Äitini hermostui 1-vuotissynttäreiden aikarajoituksesta
Hei!
Meillä on pian 1-vuotias lapsi ja toinen on tulossa. Päätimme mieheni kanssa järjestää 1-vuotissynttärit lapsellemme, mutta oman jaksamisemme ja lapsemme päiväunirytmin takia rajoittaa juhlien keston kolmeen tuntiin. Lähetimme kutsut isovanhemmille ja sisaruksillemme ja ilmoitimme kutsussa juhlien aikataulusta: " pyydämme vieraita ystävällisesti poistumaan n. klo 15 jolloin päivänsankari käy unille ja syömään" . Pidimme tätä ilmoitusta mielestämme varsin järkevänä ja kohtuullisena. Eihän meilläkään tarvitse loputonta vastaanottoa olla edes juhlapäivänä.
Omat vanhempani (ja ehkä sisareni) ovat tulossa juhliin pitkän matkan päästä, joten vanhempani yöpyvät asuntoautossaan tod.näk. meidän pihallamme (omakotitalo). Juhlat sattuvat vapun ajaksi, joten aikaa heillä on lauantaista maanantaihin. Sisareni mahdollisesta majapaikasta ei ole tietoa. Meille tulee yöksi paras ystäväni, joka auttaa juhlien järjestämisessä. Näen häntä keskimäärin kolme kertaa vuodessa ja odotan todella innolla tapaamistamme.
Minusta ja miehestäni ei ole väärin rauhoittaa lauantain eli juhlapäivän iltaa minun, mieheni, lapsemme ja parhaan ystäväni yhdessäoloon. Päivä menee pilalle, jos lapsemme ei pääse ajoissa päiväunille ja lisäksi minä olen 6.kuulla raskaana juhlien aikaan ja tarvitsen itsekin paljon lepoa.
Äitini ja isäni hermostuivat kuitenkin täysin kutsun aikarajoituksesta. Äitini kirjoitti minulle suunnatun kirjeen, jossa ilmoittaa, että heistä on kuin olisi matto vedetty jalkojen alta ennen kuin sille on astunutkaan ja että tämä oli heille isku vasten kasvoja. Ja että karkotan kaikki läheiseni tällä tempulla ja miten lapsikulta saatoit tuommoisen kutsun lähettää (olen siis 27-vuotias ja naimisissa!). Ja että hän on itkenyt kaksi nenäliinapakettia ja että he ovat odottaneet lapsen synttäreitä viikkokausia ja nyt on vaan suru puserossa koko ajan.
Mieheni vanhemmat ymmärtävät täysin, miksi kutsussa juhlien aika oli rajattu, samoin hänen sisaruksensa - heidän on helpompi suunnitella omia aikataulujaan, kun tietävät ennalta juhlien keston.
Mitä on tehtävissä, kun omat vanhemmat eivät kertakaikkiaan ymmärrä, mistä on kysymys? Tietenkään en halua tietoisesti loukata ketään, mutta äitinä minulla on velvollisuus suojella omaa perhettäni ja sen teen kyllä vaikka kaikkien muiden ihmissuhteiden kustannuksella. Asia painaa silti mieltäni todella paljon ja raskauden takia olen muutenkin herkässä tilassa ja itkeskelen paljon...
Kiitos niille, jotka osaavat tähän jotakin sanoa.
Kommentit (22)
Eikä ystäväsi vierailu väsytä? (En myöskään muotoilisi kutsua " pyydämme poistumaan sillloinjasilloin" , vaan laittaisin vain juhlan keston esim. 12-15. Mutta se kai ei ole tässä pääpointti.)
Mutta siis, kyllä, äitisi reagoi aika voimakkaasti, mutta ei ihan syyttä.
Ehkä selvennän vielä, että vanhemmillani siis on mahdollisuus vierailla meillä koko perjantai ja sunnuntai (sekä maanantaiaamuna, jos haluavat), mutta nimenomaan lauantaipäivänä aikaa heille on varattu vain kolme tuntia.
Asumme pääkaupunkiseudulla, jossa heillä on myös muita sukulaisia ja tuttavia, joten eiköhän heille lauantai-illaksi jotain muutakin tekemistä löydy kuin kökötellä meidän pihamaallamme.
Meidän näkökulmastamme kyse on siitä, että joko emme olisi järjestäneet juhlia ollenkaan tai sitten järjestimme ne kolmeksi tunniksi. Päädyimme jälkimmäiseen. Ilmeisesti sitten löytyy ihmisiä, jotka eivät voi sitä ymmärtäää.
Hei,
Minäkin ajattelin samoin kuin muutkin, ennen kuin luin mitä olit jatkanut. Onkohan äitisikin ymmärtänyt samoin, kun on lukenut kutsun?? Että hänellä on lupa vierailla teillä vain lauantaina sen kolme tuntia??
Ja kutsu oli kyllä aika tylysti kirjoitettu, kun asian voisi ilmoittaa hiukka " pehmeämmin" . Nimittäin se kutsun sana-asettelu oli aika tyly...
Tuli siis vähän olo, että heitetään pihalle..
Olisin myös itse ilmoittanut vain ajankohdan että klo xxxx-xxxx.
Loppumisajankohta on ihan o.k, sitä en sano, mutta se miten se ilmoitetaan vaikuttaa paljon. Itsekkin laitan aina syntymäpäivä kutsuihin klo:n ajat.
Mielestäni melko tylyä ajaa isovanhemmat pois varsinkin kun ovat tulleet pitkän matkan takaa. Itsekin kirjoitit : aikaa heille on varattu kolme tuntia, kuulostaa kummalliselta. Lisäksi synttäreillä on muitakin joten isovanhemmat eivät kuitenkaan saa lasta täysin itselleen. Miksi vanhempasi eivät voi olla mukana normaalielämässänne illalla juhlien jälkeen ? Voisivat esimerkiksi hoitaa lasta kun juttelet ystäväsi kanssa tai siivota juhlien jäljet. Miksi muuten kutsuit ystäväsi juuri nyt kun muitakin vieraita on tulossa ?
Minulle ei tulisi mieleenkään ilmoittaa isovanhemmille koska heidän on lähdettävä synttäreiltä, ovat meillä osa perhettä toisin kuin ilmeisesti teillä. Ns. ulkopuolisille vieraille voisin kyllä ilmoittaa synttärien kestoajan. Ymmärrän täysin äitisi suuttumuksen. Lisäksi kuulosti oudolta että sisarellasi ei ole yöpaikkaa vaikka teillä siis on omakotitalo,jossa varmasti olisi yhden patjan verran tilaa kun kerran ystäväsikin mahtuu. Mielestäni käytöksestäsi voi suoraan päätellä ketkä ovat elämässi tärkeitä ja ketkä eivä.
Eli niinkuin muutkin ovat todenneet, on varsin yleistä että syntymäpäivillä on jonkinlainen aika raja xx-xx. Mutta sitä minäkään en ymmärrä miksi on niin ehdotonta ettei vanhempasi voi viettää sitä lauantai päivääkin kanssanne. Tietysti ymmärrettävää silloin jos välinne eivät ole kovin läheiset. Mutta itsellämme ainakin vanhempani ja sisarukseni asuvat kauempana joten kun syntymäpäiviä pidetään, niin he automaattisesti jäävät meille yöksi koko porukka jolloin siskonpetejä on joka puolella ja saavat viipyä vaikka viikon kun niin harvoin nähdään. Ja aikataulut eivät heitä silloin koske, tietystikään!! Ystävät meillä illanistujaisiin kutsutaan sitten erikseen. Lähellä asuvat sukulaiset (joita näemme useammin) ja kaverit noudattavat yleensä aikataulua...ja näin siis on toimittu olinpahan raskaana tai en. Totta kai ymmärrän, että haluat viettää aikaasi parhaan ystäväsi kanssa mutta ymmärrän myös vanhempiasi jotka tulevat varta vasten lapsenne syntymäpäiville ja aivan varmasti odottavat että saavat nähdä lastenlastaan mahd. paljon.
Minä ymmärrän kyllä sinua. Tuon ikäisenä esikoisemme oli aina ihan sekaisin, jos päikkärit nukuttiin pahasti eri aikaan. Hänen synttärikutsunsa pidimme vasta päikkäreiden jälkeen, jotta varmasti oli ehditty nukkua.
Jos näet ystävääsi vain kolme kertaa vuodessa, ymmärrän hyvin, että haluat hänen olevan teillä. Käsitin kirjoituksestasi niin, että hän olisi vain tuon päivän ja illan? Jos näin on, mielestäni sitä ymmärrettävämpää, jos isovanhemmat ovat paikalla kuitenkin koko perjantain ja sunnuntain.
Äitisi reaktio on kyllä todella teatraalinen, oikeastaan melkeinpä huvittava, vaikka ei varmasti sinusta ja tuossa vaiheessa. Itsekin odotan kolmatta lasta raskauden puolivälissä ja illat on mukava pitää rauhallisina. Yksi ylimääräinen ihminen on eri asia kuin monta.
Olet oikeassa, sinun perheesihän se on :) Toivottavasti tilanne selkiintyy ja vanhempasi järkiintyvät. Mukavia synttäreitä ja odotusaikaa!
Tuli mieleen, että heität itsesi ensimmäisen lapsesi yläpuolelle, miettimällä, että järjestätkö synttäreitä ollenkaan, vai kolmeksi tunniksi..ja sitten ihmetyttää, että sen sijaan, että mietit, nauttiiko lapsesi juhlapäivästään, ja omista sukulaisistaan, pohdit vain, että saat
viettää aikaasi SINUN parhaan ystäväsi kanssa. Eikös päivä olekkaan esikoisesi juhlapäivä? Hän varmaan nauttisi isovanhemmistaan mielellään koko viikonlopun, jos varsinkin näkevät harvoin? Tästä tuli nyt vähän raakaa tekstiä, mutta halusin nostaa tämänkin näkökannan esille. Itse arvostaisin omaa sukua ja läheisiäni, ja haluaisin pitää heidät lähellä, ja nauttia seurasta, ja heidän apu ja läsnäolo vaikuttaisivat varmasti siihen omaan jaksamiseenkin, josta tunnut stressaavan. Mutta jokainen taplaa tyylillään, ehkä saa sitten mitä tilaa!
Tuntuisi aivan hullulta, että vanhempani tulisivat meille pitkän matkan päästä, olisivat pari tuntia ja lopun iltaa keskenään meidän pihalla asuntoautossa kun itse olemme kotona. En tiedä, jos tuollainen oma rauha on niin tärkeä, ehkä juhlat tosiaan kannattaisi jättää väliin?
Olen samaa mieltä monien kanssa, että kutsussa mainittu poistumisaika on jotenkin hyvin tylyn kuuloinen. Ihmiset ymmärtävät yleensä ihan hyvin, jos juhlille on mainittu joku ajankohta tyyliin klo 11-14, ilman että erikseen käsketään lähteä...
siitä rytmistä ei pidettäisikään kiinni?
Vanhempasi ovat tulleet pitkän matkan ja haluavat juhlia sitä sankarin kanssa. Ei se maailma siihen kaadu jos joskus nyt vähän joustaisikin. Eihän?
kyllä minä ymmärrän oikein hyvin vanhempiasi. Ymmärtäisin aikarajoituksen, jos vieraat tulisivat läheltä ja voisivat ajaa sitten kotiin. Mutta jos tulevat pitkän matkan päästä, en oikein minäkään pidä hyvänä ajatuksena että vieraat " ajetaan" pois. Pitkänmatkalaiset saavat kyllä olla ihan yötäkin, ja koko päivän iltaan asti... varsinkin, kun on kyse omista vanhemmista ja sisaruksista.
Valitettavasti minä ymmärrän äitisi reaktion paremmin kuin teidän kutsunne. Vieraita ei mielestäni pyydetä " poistumaan paikalta" kuin siinä tapauksessa, että heidän käytöksensä on törkeää. Olisi ehkä kannattanut muotoilla kutsu tähän tyyliin " olette lämpimästi tervetulleita juhlimaan kanssamme x:n 1-v syntymäpäivää kotonamme klo 12-15, jonka jälkeen uupunut päivänsankari käy kauneusunilleen" sen sijaan että käskette vieraita poistumaan paikalta klo 15:een mennessä. Kummanlaisen kutsun itse mielummin saisit? Ja oletko todella sitä mieltä, että lapsi jännien synttäreiden jälkeen käy suosiolla päiväunille? Kyse on ilmeisesti omasta jaksamisestasi/halustasi ja olisitkin voinut laittaa, että " ... jonka jälkeen uupunut äiti käy päiväunille" :-)
Toivottavasti saat sovittua asian äitisi kanssa!
En mä ole aikuisvieraita joutunut heittämään ulos päiväunien takia. Noudattaisit vaan teidän aikataulua ja laitat lapselle ruoan ja päiväunille normaaliin aikaan, sitten ovi kiinni ja vieraille sanot " hyss." Lapsi tuskin nukkuu normaalin pituista päikkäriä.., meillä yksi vuotiaana oli jo innoissaan " juhlimassa" mukana jos ihmisiä oli, mutta pienikin uni pelastaaa katastrofilta ja illalla voi laittaa taas vähän ennen normaalia aikaa nukkumaan.
Ymmärrän että olet itse väsynyt kun olet raskaanakin ja yksi vuotias on aikamoinen hoidettava vielä. Mutta rehellisesti mä en tajua tuollasia aikarajoja, varsinkaan kun vanhemmat ajaa pitkän matkan saadakseen tullla, ja sitten käsketään pois illaksi. Ei tulis itselle mieleenkään. Mutta juhlia ei kannata pitää jos ne kovasti stressaa. Se vuoden ikäinen ei tajuakaan että juhlat jäi pitämättä ja tuskin tulee myöhemminkään kyselemään niistä,joten mun mielestä ei tarte edes huonoa omaa tuntoa tuntea jos ei juhlaa jaksa järjestää... mutta vieraita jos kutsuu niin ei niitä mun mielestä voi uloskaan heittää. Tässä kyllä monet kirjoitti kertovansa juhlien loppuaikataulun... mulle se on ihan vieras käsite, paitsi tietty lapsipainotteisilla juhlilla joilla hakijoita odotetaan tulevan samaan aikaan. Aikuiset tajuaa ajallaan lähteä, ja jos viihtyyvät niin hyvin, etteivät lähde, niin sehän on positiivista, eikö!?
Sinulla taittaa vielä olla sellainen hvän ja täydellisen äidin syndrooma: kaiken voi ja kaikkea voi järjestllä juuri kuten me halutaan ja miten lasten kannalta on paras. Kaikki yritetään optimioda ja laskea etukäteen varman päälle.
Tiedoksesi: elämä ei ole sellaista eikä siitä sellaista kannata yrittää tehdä, rasittuu vaan liikaa yrityksissään.
Antaisit äitis olla rauhassa lapsenlapsen kanssa, se on äärettömän tärkeä juttu. Jos lapsen rytmi menee sekaisin siitä että isoäiti joskus harvoin käy, niin mitä siitä. Elämä on, usko pois!
Oikeasti, minun on hirveän vaikea joskus ymmärtää aikuisia ihmisiä... Mitenkä puhuminen voi olla niin vaikeaa? Tarkoitan siis, että ettekö te pysty puhumaan ihan avoimesti (ja rakentavasti) keskenänne tämmöisistä sanoisinko hyvinkin arkipäiväisistä asioista...
Oletko jutellut asiasta äitisi kanssa? Jokseenkin hurjan reaktion hän kehitti, joten tuli mieleen, että jospa hän ymmärsi kutsun väärin? Siis, että heillä on lupa tavata lapsenlastaan vain sen kolme tuntia ja that' s it. Ehkä hän ei ymmärtänyt ajatustasi siitä, että haluatte rauhoittaa vain sen lauantai-illan ja muuten saavat olla teillä suunnilleen niin paljon kuin haluavat....?
Isovanhemmat ja sisaret ovat etusijalla, miten edes mietit moista? Toki ystävätkin ovat äärimmäisen tärkeitä mutta jos ei saman katon alle mahdu kaikki rakkaat ihmiset yhdeksi päiväksi, illaksi ja yöksi niin silloin ei kannata juhlia ollenkaan!!!
Miksi lapsi ei voi nukkua päiväuniaan aiemmin ja juhlat alkaa myöhemmin? Aika myöhäinen päiväuniaika lapselle..
No joka tapauksessa käyöksesi on mielestäni erittäin huonoa vanhempiasi ja sisartasi kohtaan!
...Ymmärrän,ettei yksivuotiaan päivärytmiä kannata sekoittaa. Vaikka samankaltaisia vastauksia olet jo laajalti saanut,laitan vielä omani. Yhdyn muidenkin mielipiteeseen " tylystä" kutsusta,sen olisi voinut laittaa nätimminkin,esim just 00-00. Mutta se ei nyt ole pointti. Ymmärrän,että lapsi on laitettava päikkäreille oikeaan aikaan,oli juhlat tai ei. Mutta juhlapäivänä siitä ainakin kannattaa pitää huoli, sen vuoksi ettei päivänsankari väsy liikaa,uni menee ohi ja sitten vaan itkettää ja kiukuttaa. Näin kävi meillä, yksivuotis-sankarin uniaika meni tunnilla ohi,ja se tunti oli täysin levotonta,mikä ei ole mukavaa kenellekään, joten suosittelen laittamaan lapsen nukkumaan oikeaan aikaan. Jotta juhlat onnistuvat hyvin.
Mutta miksi vanhempasi eivät saa olla teillä kun lapsi nukkuu?? Varmasti silloin auttaisivat korjamaan pöytiä,keräämään tavaroita yms ja itsellesi jäisi vähemmän tekemistä?? Kaikki ymmärtää että sinun täytyy levätä kun siihen tulee tilaisuus lapsen nukkuessa. Ethän voi sanoa vanhemmillesi että lähtekää nyt tohon meidän pihalle kun mun pitää levätä? Vaikka he olisivatkin teillä iltaan ja yöhön, voit silti mennä vaikka makuuhuoneeseen lepäilemään ja jutustelemaan ystäväsi kanssa. Vanhempiasihan he ovat? Jos välinne ei ole kovin läheiset, silti luulisin heidän ymmärtävän tarpeesi levätä ja olla ystäväsi seurassa. Tärkeintä,että heitä ei ajeta ulos.
Tiedän,että syntymäpäivien järkkääminen on stressaavaa ja väsyttävää varsinkin raskaana olevalle! Harmi, että samaan syssyyn pääsi tulemaan tällainen pulma!!
En todellakaan jaksa ruveta perustelemaan kantaani enää, koska se on jo niin monessa vastauksesa todettu.. toteanpa vain , että ei se omena kauas puusta putoa ja samaa maata taidat olla äitisi kanssa, molempien käyttäytyminen on aika erikoista.
haluan lähettää ap:lle! Meillä on esikoinen ollut sellainen, että viisivuotiaaksi asti päiväunet olivat todella tärkeät, jos ne jäivät väliin, sai läpi yön kamalia kauhu/huutokohtauksia. Tätä oli esim. isovanhempien mahdoton ymmärtää, pidettiin vain vanhempien hössötyksenä. Kerran sitten anoppi sattui todistamaan tällaista kauhujen yötä, ja hän oli jo soittamassa ambulanssia! Ja, ikävä kyllä, kaikilla ei ole omiin tai appivanhempiin niin herttaisen lämpimät välit, että asioista pystyisi keskustelemaan...Tai isovanhemmat eivät TODELLAKAAN auta siivoilemaan, järjestelemään ym., vaan siinähän passaat sitten koko kööriä. Muistan kun sain toisen lapseni ti-aamuyöstä, teimme sunnuntaina pitkän metsäkävelylenkin appivanhempien kanssa (jotka olivat alle 60 v. tuolloin, hyväkuntoisia ihmisiä), olin aika poikki ison vattani kanssa, mutta minähän siitä kahvia tarjoilemaan, takkatulta sytyttelemään ym., appi ja anoppi lepäsivät sohvalla. Tuo muisto symbolisoi aika hyvin kaikkea tätä muutakin...Jotkut ihmiset eivät siis ole kauhean aloitteellisia, auttavaisia yms. Ja pyytää ei aina viitsi. Ehkä olen totuttanut heidät siihen, että minä laitan ja teen, olen reipas. Minullakin on äiti, joka välillä reagoi sangen voimakkaasti. Mutta siltihän voi yrittää tarjota lapsille ja isovanhemmille mahdollisuuksia olla yhdessä, omatkin voimavarat muistaen.
Onnittelut siis kaikille teille, jotka olette lämpimissä ja välittömissä suhteissa tasapainoisiin ja auttavaisiin sukulaisiinne, kaikilla ei asiat ole ihan niin hyvin, ja minulle tämä on aika ajoin hyvinkin vaikea asia, tykkäisin tosi paljon viettää aikaa yhdessä isolla porukalla, mutta olemme myös mieheni kanssa molemmat sisaruksettomia. Ja ilmeisesti sitten olen tökerö itsekin, mutta ei tuo kutsu nyt NIIN pahalta kuulostanut...
Toivottavasti myrsky jo vapuksi laantuu, ja voitte viettää hyvän mielen yksivuotissynttärit!
Kieltämättä kuulostaa aika " tylyltä" , että vanhempasi tulevat pitkän matkan päästä lapsenlapsen luokse, ja heillä on lupa olla luonanne kolme tuntia...Samaan aikaan kuitenkin ystäväsi saa vierailla teillä pitkänkin ajan, luulisi senkin väsyttävän. Eikö äitisi voi auttaa synttäreitten järjestämisessä? Tuntisi itsensä tärkeäksi ja saisitte puuhastella yhdessä...?
Ymmärrän kyllä raskauden tuoman väsymyksen, mutta toisaalta ymmärrän isovanhempien pahan mielen nimenomaan, kun vartavasten asuntoautolla tulevat matkan takaa, eikä luoksenne ole tulemista kuin muutamaksi tunniksi, ja sen jälkeen viettävät aikaa pihamaallanne...
Tämä oli vain minun kannanottoni. Omien voimienhan mukaan on tuossa vaiheessa mentävä.