Raskaana ystävälle on-off-suhteessa

Tiedän että sieltä tulee varmasti ilkeitä vastauksia ja arvosteluja. Muistakaa kuitenkin, että ajatukseni ovat täysin sekavat tällä hetkellä ja koitan vasta itsekin selvittää niitä. En saa unta kuin itkettää tää neuvottomuus.

Olen 26v nainen ja rv5+2 raskaana, eli sain vasta tietää. Ollaan oltu miehen (33v) kanssa jo puolisen vuotta enemmän ja vähemmän yhdessä. Draamaa on riittänyt, koska mies ei ole varma tunteistaan ja minä taas olen hyvinkin rakastunut. Välillä ei olla nähty kuukauteen, mutta yhteyttä ollaan silti pidetty päivittäin. Mies on yleensä se joka on otanut jatkuvasti yhteyttä ja itse taas olen ollut se passiivisempi osapuoli, vaikka tunnetasolla hän tietääkin varmasti sen että olen reilusti edellä. Viimeiseen kuukauteen ei olla oltu tekemisissä kunnes sitten törmättiin ja päädyttiin sänkyyn. Mies sanoi miettiineensä suhdettamme ja pyysin häntä kertomaan mitä hän haluaisi. En koskaan saanut selvää vastausta, mutta kuitenkin hän jatkuvasti sanoo tykkäävänsä ja välittävänsä minusta ja tiedän ja tunnen sen, mutta sitoutumisessa hänellä tuntuu olevan jokin pelko taustalla.

Tilanne on nyt siis siinä vaiheessa että meidän pitäisi käydä ikäänkuin loppukeskustelu suhteemme tulvaisuudesta. Nyt kuitenkin sain plussan testissä ja mietin, missä järjestyksessä etenen tai mitä ihmettä ylipäätään teen? Käynkö loppukeskustelun ennen kuin kerron raskaudesta vai sen jälkeen? En halua että mies alkaisi parisuhteeseen vain raskauden takia ja jättäisi minut sitten myöhemmin yksin, kun ei vieläkään olisi varma tunteistaan.

Haluaisin kyllä lapsen, jossain vaiheessa, mutta en koe todellakaan olevani vielä valmis. Varsinkin ajatus YH-äidiksi joutumisesta saa mut pakokauhun valtaan samantien, olen varma että mun voimat ei riitä siihen, kun välillä on tuntunut etten jaksa enää itsekään elää, koska olen kokenut niin suurta rakkaudettomuuden tunnetta elämässäni! Abortti on kauhea ajatus ja periaatteessa toivon, että jos tämän kuuluu keskeytyä, tapahtuisi se nyt luonnolisin keinoin alkuraskaudessa. Mun unelma on ollut saada rakastua ja tuntea vastarakkautta ja sellaisessa terveessä parisuhteessa haluaisin ilman muuta lapsen tai pari jossain vaiheessa. Nyt kuitenkin tilanne on niin epävarma kaikilta osin, olen ihan neuvoton mitä voin tehdä. Miehellä on jo ala-aste ikäinen lapsi entisestä suhteestaan ja rakastaa ja näkee häntä niin paljon kuin mahdollista. Itsekin olen lapsen tavannut pari kertaa, mutta olemme olleet täysin ystäviä lapsen edessä.

Kerronko miehelle heti raskaudestani vai odotanko vielä lääkärikäyntiin asti?
Käynkö keskustelun suhteemme tulevaisuudesta ennen kuin kerron raskaudestani? Sillä jos hän ei halua olla kanssani, onko oikein tehdä abortti kertomatta asiasta ollenkaan? En millään usko että jaksaisin kasvattaa lapsen yksin, koska mulla ei ole minkäänlaista turvaverkkoa, kaikki läheiset ja perheenjäsenet ovat jo paremmassa paikassa. Toki ystäviä on, mutta kaikilla on niin omat elämänsä, että ei heidän tuki tai apu tulisi olemaan riittävää. 

Pelkään, että jos pidän lapsen yksin, kukaan ei enää halua minua, enkä voi silloin koskaan saada rakkautta. Ja voiko mies rakastaa myös tätä vahinkolastaan koskaan läheskään samalla tavalla kuin aikoinaan suhteessa toivottua lasta? Anteeksi jos kysymykset ovat sekavia tai naurettavia.