Pelokas odottaja
Hei! Olen 22-vuotias ja raskaana viikolla 7. En kuitenkaan uskalla olla onnellinen, vaikka vauva on unelmieni täyttymys. Yritimme mieheni kanssa 1,5 vuotta ennen kuin tärppäsi. Noh, tämä ensimmäinen raskaus päättyi sitten keskenmenoon :( Pelkäsin jo silloin niin kovasti, etten jaksanut odottaa ensimmäistä ultraa ja varasin ajan yksityiselle, jossa todettiin keskeytynyt keskenmeno viikolla 9. Tiedän kyllä, että keskenmenot ovat yleisiä ja pelkäsin heti alusta alkaen, että tuskin siellä vatsassa edes mitään on. Lääkkeellinen keskeytys oli minulle henkisesti tosi raskas. En ehkä saanut tarvitsemaani tukea, koska myös mieheni otti asian hyvin raskaasti ja se aiheutti meille paljon riitatilanteita. Tunnen myös edelleen suurta häpeää asiaa kohtaan, miksi juuri minä :(
Nyt pari kuukautta tapahtuman jälkeen olen siis uudelleen raskaana, mutta suunniltani pelosta. Entä jos käy taas samalla tavalla? Asiaa ei helpottanut yhtään se, että luulin jo saaneeni toisen keskenmenon, kun viikko sitten alkoi runsas vuoto. Varhaisultrassa näkyi kuitenkin pieni ihmisen alku, jolla sykki sydän <3 En tiedä kuinka jaksan odottaa sinne "turvallisille" viikoille asti. En myöskään ole kertonut uudesta raskaudesta ystävilleni, koska en halua joutua kertomaan enää uudelleen mahdollisesta raskauden keskeytymisestä. Tämän lisäksi 4 ystävääni ovat tällä hetkellä raskaana ja jo pelättyjen viikkojen paremmalla puolella. Voi kun voisin vain olla onnellinen ja nauttia näistä ajoista täysin rinnoin! En myöskään halua enää kuulla "olet vielä nuori, ehdit kyllä" -lohdutuksia tai "sen aika ei ollut vielä". Ei se minua jumankauta tässä tilanteessa lohduta, vaikka yritän tätä asiaa järkevästi ajatella! :D
Onko täällä kohtalotovereita ja kuinka olette itse selvinneet raskauden aikaisista peloista? Toivotaan parasta, pelätään pahinta... Ihanaa kesää kaikille! :)
Kommentit (3)
Moikka! Olen 23-vuotias, yritämme mieheni kanssa lasta. Olen ajatellut täysin samaa, mitä jos tuleekin keskenmeno. Kamala tilanne sinulla että olet joutunut sen kokemaan :/ Ymmärrän hyvin että nyt pelko on varmasti suuri. Halaus ja tsemppiä sinulle! Toivotaan että nyt kaikki menee hyvin :) En itsekkään uskalla vielä intoilla tulevaisuudesta liiakseen, mutta tsemppipeukut on pystyssä ja toivotaan parasta! Ihanaa kesää myös sinulle :)
Täällä myös pelkääjä. Ensimmäinen raskaus oli täynnä pelkoa ja murhetta. Ensin pelkäsin kipujen takia keskenmenoa. Kun kivut lakkasivat, niin tilalle tuli np-ultran hälyttävät tulokset ja järkyttävä pelko tuloksia odotellessa. Loppuraskauden pelkäsin kohtukuolemaa ja laskin hysteerisenä vauvan liikkeitä. Oletan näiden omien pelkojeni juontavan juurensa lukuisista epäonnistumisista elämässäni ja sen myötä rapistuneesta itsetunnosta ja olemattomasta itseluottamuksesta. Siksi myös uuden raskauden yrittäminen pelottaa, että emme uskalla edes haaveilla toisesta lapsesta. :(
minäkin pelkään hirveästi keskenmenoa... asia tuli konkreettiseksi kun vk 6 vuoti niin että olin aika varma keskenmenosta. sillon tajus kuinka kovalle tulee ottamaan jos kesken menee :( ultrassa kuitenkin kaikki hyvin ja vuoto loppui...
tämä on mun ihan eka raskaus ja tulin raskaaksi aivan heti kun lopetin pillerit. jotenkin tullu sellane olo että miten tämä nyt näin helpolla voisi mennä että heti raskaaksi etteikä menisi keskenkään. minäkin olen 22-v.
huomenna 10 viikkoa täynnä, mutta mun pitäs oottaa vielä reilu 3 vk että pääsen neuvolan ultraan. oon päättäny etten mene enää yksityiselle ellei tule uudestaan vuotoa, ei se kuitenkaan takaa sitä ettei myöhemmin menisi kesken.
yritän ajatella että paljon todennäköisemmin ei tule keskenmenoa kuin että tulee. silti stressaa ihan liikaa! :( ja ihan ärsyttää kun ei osaa nauttia kesästä niin kuin muuten nauttisi. toivotaan että aika menee äkkiä! :)