Mieheni haluaa erota synnytyksen kynnyksellä =(
Miten selvitä?
Avomieheni on nyt päättänyt ettei siedä minua enää silmissään. Hän puhuu minulle todella töykeästi ja alentavasti koko ajan. Hän jopa sanoi,ettei ole koskaan pitänyt minusta ulkonäöllisesti, olen kuulema ruma niin ulkoa kuin sisältä!
Hänellä oli taas viikonloppuna ollut baarissa naisseuraa, senkin sain itse selville, hän ei mitään edes myöntänyt aluksi vaikka kuinka häneltä asiaa tivasin. Eikä varmasti ollut eka kerta!
Laskettu aika on 23. pvä tätä kuuta eli juuri tässä synnytyksen kynnyksellä hän päättääkin vihata minua. Hän ei kuulema voi sietää, että hänen täytyisi ilmoitella menoistaan tai tekemisistään. Hän haluaa olla ja elää yksin. Raha-asiat hänellä on päin peetä ja sekin kuulema on minun syytäni. Kysymyksessä on kuitenkin hänen yrityksensä konkurssi!!!
Näitä kohtauksia tulee noin kerta kuukauteen. Niiden välillä hän niin rakastaa minua ja suunnittelee kaikkea mitä alkaa harrastamaan vauvan kanssa. Puhuu kaikenmaailman tulevaisuuden suunnitelmista, joihin siis minäkin kuulun. Sitten hän sanookin jo seuraavaksi, että käyttäytyy näin kuulema vain siksi, ettei minulla olisi paha olla, ei siis kuulema tarkoita oikeasti mitään. Pakotan hänet kuulema olemaan kanssani vaikka hän haluaa minusta koko ajan vain eroon.
Hän ei halua tehdä mitään kotitöitä, ei remonttihommia, ei mitään. Minä porailen meillä reiät seinille, korjaan rikkinäiset tavarat, kiristelen saranoita ym. Hän ei tee muuta kuin käyttää kaksi kertaa päivässä koirat ulkona ja lopun aikaa on tietokoneella pelaamassa pokeria, siis töidensä lisäksi! En jaksa siitä hänelle valittaa, teen mieluummin itse, koska taas hän suuttuu, jos asiasta hänelle sanoo.
Eilen hän pyysi minulta rahaa kuntosalikorttiin ja pari päivää sitten rahaa nettipokeriin (30e). Hän oli viikonloppuna Turussa SM-karsinnoissa ja oli nostanut koko tilinsä tyhjäksi, jottei pankki saa häneltä asuntolainaerää!!! Sinne menivät nekin rahat...
Tämä tilanne on täysin absurdi. Elämän pitäisi olla hänestä vain makaamista, ei kuulema haluaisi edes töissä käydä. Minä pistin monta sataa euroa alkukuusta häneen; ostettiin vaikka mitä vaatetta ja golfkenkää ym. ja olen sentään äitiyslomalla. Nyt hän haluaa taas minulta rahaa. Laskuja hän ei kuitenkaan maksa vaan ostaa jotain hömppää, esim. sen kuntosalikortin.
Lapsikin on kuulema täysin minun syytäni ja näin ollen minun vastuullani, koska hänelle valehtelin etten voi lapsia saada. Kävimme lapsettomuushoidoissa YHDESSÄ, rakastelimme YHDESSÄ ja nyt lapsi on kuitenkin vain minun. Valehdellut hänelle en ole koskaan, sanoin juuri näillä sanoilla: Olen aivan varma etten voi koskaan saada lapsia, se olisi niin minun tuuriani!
Lääkäri ei kuitenkaan KOSKAAN sanonut meidän siellä ollessa etteikö lapsia voisi tulla tähän suhteeseen, jopa ihan luonnostaan niinkuin kävi. Puolentoista vuoden jälkeen tein positiivisen raskaustestin, joka pian tuottaa hedelmää.
Jokainen solu minussa sanoo, että minun on pakko päästää irti mutta miksi se on niin vaikeaa vaikka toinen kohtelee sinua kuin paskaa? Järki sanoo ettei tästä tule mitään mutten halua jäädä yksin, ukko on vienyt minulta viimeisetkin itsetunnonrippeet!
Auttakaa sisaret hyvät, mitä ihmettä minun pitäisi tehdä? Anteeksi jos selontekoni oli epäselvä, tarkennan kyllä, jos jotain haluatte tietää.
Kurmeli ja Teuvo rv 39+1
Kommentit (32)
voisiko olla että juuri se että raha-asiat menee perseelleen jne. aiheuttaa niin pahaa oloa ettei miehesi osaa sitä muuten purkaa kuin kaatamalla kaiken p*skan sinun niskaasi? oli miten oli niin sinä et tuollaista ansaitse, et varsinkaan viimeisillään raskaana ollessasi.
Tilanne on todella hankala, kun synnytys on noin lähellä. Ole rohkea ja mene vaikka ensikotiin, josta käsin haet uuden kodin. Vauvan hoitaminen vie uskomattomasti voimia. Niitä ei riitä enää sen toisen kauhukakaran hoivaamiseen.
se voi mennä ohikin. Jotkut miehet joutuvat kauhun valtaan kun huomaavat että nyt pitäisi asettua aloilleen ja ryhtyä vanhemmaksi. Reagointiin voi vaikuttaa myös omasta lapsuudesta peräisin oleva mielikuva siitä miten oma isä koki vanhemmuuden ja yleensäkin oman elämänsä. Vauvan tuloon liittyy paljon odotuksia ja pelkoja. Toisaalta olisi kivaa jatkaan hulivilielämää mutta toisaalta tuntee vastuuta jo alulla olevasta perheestä. Vauvan syntymä on hurja muutos hänellekin ja hän pelkää.
Itse varmaan ottaisin etäisyyttä ja keskittyisin vauvan syntymään. Miehen sekaisin olevalle ajatusmaailmalle et mitään voi, hänen pitää itse selvittää itselleen mitä haluaa ja se voi kestää. Toivon että sinulla on muita ihmisiä tukenasi ja saat keskusteluapua jotta pysyt itse kunnossa. Voithan sanoa miehellesi että toivot hänen päättävän haluaako hän perheen vai jatkaa hameväen jahtaamista; molempia ei voi saada. Kun sanot ääneen mitä itse haluat hän voi alkaa pohtimaan mitä itse haluaa elämältä. Ehkä hän ei ole koskaan aiemmin vaivautunut pohtimaan elämänsä suuntaa.
Haluan sinun tietävän että tämä voi päättyä myös hyvin. Kriisi ei aina katso sopivinta mahdollista tilannetta puhjetessaan, mutta siitä voi selvitä onnellisestikin. On tärkeää että säilytät omanarvontuntosi etkä suostu ottamaan miehesi ongelmia omaksi syyksesi.
Toivotan puhtia synnytykseen, toivotaan että kaikki päättyy hyvin.
Pidä itsestäsi ja vauvasta hyvää huolta.
Olen sitä mieltä, että olet saamassa toisen lapsen. Ei ole aikuismaista käytöstä elää ja olla niinkuin miehesi tekee. Harva ihminen muuttuu vaikka ikää tulee lisää ja ihmettelenkin sitä sinisilmäisyyttä jota useat naiset kestävät pitkään..." on hän kerran kuussa kiva ja jopa sanoo nätisti huomenta" . huoh, vaikka olet raskaana ja herkässä tilassa, sanon sen kuitenkin..Ei ne asiat miksikään siitä muutu vauvan syntymän myötä. Vai ajattelitko että miehesi ryhdistäytyy ja alkaa malli isäksi ja mieheksi? Etsi itsellesi ja vauvalle uusi asunto ja alkakaa elämään omaa elämäänne, varmasti löydät paremman miehen kuin tämä nykyinen.
Ex-mieheni osoittautui tyypiksi, joka osasi valehdella ja peitellä, joka ei osannut päättää haluaako minut vai sen toisen... Onneksi tajusin lähteä lopultakin siitä suhteesta.
Siskoni on ollut ylämäki-alamäki-avioliitossa yli 20 vuotta, ja jotenkin tuo " kerran kuussa mies rakastaa minua yli kaiken" kuulostaa tutulta. Sillä varjolla voikin sitten taas kohdella vaimoa nöyryyttävästi ne muut 29 päivää. Kun siskoni soittaa, kuulen heti äänensävystä mikä on avioliiton tila kulloinkin.
Tilanteesi on hirveä mutta silti toivon että vakavasti harkitset eroa.
Ennakoimattomassa vuoristoradassa eläminen on raskasta. Voitko koskaan olla onnellinen ja täysin luottavainen?
Pakkasin hänen vaatteensa ja sanoin, että nyt riittää.
Nyt on niin ikävä, että sattuu! Tilannetta ei helpota se, että jäin kolmen ison koiran kanssa yksin isoon asuntoon. Tilanne olisi paljon helpompi mikäli vauvaa ei olisi tulossa.
Tänään sain kuulla, ettei hän ole koskaan minua rakastanut, en ole koskaan hänestä ollut edes siedettävän näköinen ja olen kuulema todella tylsä, en ole millään lailla kiinnostava... joo, kiitos vain!!!
Olen niin pettynyt ja yksinäinen. Miksi jätin hyvän miehen tämän takia? Miksi sitä ihminen luulee aina ruohon olevan vihreämpää aidan takana?
Nyt olen raskausarpien repimä ja ylipainon venyttämä, eikä tulevaisuus tunnu hyvältä! Haluaisin lähteä opiskelemaan vielä mutta millä itseni elätän? Minusta ei taida olla sossun luukulle... jo pelkästään sen vuoksi, että he katsovat asuntoni kokoa ja vuokraa kieroon! Mutta miksi kaikesta pitää luopua?
Mies sai eilen tietää saaneensa hyvän työpaikan. Alanko siis hankalaksi ja vaadin kunnon elatusapua minimin sijasta? Se nyt toisi edes hetkellistä helpotusta tähän rahalliseen tilanteeseen.Mies kun ei halua lasta edes hoitaa... totesi vain, että jos lapsi hänen luokseen tuodaan, joku tulee varmasti pian sen pois hakemaan, hän ei siitä aio huolehtia! On kuulema vain ja ainoastaan MUN lapsi...
Kuitenkin hän puhui minulle päivällä, kuinka helppoa hänen olisi kulkea täältä missä asutaan hänen duuniinsa, mikäli hän siirtyisi LOKAKUUSSA toiseen kohteeseen!!! Miksi hän siis suunnittelee ääneen jotain lokakuun tapahtumia, mihin yhteiselo näin ollen kuuluu, jos samasta osoitteesta puhutaan mutta samaan aikaan haluaa minusta vain eroon?
Tiedän järjellä, etten halua itsekään enää olla hänen kanssaan: hän ei siivoa, ei korjaa mitään, ei remontoi, ei tee ruokaa, ei kanna ruokakasseja, ei maksa laskuja, ei hoida asioitaan, ei muista mitään, valehtelee, haukkuu, arvostelee ym. ym. Miksi siis haluaisin olla hänen kanssaan? Voiko ihminen olla näin heikko? Hän on vienyt minun viimeisetkin itsetunnon rippeet...
Auttakaa minua jaksamaan... on niin paha olla yksin...
mutta kunvauva tulee taloon, et sä tarvi sinne toista passattavaa vaan toisen aikuisen jakamaan ja kantamaan vastuuta.
Sä puhuit välillä aunstolainaerästä ja välillä vuokrasta?
Toiv mies kuitenkin ymmärtää, että hänestä ei sen ison talon/asunnon hoitajaksi ole ja antaa sinun asua siinä, kunnes toisin päätät -jos päätät.
Sossu ei oo häpee, jos sitä pahimman yli apuun tarvii. Kitkuttamista tuo elämä tosin nyt tovin saattaa olla. Mutta eipä tuo miehen läsnäolokaan kovin tuottoislata tuntunut..
ny the way, elatustuki on lapsen oikeus ja suuri apu ja tuki! kaupungilta saat vähintään sen minimin n.120e, mutta miehen töissäollessa se on jotakuinkin 10-12% bruttopalkasta. Mutta toi minimi on turvattu työttömyyden yms varalta. Samoin jos mies ei maksa säännöllisesti niinkuin pitäisi, voi järjestelyn tehdä niin, että kaupunki maksaa sulle ja perii sen sitten mieheltä. Sun ei tarvi revetä sitten siihenkin ja rahantulo on turvattu.
Toivottavasti löydät iloisen asenteen vauvan tuloon vielä. Ne kuitenkin ovat viattomia ja suloisia pahan ja kurjan maailman keskellä.
Voimia sulle. Mä luulen, että teit aivan oikean ratkaisun vaikka nyt tuntuukin kovasti kurjalta
Tai siis toinen eli se omistusasunto on miehen ja nyt tämä vuokra-asunto on meidän yhteinen tai siis oli tämän toukokuun aijan yhteinen, nyt tämä sitten vissiin jää minulle! Muutimme näet toiselta paikkakunnalta toiselle ja hintataso täällä pk-seudulla on liian korkea omistusasuntoa ajatellen.
Näen itseni vain jo etukäteen todella väsyneenä tähän kaikkeen. Miten ihmeessä jaksan ulkoiluttaa kolmea koiraa, kun vauva pitää raahata joka ikinen kerta mukaan? Ja koirat ovat minulle äärimmäisen tärkeitä, eli luopuminen ei tule kysymykseen!
Suunnitelmissa oli, että minä alkaisin kuntoilemaan. Kävisin pari kertaa viikossa jumpassa/kuntosalilla mutta nyt meni sekin henkireikä. Minulla ei ole ystäviä, vain äiti mutta yleisillä kulkuvälineillä sinnekin meno kestää 40 minuuttia eli tulisi hieman vaikeaksi viedä vauva sinne ensin hoitoon, sieltä jumppaan, sitten vauvaa hakemaan ja sitten taas 40:nen minuutin matka kotiin...
Mikään ei näytä nyt hyvältä, tulevaisuudessa ei todellakaan ole mitään odotettavaa. En taida enää edes lapsia tämän enempää haluta, vaikka suunnitelmat olivat toiset vielä jokin aika sitten. En tiedä miten tulla enää toimeen kenenkään kanssa mutta en kyllä tiedä miten tulla toimeen yksinäänkään.
Kaiken paskan jälkeen, haluan hänet silti luokseni. Haluan, että hän rakastaa minua, haluan hänen haluavan minua. Miksi teen näin itselleni? Nyt hän on ollut yhden yön pois, puhelin kiinni ja silti vain sydäntäni repii, kun hän ei ole täällä...
Olen koko yön miettinyt haluanko hänet mukaan synnytykseen. En haluaisi yksinkään olla siellä mutta toisaalta pelkkä ajatuskin hänen läsnäolostaan saa minut voimaan pahoin!
Mitä hittoa mun pitää tehdä? Olisikohan parempi hankkiutua terapiaan? Mutta miten ja missä?
Hän jätti minut niin rankkaan paikkaan yksin. Yhdellä koiristamme on juoksu tällä hetkellä ja uroksemme käy ihan kuumana tämän nartun perään. Kamala vinkuminen ja hössötys. Nukuin sen vuoksi viime yönä yhden tunnin. Olen siis jo hyvin väsynytkin. Mistä voin saada apua?
En kestä enää... on niin ikävä!
Kurmeli ja Teuvo rv 39+3
vaikka en yhtään vähättele tilanteesi vaikeutta! Pääasia on kuitenkin että saat hengähtää ja ottaa etäisyyttä asioihin. Eihän tuollaisia miehen suustansa päästäneitä kamaluuksia kukaan ansaitse kuunnella. Ja sinä ansaitsen edes rauhallisen loppuodotuksen!
Elatustuesta olen edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä, lapsen hyväksi tuo raha on. Ja tosiaankin, sinun ei tarvitse sitä itse alkaa mieheltä perimäänkään mikä helpottaa tilannetta. Mies on osallistunut vauvan tekoon jo ihan suunnitelmallisestikin kun siellä lapsettomuushoidoissa olette käyneet joten rahallinen vastuu on totta totisesti paikallaan.
Pidä nyt pääsi, pysy päätöksessäsi pitää mies ulkona ja suo itsellesi rauhaa niin paljon kuin mahdollista loppuodotukseen. Käy neuvolassa juttelemassa tai kysy mihin he voisivat ohjata sua keskustelemaan ja tukea saamaan. Kyllä kaikki järjestyy.
Paljon voimia ja vauvantuoksua loppuodotukseen.
tuuli72 rv26
Haet apua neuvolasta ja netistäkin löydät tietoja josta voit vaikka hakea vertaistukea. Miehesi kohtelee sinua kuin kynnysmattoa! Muutos tuntuu aina vaikealta, ja vie aikansa ennen kun sopeutuu, tsemppiä
Vaikka kuinka vaikealta tuntuukin, niin koita löytää valoisia asioita ajateltavaksi jotka helpottavat oloa.. pieniäkin.
Yksi ihana valoisa asia on vauva, joka kasvaa masussasi..
Hänestä saat varmasti voimia!
Älä jää yksin, äitisi on varmasti tukenasi niin paljon kuin vain ikinä voi ja neuvola opastaa ja tukee samoin. Kukaan ei oleta että sinun pitäisi selvitä tästä yksin, äläkä epäröi ottaa apuja vastaan.
Asioilla on tapana järjestyä, niinhän sitä sanotaan ja paljon kokeneena sen on saanut itsekin huomata vaikka suossa onkin rämpinyt..
Lähetän sinulle lämpöisiä ajatuksia ja paljon voimia!
Olet nätti ja mukava nainen - varmasti! Vaikka kuinka miehesi yrittäisi sinua alentaa!
=)
pid ja poika2vko
Kuulostaa todella vaikealta tilanteelta. Jos asut pääkaupunki seudulla sinun on mahdollista saada kodinhoitaja kotiisi vauvan syntymän jälkeen niin että saat itse nukutuksi/ päästäksesi jumppaan. Voit myös varmaan pyytää äitiäsi teille vauvaa hoitamaan. Kerro ongelmista neuvolassa he pystyvät järjestämään apua, ilman sitä et selviä. Ensi kotiin voi myös olla yhteydessä sieltä saa apua myös jos väsyy vauvan kanssa ihan tosissaan.
Synnytykseen voit ottaa jonkun ystäväsi tai vaikka äitisi mukaan sinne ei tarvitse mennä yksin. Pysy lujana miehesi suhteen ja pidä etäisyys. Kun vauva syntyy et enää ole yksin ja sinulla on joku jota rakastaa ja jota rakastaa.
Asuuko naapurissa teini-ikäisiä tyttöjä/poikia jotka kenties olisivat kiinnostuneita ulkoiluttamaan koiriasi pientä maksua vastaan tai laita kaupan ilmoitus taululle ilmoitus asiasta saat ainakin siihen apua.
Tsemppiä sinulle ja jaksamista!!!!!!!!! Kyllä sinä vielä raskausarpien yms. jälkeen voit löytää kunnollisen miehen joka sinua rakastaa. ei oma mieheni ainakaan niistä ole välittänyt yhtään :) Sinä taidat tarvita sitä rakkautta joltakulta mieheltä et välttämättä tältä joka lähti. Ainakin itse kolme raskautta läpi käyneenä ja kerran eronneena olen huomannut että raskaus aikana olen todella herkkä ja tarvitsen paljon läheisyyttä yms. Ensimmäistä odottaessani mies jätti minut heti saatuaan tietää raskaudesta ja näin hänet seuraavan kerran lapsen syntymän jälkeen. Se oli todella raskasta välillä. jaksamista!!!!!!
murmeliitta
heitä pellolle kun se niin sitä haluaa.mun siskon mies jätti mun siskon odottaessa miehelleen kolmatta lasta ja tietenkin toisen naisen takia.ja tää nainen ei oikeastaan ollut edes nainen vaan 17vuotias.nyt niiden erosta on kolme ja puoli vuotta ja tää ukko aina välillä on tullu pariksi päiväksi takaisin non viiden kuukauden välein ja sitten taas menny takas sen toisen luokse.nyt onneksi mun sisko on tajunnu ettei se paska muutu ikinä. se ei edes ole lapsiinsa yhteydessä eikä halua maksaa elareita vaan onneksi asiaa ei siltä kysytä,koita jaksaa.
Älä missään nimessä anna nyt periksi! Saat kyllä apua muilta tahoilta, kun vain pyydät. Älä vaivu itsesääliin. Tiedän, että nyt on ikävä ja paha olla, mutta kyllä sinä pärjäät ja pian alkaa mennä paremmin! Sellaisen miehen perään ei kannata itkeä. Voimia sinulle ja tsemppiä! Sulla on monta ystävää täällä netissä tukemassa, kyllä sinä jaksat! Kaikki järjestyy kyllä ennemmin tai myöhemmin, usko pois. Nim. kokemusta on!
Mun mieheni ilmoitti syyskuussa että tahtoo erota. Tai ainakin muuttaa erilleen joksikin aikaa. Syytä en tiennyt, tietysti ajattelin kyseessä olevan toisen naisen. En voi sanoa varmasti etteikö semmoista olis ollut, koska syyskuusta joulukuuhun välisenä aikana mieheni kyllä petti minua. Tai no, petti ja petti. Itse vetosi siihen että kun kerran erillään nyt asutaan. :( Niin meidänkin tyttö sai alkunsa lapsettomuushoidoilla, kolmen vuoden yrityksen jälkeen IVF:llä. Siitäkin syystä yllättävä ero tuntui ihan tajuttomalta. Mies kumminkin pysyi tukenani raskauden koko loppu ajan, vaikkakin petti ja riideltiin niin tajuttomasti koko ajan. Kun tyttö syntyi, isänsä oli myyty. Sen jälkeen lapsi on ollut sille tärkeintä maailmassa! Tällä hetkellä parisuhteemmekin voi suhteellisen hyvin. Asutaan yhä erillään mutta olemme tekemisissä joka päivä, mies on yötä täällä ja välillä me tytön kanssa entisellä asunnolla. Tulevia asioita suunnitellaan ja tiedä vaikka kesän mittaan muutto yhteen olisi taas edessä. Harva tuttava tietää oikeita syitä erilleen muuttoomme, eikä tarvitsekaan tietää. Sun tilanteesi on tietenkin monimutkaisempi kun mies ei tahdo lapsen kanssa olla ollenkaan.. Meillä koko homma johtui nimenomaan miehen kriisistä. Ei tiennyt mitä elämältä halusi ja hänen sanojaan lainaten, hänestä tuntui ettei ole saanu elää, kokea mitään ja tässäkö tämä elämä nyt on.. Luulisin sen olevan suht. normaalia nuorille iseille.
En oikein osaa lohduttaa. Mutta voin sanoa että tiedän sen tunteen kun ekaa kertaa nukut yksin, toisen lähdettyä. Se on sanoin kuvaamattoman tuskallista! Meilläkin on koiria, tosin asuvat nyt vauvan syntymän jälkeen aika vakituisesti miehen luona.. Mun koirani oli mulle äärettömän suuri lohtu loppu odotuksen ajan. Se toi rytmiä päivään ja syyn mennä ulos ja nousta sängystä. Koeta jaksaa. Tiedän että kaikki tuntuu nyt tosi kurjalta. Mutta voin sanoa että usein aika parantaa ja mies saa selvitettyä ajatuksensa. Mutta jos mies on ollut tuommoinen äärilaidasta toiseen jo ennen raskautta, voisin sanoa että parempi sinun on ilman sitä miestä. Mutta jos se on alkanu raskauden aikana, voi syynä olla se sitoutumisen ja vanhemmuuden pelko tai jotain sinne päin.
Koeta jaksaa. Kannattaa jutella lähimmille ystäville, vanhemmillesi ja varata aika ammattiauttajallekin. Perheneuvolassa mäkin kävin odotusaikana juttelemassa. Mun äitini oli suuri tuki sekä tyttäreni kummitäti. Ilman niitä kuuntelevia korvia olisin tullut ihan pöhköksi. Meillä kävi siinä mielessä hyvin että nyt asiat luistaa ja ekaa kertaa puoleen vuoteen, mieheni rehellisesti sanoi rakastavansa minua eikä halua menettää meitä.
Juttuni taitaa olla aika sekava, mutta hengessä oon mukana!
Quarra ja neiti 5,5kk
teit ihan oikein, kun heitit poitsun pellolle. Nyt pysy tiukkana äläkä ota enää takaisin, jos poju vaikka sattuisi haluamaan. Se on varmasti vaikeaa, mutta sun ja lapsen parhaaksi se on. Noin lapsellinen ihminen ei ole hyvä isä. Ihan kylmät väreet menivät, kun luin että lapsesi isä oli sanonut, että jos lapsen viet hänelle, hän ei aio sitä hoitaa.
Nyt on se aika, kun sun on ajateltava järjellä eikä tunteella. Kyllähän sä itsekin sen tajuat, että paras palvelus kaikille on, kun et enää itke sen kakaran perään. Älä soita. Näytä sille. ettet enää välitä siitä. Elät nyt itsellesi ja lapsellesi. Ja totta helkutissa vaadit elareita sen mikä kuuluu. Tollaset pikkupojat ansaitsevat opetuksen. Teoistaan pitää kantaa vastuu.
Synnytyksesi on jo lähellä. Keskity siis siihen. Äläkä jää vauvan kanssa neljän seinän sisään vaan lähde rohkeasti ihmisten ilmoille.
Mulla oli melkein sama tilanne viime syksynä. Paitsi etten ollut raskaana vaan mulla oli kaksi alle 2v lasta. Ajattele asiaa vaikka niin, että ei toi ukko tuosta mihinkään muutu. Ero teillä on joka tapauksessa edessä, joten parempi erota nyt ettei tarvi enää kuluttaa voimia siihen pikkupoikaan. Parempi nyt kuin myöhemmin.
myös mä olen mahdollisesti ajautumassa eroon (miehen toiveesta), vauva on nyt 2kk ja esikoinen alle 3 vuotta. Se tuntuu kamalalta, kaikki pelottaa; yksinäisyys, miten pärjään lasten kanssa ym. Eli ymmärrän kyllä siis tunteitasi, MUTTA miehesi käytäytyminen on niin huonoa, että mielestäni mikään pelko, mikään ikävä tai " rakkaus" ei saa olla sinulle syy jäädä!! Sinun pitää rakastaa ITSEÄSI niin paljon että lähdet ! Kyllä elämä kantaa ja asiat järjestyvät, mutta hanki ihmeessä apua! Aloita vaikka Väesöliiton parisuhdekysymysten neuvontapuhelimesta 010 309 3900 tai kriisipuhelimesta 0203 445 566 / www.tukinet.fi.
Minua pisti silmään myös miehesi pelaaminen? Kuinkahan riippuvainen hän on pelaamisesta?
Oikeasti hae apua ja huolehdi itsestäsi!
Voimia toivottaen!
Jos miehesi ei ole kykenevä huolehtimaan perheestään, hänelle ainoa pelastus elämässä on että on pakko alkaa huolehtia edes itsestään !
Älä anna rahaa, miksi ei työkykyinen mies muka vastaisi omista menoistaan !!!
Tärkeintä on nyt että sinulla itsellä ja pienellä lapsellasi on paras mahdollinen olo. Ottaisko äitisi koiralauman pariksi kuukaudeksi hoitoonsa.
" viikko 40. äiti on valmis, lapsi on valmis, ja jos sinä et ole vielä valmis, et tule sitä koskaan olemaankaan" !
tämä lause piti täysin paikkaansa exäni, esikoiseni isän, kanssa. sanoi muuttuvansa kun lapsi syntyy. nou, asiat pahenivat. nyt ei saa edes tavata lasta ilman valvontaa törkeän päihdeongelmansa takia.
voin sanoa, että jos jäät tuohon suhteeseen odottelemaan parempia aikoja (joita tuskin tulee), romahdat, ennekuin sellaista tapahtuu.
itse yritin viimeiseen asti, lopputulos: burnout. romahdus. en päässyt sohvalta ylös, itkin ja huusin, soitin hätänumeroon, " en jaksa" . 5 kuukautinen vauva itki edessäni, en pystynyt tekemään mitään, tuntui kuin olisin kuollut. lääkäri määräsi kasan lääkkeitä, ohjasi minut ja vauvan ensikotiin. toipuminen kesti n. puolivuotta. vaikka asiat ovat nyt hyvin, on sieluni repiminen jättänyt kamalia jälkiä. en ole mitenkään helppo ihminen. pelkään liikaa. enkä pysty luottamaan.
ajattele lasta ja sitä, mitä siihen tarvitaan, että jaksat mahdollisimman hyvin nauttia uudesta elämästä. en usko että miehesi edistää näitä asioita. voittehan kokeilla mennä perheneuvolaan ja jos siellä ei asioita saada menemään kuntoon, on viim. aika lopettaa epäonnistunut suhde. lapsi kärsii ympärillä vallitsevasta huonosta ja ahdistuneesta ilmapiiristä jo ihan vauvanakin!
paljon voimia toivon sinulle, ja onnea synnytykseen!
Siis mä en tiedä mitä sulle sanoa voisin vaikka auttaa haluaisin... Ihme skitsoamista mieheltäsi!! Mikä helv... menovaihe hänellä menossa ja kuvittelee että " aidan toisella puolella" parempaa, parempia naisia... Huh huh!!! Voisi auttaa että lähtisit kotoa joksikin aikaa pois vaikka taitaa olla mahdotonta kun olet aivan viimeisilläsi raskaana... Miehesi ehkä tajuaisi kuinka tärkeä osa hänen elämääsi olet... Minkä ikäinen miehesi on?