli pedit petaamatta ja tiskit ympäriinsä. Miehen kanssa päätimme että kotitöitä en edes yritä tehdä kun olen yksin lasten kanssa. Mies oli paljon silloin töissä, teki 15 tunnin päiviä.



Tuo aika on oikeasti tosi rankkaa, vaikkakin ihanaa kun hyvä päivä sattuu olemaan, mutta tiukka rytmi auttoi, eli aina ulos satoi tai paistoi aamupalan jälkeen, joko puistoon tai kauppaan. Sitten ruoka, päiväunet, ja taas ulos. Ulkona kaaottisuus ei ollut niin paha! Vaikkain se uloslähteminen oli usein aivan järkyttävää hommaa, etenkin talvella.



Ruokailu ja nukutushetket meilläkin oli ne pahimmat. Vauva onneksi nukahti suht helposti mutta esikoinen oli sitten sitäkin vaikeampi, olisi pitänyt olla ihan hiljaa ja olla vieressä ja yleensä silloin vauva parkui olohuoneessa yksinäisyyttään :(. Niihin en kyllä keksinyt oikein itsekään mitään. PÄiväunet jaoin tosin niin että vauva nukkui aina ulkona, isompi sisällä.



Summa summarum, miltei aina toinen lapsi huusi siihen oli vain jotenkin totuttava, mutta ihan normaaleja ja ihania lapsia noista on tullut, nyt ovat ekalla ja toinen tokalla luokalla jo :).



Tsemppiä tosi paljon!!

Nyt meillä on 3 lasta (6,5v ,5,5v ja 1v 3kk).Itselläni auttoi tietyt rutiinit,aamupäivällä ulos,lounas,päiväunet,välipala jne.Meillä poika (esikoinen) oli varsinainen viikari pienenä,joten ulkoiltiin vaikka välillä olin toooosi väsynyt.Teimme ruokaa pakkaseen viikonloppuisin ja sieltä oli helppo ottaa valmista ruokaa.En todellakaan olisi jaksanut vääntää joka päivä sapuskaa (keskimmäisellä oli koliikkia).Onneksi sain lapset samaan rytmiin ja yritin aina itsekin levätä kun lapset nukkuivat.Mies reissaa vieläkin aina silloin tällöin (yleensä viikon reissuja,joskus kahden viikon),mutta nyt elämä on huomattavasti helpompaa kun esikoinenkin on jo koululainen ja lapset viihtyvät keskenään pihalla jne.Olet saanut jo paljon hyviä vinkkejä :)

Tsemppiä!