ensisynnyttäjät?

Täälläkin ekaa ootellaan 35+3 :) loppusuoralla mennään. Meillä on alusta asti ollut aika hankala raskaus..vauvan kasvu kulkee alakäyrällä, kroppa kasvaa 2vkoa jälessä(muuten kyllä kaikki ok)...ja sen takia ollaan muutamat kerrat polillakin ravattu ylimääräisissä ultrissa. Raskauspahoinvointi oli alussa hirveetä. Kesti sinne 16+ vkolle...sen jälkeenkin oli muutamia pahoinvointipäiviä, mutta sinne jäi. (Kunnes sitten 31+ tuli raskauspahoinvointi takaisin ;) kuulema ihan normaalia. Onneks tuli lievempänä ja tosiaan ihan syömisten ajan ja määrän tarkkailulla pysyy ihan kohtuullisesti kestettävänä.) Sairaalassa käytiin muutama päivä supistusten estolla 25+...pari vkoa siitä vauva laskeutu raivotarjontaan. Onneks enemmiltä liitoskivuilta oon säästyny, kun supistuksia oon joutunu kestää sieltä 24+ asti.. Nyt on ennuste, että beibi syntyy viikon sisään. Oli pari pv sitten neuvolassa jo ihan syvällä lantiossa ja pientä vaille kiinnittyny. Sykekin jo hurjat 170! Neuvolatäti vaan naureskeli, että ompa sillä kiire ulos :) ...Arviolta parin kilon paikkeilla oleva neitokainen;) Ite oon kyllä erittäin tyytyväinen, kun viimein syntyy ja pääsee näistä tuhannen jatkuvista suppareista eroon! Tämmönen vähän erilainen raskauskertomus mulla..mutta ei kannata siitä säikähtää. Kuvittelisin, että yleensä raskaudet kuitenkin on ehkä vähän helpompia, kuin tää :)

Ja Manskuu, kyllä se mielialojen heittely on ihan normaalia raskausaikana. Toisilla se vaan on voimakkaampaa, kuin toisilla ;) Ite oon aika perus rauhallinen ihminen, mutta siitä huolimatta huomaan välillä hermostuvani miehelle jostain ihan mitättömästä mistä en normaali tilanteessa välittäis mitään. Kannattaa niistä sitten jälkeenpäin aina keskustella, että mieskin ymmärtää..ja jää siitä itellekkin parempi mieli, kun välillä säilyy kuitenkin ymmärryksen ilmapiiri, heitteli ne omat tunteet miten tahansa. Ja juu..välillä pelkästään tähän raskauteenkin väsyy henkisesti...eikä mikään ihme, kun niin isosta asiasta on kyse. Ei se oo helppoa kantaa sisällään uutta elämää 9 kk...kroppa on kovilla vaikkei vaivojaan paljoa olis. Kyllä se mieleen vaikuttaa väistämättä :) Mutta onneks se loppuu joskus ja palkinto kyllä korvaa kaiken odotuksen tuoman tuskan. :)

Tulipa pitkä.. :)

Esikoista odotan minäkin. Laskettu aika ois 3.8 eli kesän lopuilla. Eilen kuulin lapsen sydän äänet ensimäisessä neuvolassa ja sain todisteen vihdoinkin siitä, että on sielä jotain elävää :D Ultra tulossa sitten parin viikon päästä. :)



Hyvinkö on sinulla odotus sujunut, onko ollut vaikea alkuraskaus eli onko oireita ollut paljon?



Meillä on ollut suhteelle hyvin haastava tämä alku, kun riitaa syntynyt melko herkästi, kun olen niin tunteikas :D Mies ei aina oikein jaksa ymmärtää, kun itkeä pillitän joka asialle, vaikka se omasta mielestä heittää vitsejä, mutta ne vaan sattuu loukkaamaan minua. Ollaan kyllä kovasti keskusteltu, että jospa se tästä tasaantuu.



T: Manskuu rv10+4

Minulla kanssa eka lapsi tulossa ja melkoinen nyrkkeilijä onkin luvassa! Potkii ja riehuu lähes koko ajan. Laskettu aika on maaliskuun alussa, eli ihan kohta, en vieläkään oikein tajua sitä.



Hiukan on jo alkanut jännittää synnytys, varsinkin kun tuntuu että mulla ei ole ollut sielunsiskoja kivunlievityksen suhteen. Olen ajatellut että en ottaisi mitään puudutuksia mutta aina kun mainitsen tästä jollekkin joka on synnyttänyt, tulee kauhea kommenttiryöppy että pitäisi ehdottomasti ottaa! Olen siis kahden vaiheilla.



Poika on tulossa siis, koko odotus on mennyt pääpiirteittäin tosi hyvin, mitä nyt pari vaivaa on ollut koko aikana. Mies sanoi just kun kaupassa käytiin, että näytän ihan muumilta kun mahaa on jo jonkin verran :-) Odotusaika myös ollut minulle vähän hankalaa kun keho on muuttunut niin paljon mutta ajattelen positiivisesti: kyllä ne kilot saa pois raskauden jälkeen!

Täällä myös ensimmäinen lapsi tulossa, huhti-toukokuussa laskettu aika, 25.4 tai 1.5. Tytöltä vahvasti vaikuttaa, mutta toki se on varmaa vasta kun nähdään!

Koko odotusaika mennyt tosi hyvin ilman pahoinvointeja tai muita oireita. Nyt vasta alkaa huomaamaan, kun tunteet heittelee yhtä vuoristorataa! Normaalisti kun on suhteellisen rauhallinen, niin nyt saattaa pienikin asia pistää kiukuksi! Mahaa alkaa myös olemaan sen verran, ettei totuus pääse unohtumaan. :)

Tuosta puudutuksesta on myös ollut puhetta. Oltiin sitä mieltä, ettei se niin tärkeä oliskaan, että ilman puudutusta tuntisit paremmin lihakset millä ponnistaa, kun puudutuksen kanssa se jotenkin hämärtyy. Kahden vaiheilla ollaan siis täälläkin, kai se päätös tulee viimeistään sitten kun sen aika on.

Terve!



Minullakin esikoinen tulossa. Nyt rv 11+2, laskettu aika 9.8. Nt-ultra 25.1 eli ensi viikolla. Edellinen ultra oli 17.12 ja tämä odotus on kyllä tuntunut äärimmäisen tuskalliselta.



Tosi hankala ollu iloita tästä kun huolettaa koko ajan, että onhan kaikki hyvin. Mielessään pyörittelee kaikennäköistä. Kevät ja kesäkin on jo vauvaa varten suunniteltu, mutta tuo seuraava ultra taitaakin määrittää sen miten se kevät ja kesä oikeasti tulee menemään.



Puolison kanssa sovittiin jo syksyllä 2011, että lasta ruvetaan syksyllä 2012 yrittämään. Plussa tuli jo toisesta kierrosta ehkäisyn lopettamisen jälkeen. Hyvin pian plussan jälkeen alkoi oireet. Pahoinvointi paheni tasaista tahtia ja saavutti kliimaksinsa uuden vuoden aattona. Siitä päivästä lähtien pahoinvointi alkoi helpottaa ja nykyään ruoka maistuu hyvin vaikka jotkut ruuat etookin ja hajut tekee välillä pahaa.



Rv 9 ja 10 oli sellaisia, että oireita ei ollut enää juuri mitään ja siinähän se huoli ja pelko sitten iskikin. Niin, että olenko mä edes raskaana kun mitään ei tunnu MISSÄÄN!!! Mutta maalaisjärki alkoi ottaa otteen kun oppi suodattamaan sitä mitä netiss' lukee. Nyt on alavatsalla pinkeyttä ja välillä pieniä kipuja.



Ultraa odotellessa =)

Eilen oli ensimäinen ultra. Oli se vaan ihana kokemus nähdä se pikkainen sielä elossa. Hirmuinen myllertäjä on :)



Illalla sain sitten raivokohtauksen.. Nää on ihan järkyn pahoja.. Entiiä oliko se syy nyt kuiteskin melko turhamainen, mutta eilen se tuntui mailmanlopulta :D Suutuin miehelle, kun se osti kaupasta yhden ykköskaljan :O Me oltiin juuri nähty meidän tuleva lapsi, ja se ukko kehtaakin ostaa kaljan! Sama kun oisin juuri synnyttänyt ja se ois kaljaa mennyt heti ostamaan (eilen siis tuntui tältä), nyt mua vähän jo naurattaa tuo juttu, mutta miestä ehkä ei :D

Heitin mun tietokonepöydän tuolin nurin ja tyhjän limppari pullon täysillä lattiaan, itkin ja huusin.. Miehellä meinasi palaa pinna ja sitten aikamme siinä tapeltiin että muutetaan erilleen jne.. No sitten kun mä rauhoituin tilanne oli ohi.. Ja annoin miehen olla rauhassa, kalja kuitenkin jäi juomatta ja se juodaan myöhemmin :D



Onko teillä ollut tuommoisia? Aika hurjalta tuntuu, jos jatkuvasti saa tuommoisia kohtauksia.. Eilen se tuntui tosiaan tosi pahalta, ja musta tuntui että mua oltiin loukattu tosi pahasti. Siis olen ennenkin ollut herkkä, mutta en kyllä koskaan ole heitellyt tolleen tavaroita..



T. Manskuu ja pikkainen 13+0