Äitini hermostui 1-vuotissynttäreiden aikarajoituksesta
Hei!
Meillä on pian 1-vuotias lapsi ja toinen on tulossa. Päätimme mieheni kanssa järjestää 1-vuotissynttärit lapsellemme, mutta oman jaksamisemme ja lapsemme päiväunirytmin takia rajoittaa juhlien keston kolmeen tuntiin. Lähetimme kutsut isovanhemmille ja sisaruksillemme ja ilmoitimme kutsussa juhlien aikataulusta: " pyydämme vieraita ystävällisesti poistumaan n. klo 15 jolloin päivänsankari käy unille ja syömään" . Pidimme tätä ilmoitusta mielestämme varsin järkevänä ja kohtuullisena. Eihän meilläkään tarvitse loputonta vastaanottoa olla edes juhlapäivänä.
Omat vanhempani (ja ehkä sisareni) ovat tulossa juhliin pitkän matkan päästä, joten vanhempani yöpyvät asuntoautossaan tod.näk. meidän pihallamme (omakotitalo). Juhlat sattuvat vapun ajaksi, joten aikaa heillä on lauantaista maanantaihin. Sisareni mahdollisesta majapaikasta ei ole tietoa. Meille tulee yöksi paras ystäväni, joka auttaa juhlien järjestämisessä. Näen häntä keskimäärin kolme kertaa vuodessa ja odotan todella innolla tapaamistamme.
Minusta ja miehestäni ei ole väärin rauhoittaa lauantain eli juhlapäivän iltaa minun, mieheni, lapsemme ja parhaan ystäväni yhdessäoloon. Päivä menee pilalle, jos lapsemme ei pääse ajoissa päiväunille ja lisäksi minä olen 6.kuulla raskaana juhlien aikaan ja tarvitsen itsekin paljon lepoa.
Äitini ja isäni hermostuivat kuitenkin täysin kutsun aikarajoituksesta. Äitini kirjoitti minulle suunnatun kirjeen, jossa ilmoittaa, että heistä on kuin olisi matto vedetty jalkojen alta ennen kuin sille on astunutkaan ja että tämä oli heille isku vasten kasvoja. Ja että karkotan kaikki läheiseni tällä tempulla ja miten lapsikulta saatoit tuommoisen kutsun lähettää (olen siis 27-vuotias ja naimisissa!). Ja että hän on itkenyt kaksi nenäliinapakettia ja että he ovat odottaneet lapsen synttäreitä viikkokausia ja nyt on vaan suru puserossa koko ajan.
Mieheni vanhemmat ymmärtävät täysin, miksi kutsussa juhlien aika oli rajattu, samoin hänen sisaruksensa - heidän on helpompi suunnitella omia aikataulujaan, kun tietävät ennalta juhlien keston.
Mitä on tehtävissä, kun omat vanhemmat eivät kertakaikkiaan ymmärrä, mistä on kysymys? Tietenkään en halua tietoisesti loukata ketään, mutta äitinä minulla on velvollisuus suojella omaa perhettäni ja sen teen kyllä vaikka kaikkien muiden ihmissuhteiden kustannuksella. Asia painaa silti mieltäni todella paljon ja raskauden takia olen muutenkin herkässä tilassa ja itkeskelen paljon...
Kiitos niille, jotka osaavat tähän jotakin sanoa.
Kommentit (22)
Meidän lapset ovat kaikki nukkuneet 1-vuotiaina vielä kahdet päiväunet, ensimmäiset aamupäivällä ja toiset juuri joskus klo 15 aikaan. Myös meidän tuplien 1-vuotisjuhlat järjestettiin näiden kaksien unien väliin (esikoisen juhlia ei vietettykään, hui sentään). Ne jälkimmäiset unet eivät kyllä ihan sujuvasti menneet, vaikka vieraat olivat lähteneetkin, ja sen osasimme toki ennakoidakin. Jos juhlat olisi järjestetty vielä näiden toisten unien jälkeen, ilta olisi kyllä venynyt tosi pitkäksi, eikä päivänsankareilla olisi varmaan enää juhlamieltä riittänyt. Helposti nukkuvilla lapsilla asiat on varmasti helppo järjestää, mutta meillä tuplat varsinkaan eivät vielä nyt 2-vuotiainaakaan nukahda helpolla, jos talossa on vieraita (tai tuttujakaan).
Sen sijaan tuon äidin ärtymyksen ymmärrän kyllä. Oma äitini loukkaantuisi vastaavasta verisesti. En tietenkään tiedä, millaiset välit ap:lla omaan perheeseensä on, mutta meillä ei tulisi kuuloonkaan rajoittaa siskon tai vanhempien visiittejä kirjallisesti etukäteen. Vaikka muille vieraille vastaava komento lähtisikin, omalle perheelle asian ilmaisisin jotenkin toisin. Luultavasti asiaa ei kyllä edes täytyisi ottaa puheeksi.
Jos lapsi todella tarvitsee päiväunensa, niin klo 15 on todella myöhään varsin tapahtumarikkaan päivän jäljiltä. Meillä on ajateltu pienten päivänsankarien kanssa noita päiväunia niin että synttärit yleensä alkavat päiväunien jälkeen ja unet on otettu ajoissa. Tällöin aikaa jää enemmän kuin 3h ja lähtemisajalla ei ole niin kiire. Toisaalta voihan päivänsankarin laittaa nukkumaan vaikka vieraita olisikin, joko pyytää vieraita johonkin missä äänet ei niin kuulu tai nukuttaa päivänsankari vaikka vaunuihin/rattaisiin (meillä tuon ikäiset ovat vielä nukkuneet päiväunensa yleensä helposti rattaissa) tai jossei muuten niin autoon. Kai niitä vaihtoehtoja löytyy, kun vähän käyttää luovuutta.
Lisäksi jos isovanhemmat kerran mielellään ovat lapsen kanssa, niin olisiko mahdollista järjestää lapsen ja isovanhempien yhteinen puuha alkuillasta, niin saat olla rauhassa kaverisi kanssa? Teillä kuitenkin äitisi reaktioista päätellen on aika läheiset välit?
Meillä voin sanoa että isovanhemmat eivät ole mitenkään auttavaisia pienten lasten kanssa ja meillä ei ole edes maailman lämpimimmät välit ja vieraiden kestitsiminen yms. jää kyllä aina meille isäntäväelle, mutta kyllä tuo kutsu oli hieman tylysti muotoiltu. itse en kehtaisi kieltää toisia jäämästä jos pyytävät tai pyytää poistumaan. Sitten sitä ollaan ehkä hieman väsyneempiä, mutta kerran vuodessahan noita synttäreitä vaan vietetään. Tai jossei yksinkertaisesti jaksa iltaa/pidempää vierailua, niin itse turvautuisin enemmänkin tekosyyhyn=keksittyyn menoon. (Olisithan voinut vaikka sanoa meneväsi ystävätteresi kanssa illalla syömään tms.)