Tietävätkö työkaverinne puolisostanne?

Ja luulen, että ne muutamat ovat pitäneet huolen, että kaikki tietävät. Itse asiassa, kun seurustelimme ja elin ns. suomessa/ulkomailla elämää niin kerroin työkavereille, että mieheni asuu ulkomailla ja on muutenkin ulkomaalainen, ja lisämausteena-pigmenttieroakin löytyy. Toiset ovat suhtautunet hyvin ja toisilla on sellainen asennevamma ulkomaalaisia kohtaan. Ovat tuominneet mieheni väkivaltaiseksi, koska kaikki ulkomaalaiset mihet kuulemma ovat väkivaltaisia.



Mutta mukavinta on, että minun mieheni on oikea koti-emo, nalle-karhu, kiltti rakastettava mies, ei juopottele eikä räyhää.



Onneksi minulla on muutama kollega, joiden puolisot ovat myöskin ulkomaalaisia ja heidän kanssaan tulee oltua enemmän tekemisissä.

olen ottanut opikseni aiemmista työpaikoista enkä enää paljasta kättelyssä mieheni nimeä. ennen saatoin pyytää miestä käymään työpaikallani, jolloin hän oli avoimesti kaikkien tiedossa. naiviuttani ajattelin, ettei mieheni kansallisuus vaikuta millään tavalla siihen, kuka ja millainen työntekijä minä olen. väärässäpä olin: minua epäiltiin mm. varkaudesta (mitä ei koskaan pystytty näyttämään toteen). sain todella huonot suositukset tuosta työpaikasta, ensimmäistä kertaa elämässäni.



tämän episodin jälkeen olen vakiinnuttanut ensin asemani työpaikalla. olen tunnollinen ja ahkera työntekijä eikä minulle kelpaa huono tai osittainen työsuoritus. kukaan työkavereistani ei ole lähtökohtaisesti ystäväni, vaan minun pitää pystyä luottamaan ihmiseen ja hänen tulee tuntea minut hyvin, ennenkuin paljastan totuuden. ja paljastan sen ikäänkuin puolivahingossa " etkö tiennyt että mieheni ei puhu äidinkielenään suomea?" joskus joku onkin lipsauttanut kuulleensa jo muualta että mieheni on ulkomaalainen..ah, mikä ihana tapa saada selville epäluotettavat ihmiset.



ne ihmiset, jotka koen luottamukseni arvoiseksi, tietävät kyllä etten ole alistettavaa naistyyppiä. en todellakaan sovi tähän " tyhmä-ulkkispatja-blondi-tyttöystävä -muottiin!

Kaikki taitavat tietää. Suomalaisille kollegoilla tuli esiteltyä lapsi ja lapsen nähtyään varmaan huomasivat ettei ole suomalainen isä, nimen kertomisen ja selvittelyn jälkeen myös tiesivät miehen kotimaan tai ainakin uskonnon (hindunimi). Työskentelen ulkkisten parissa, niin eipä siellä ole kummeksuntaa suhdetta/miestä kohtaan :)

Eivät tiedä. Kukaan ei ole tosin ikinä kysynyt minun siviilisäätyä enkä itsekkään tiedä kuka on aviossa tai sinkku, paitsi muutamasta tiedän että on aviossa ja yhdellä on ollut ulkkismieskin.



Me työskentelemme omissa huoneissamme ja syömmekin kaikki eri aikaan lähes aina. Kaikki työkavereita ei edes näe koskaan aina kun ovat työmatkoilla tai tekevät etätyötä tms.



Kukaan ei edes kiinnostunut toisten asioista ilmeisesti. Hyvä niin..Varmaan joku on nähnytkin minut mieheni kanssa, mutta kyselty ei ole mitään.

Hienosti on tieto otettu vastaan työssäni. Vaikkakin avioitumisemme tuli monelle yllätyksenä. En kertonut siitä etukäteen kuin parille joiden kanssa olen siviili puolella tekemisissä myös. En tietysti tiedä mitä takana päin puhuvat mutta kaikki ovat ainakin esittäneet olevan aidosti positiivisesti kiinnostuneita.



Tietysti joukkoon aina mahtuu muutamia kysymyksiä tyyliin että " mitä se miehesi syö" ja vastaukseksi tekisi mieli sanoa että ruokaa niin kuin muutkin ihmiset. Mutta olen koettanut ymmärtää ihmisten kiinnostuksen oli se nyt positiivista tai negatiivista.

Olen kertonut niille jotka ovat kysyneet. Uskoisin että kaikki sukunimen perusteella tajuavat että mieheni on ulkomaalainen. NO, jotkut ovat kyselleet että mistä vanhempani ovat. Sitten olen kertonut mistä sukunimi on kotoisin.



Jotkut kyselevät kaikkea mahdollista, toiset murjauttelevat " totuuksiaan" siitä miten kaikilla muslimeilla on vaikeuksia maksaa laskunsa jne. Suurin osa ehdottomasti on suhtautunut täysin neutraalisti.

En pyri salaamaan mieheni kansalaisuutta, mutta en toisaalta tee siinä numeroakaan. Useinse kuitenkin tulee tavalla tai toisella ilmi, jos ei muuten niin ainakin silloin kun puhun miehestäni nimellä... Työpaikka minulla on niin pieni ja lähinnä perhepiiriä (perheyritys), että siellä kaikki tietävät ja tuntevat aivan taatusti. :o)

Enkä ole koskaan tullut ajatelleeksi, että asia voisi vaikuttaa jollain tavalla negatiivisesti (tai positiivisestikaan) yhtään mihinkään. En ole huomannut mitään eroa suhtautumisessa minuun, jos on tullut jotenkin puheeksi se, että mies on ulkomaalainen.



Sukunimemme on sellainen, että se voisi olla suomalainenkin, joten siitä ei käy selkeästi ilmi, mistä päin maailmaa mies on kotoisin. Tytöllä on suomalainen nimi, ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että enemmän tytöstä tulee puhuttua kuin miehestä ikinä :)

Minusta oli luonnollista kertoa taustani, vaikka tiedostankin sen, että ennakkoluuloja esiintyy. Toisaalta kerron myös lapsistani sen verran työpaikalla, että heidän nimensä nyt viimeistään olisivat herättäneet kysymyksiä. Tähän mennessä työkaverit ovat olleet kiinnostuneita lähinnä ruokakulttuurieroista. Muuten ovat hienotunteisina antaneet minun itse kertoa sen verran kuin haluan.



Eräässä aikaisemmassa työpaikassani olin jatkuvasti erään kollegan outojen kysymysten kohteena. Toisaalta tämäkään ei onneksi vaikuttanut työssäni menestymiseen vaan minua pidettiin hyvin luotettavana työntekijänä.



Yleensäkin kannatan enemmän avoimuutta kuin " salailua" . Itse olen taustastani ja perheestäni ylpeä, mutta yritän olla liikaa korostamatta asiaa. Olen lisäksi huomannut, että kun on jo niin kauan ollut monikulttuurisessa suhteessa, omakin suhtautuminen on pehmentynyt ja ymmärrys toisten uteliaisuudelle kasvanut. Toisaalta olen oppinut myös sen, että toisten ihmisten vahvojen asenteiden ja ennakkoluulojen muuttaminen on vaikeaa, joskus mahdotontakin.

Mä olen pitänyt oman sukunimeni, joten siitäkään ei selviä miehen tausta, mutta tytön nimestä käy ilmi. Joskus multa kysytään, onko joku tyyppi miehelleni sukua; varmaan lähes puolella vietnamilaisista on sama sukunimi kuin miehelläni.



Kerran muuten neuvolassa sain odottaa ties kuinka kauan, vaikka terkkari ravasi vähän välilä ovella. Oli nähnyt papereista, että vastaanotolle on tulossa " ulkomaalainen" lapsi, muttei jotenkin osannut yhdistää mua ja tyttöämme vierasperäiseen nimeen.

Joillekin työpaikoille olen vienyt lapsenikin syystä tai toisesta. Lisäksi lasten nimet ovat ei-suomalaiset.



Toisaalta nyt kun olen hakenut töitä, mieheni on sanonut, että minun pitäisi poistaa se kohta, missä kerron mieheni kotimaan. Hänen mielestään se vaikeuttaa työn saantia. Pitäisi joskus ehkä testata.

minä en ole kertonut, en sillon kertonut kun naimisiin menin ja nyt ei enää kehtaa. Syy oli se että meillä on hyvin rasistista porukkaa, maahanmuuttajat haukutaan hyväksi, sosiaalipummeiksi ym. Mutta en minä pelkää niitä, ei ole vaan huvittanut kertoa. Jos joskus saavat tietää, niin en sillonkaan kiellä enkä myönnä, heh :)

Ei ehkä uusimmat, mutta ne keiden kanssa olen eniten tekemisissä. En mitään melua pidä asiasta vaan ihan samalla tavalla kun tiedän heidän suhteistaan, lapsistaan jne. Muutamat (aika monet itseasiassa) ovat myös nähneet mieheni.

En kertonut töihin tullessa. Olen vain puhunut miehestäni. Harmittaa kyllä että ei tullut heti kertoneeksi sitä, että mies on ulkomaalainen. Olisi ollut heti selvää eikä tarttisi ihmetellä. Nyt tuntuu vaikealta kertoa, jotenkin sitä ei jaksaisi kertoa alusta alkaen miten normaalia elämää vietämme jne.. Toisaalta läheskään kaikki työkaverit eivät paljasta kaikkea elämästään, joten miksi minä. Tiedän että jonain päivänä se " paljastuu" , voi sitä ihmettelyn määrää.. En kyllä pidä tälläisestä salamyhkäisyydestä. Tuntuu kyllä kummalta miksi Suomessa asiat tehdään niin hankalaksi. Ei muualla ihmetellä moku-suhteita.