ensimmäistä askelta otetaan....
jokin aika sitten vuodatin täällä miehen äidin siskosta, joka haluaa hoitaa ehkä vähän liian useasti lapsiamme, ottaen huomioon ettei ole mummo eikä kummi...
sain toivomiani vastauksia, kiitos niistä, ne kannusti, etten ookkaan ehkä yksin näiden ajatusten kanssa tai siis etten oo ihan skitso.
nyt on pinnani täys ja sanon tästä lähin EI!! kun meillä on jo kolme mummolaa, siinäkin on jo hoito apua tarpeeksi. ja en aio todellakaan antaa enää lapsiamme hoitoon jos emme hoitajaa tarvitse.. tyhmää antaa yökylään lapset kun ite sit istuu ja ihmettelee kotona mitähän sitä tekis. hoito kertoja on ollut sen verran tiheään niin ollaan saatu olla kahestaan ja käyty kaupungilla tuulettumassa mut eipä tuo jatkuvasti kiinosta. onkin nyt niinpäin et halutaan vaan olla viikonloput koko perheen kanssa. toiv. koko kesä ni saahaan perheen kans tehä kesä juttuja eikä niin et lapset viettää miehen äidin siskolla kesä hetket.. ruinakkoon.. en anna. nyt sanon ei. oon vahvempi. mä sallin aikoinaan tän tilanteen muuttua oravanpyöräksi (tyhmä minä tiedän) joten mun pitää pistää myös piste tälle hulluudelle...
jotain rajaa jo. miksi viedä lapsia hoitoon jos ei tarvi hoitajaa? no ei miksikään. haluan ite nauttia lapsistani nyt. ennenkuin ne on jo isoja.
te jotka luitte sen mun vuodatuksen tiiätte kyl mistä puhun. kiitos kannustuksista. kyl tää tästä. oon lujana. mua ei enää kohdella kuin heittosäkkiä.minä oon lasten äiti. ylimääräsiä varamummoja ei tarvita..