Lapset ja työura nuorena?

eli mies on vakkari duunissa ja itse sain vakkari työn kun olin 3kk raskaana...eivät potkineet tekosyillä pihalle vaan päin vastoin onnittelivat kovasti. Koulut ehdin käydä ja töissäkin ehdin olla 4kk joten äippäraha on ihan mukavan kokoinen ja mies tienaa kohtuullisesti.

Joten tavallaan mies " elättää" vaikka useimmin minä siellä kaupassa vingutan pankkikorttia.

Ja tänään lisäksi tuli ylläri töistä, täysi kesäloma ja lomarahat täytenä, joten pieniä hankintoja voisi harkita :)



-saara ja matias 7,5kk-

Ei vielä pientä tulokasta, mutta suuren luokan pähkäilyn jälkeen olemme nyt 7 kk yrittäneet. Molemmat ollaan töissä, molemmilla vakkaripaikat. Yhdessä ollaan kuudetta vuotta, kohta kaksi vuotta asuttu omistusasunnossa ja rakkautta olisi yllin kyllin lapselle jos toisellekin! :)



Kävimme suurta kädenvääntöä - emme keskenään vaan yhdessä maailman kanssa - koska olisi ns. paras aika yrittää lasta. Koskaan ei tuntunut olevan hyvä hetki; töissä mahdollisuus edetä uralla, asuntolaina.. Sitten tulimme tulokseen, että aina sitä pärjää! Lapsi on kuitenkin niin suuri lahja, että sitä tinkii kaikesta, jos sellaisen vain saisi!!!



Olen kuitenkin aina ollut tosi tarkka menoista enkä halunnut lasta ennen kuin varmasti pystyisimme yhdessä hänestä huolehtimaan. En halua rahaa vanhemmiltani enkä valtiolta, jos lapsen hankimme, täytyy meidän itse kyetä hänet kasvattamaankin!



Olen kasvanut perheessä, jossa vanhemmat ovat iäkkäämmät ja koulutusta on arvostettu. Tämä on tietenkin luonut paineita uran ja perheen yhdistäsen kanssa, vaikka eihän sillä tulisi olla väliä, mitä vanhemmat ovat mieltä, jos itsestä oikealle tuntuu. Nyt kuitenkin vanhempanikin ovat jo alkaneet tiedustella, että koska jälkikasvua olisi tulollaan ja sanoneet, ettei mikään ura korvaa lasta ja perhettä! Emme ole heille kertoneet vielä koko yrittämisestä, ilmoitamme vasta jos ilmoitettavaa on!



Mutta näin meillä.

Olen 20vuotias, poikani vähän yli vuoden ja elokuussa tulossa toinen. Jätin ammattikouluni kesken, kun ei ala kiinnostanutkaan ja sitten pamahdinkin, niin en ehtinyt mennä kouluun uudestaan. Tarkoituksena olisikin että menisin vuoden päästä syksyllä (ehkä kahden) oppisopimukseen alalle, jota tunnen ja saisin sitä kautta koulutuksen ja mahdollisesti pysyvän työpaikan. Tähän mennessä olemme eläneet ensin miehen liksalla ja minun äitiyspäivärahalla, jota jäi käteen 580e. Nyt olen kotihoidon tuella jota jää käteen kuntalisineen 440e ja sitä ennen 5kk elänyt kotihoidontuella jota tuli 230e. Olemme pärjänneet todella hyvin pelkästään mieheni rahoilla, vaikka emme ole säästäväisiä, käytämme pilttejä ja liberoja ja kuitenkin rahaa jää ylimääräisiinkin menoihin. Tulemme siis vallan mainiosti toimeen ilman sossun tukia tms. Kotihoidon tuki on ainoa tuki, jota tällä hetkellä saamme. Mieheni tienaa sen verran hyvin ettemme voisikaan hakea muuta. Ja miehelläni ei ole koulutusta

Olen 23-vuotias merkonomi... Mieheni on 25-vuotias viittä vaille valmis fysioterapeutti (koulua takana 3 vuotta, on ylioppilas ja työskenteli lukion jälkeen vuoden armeijan leivissä). Meillä on syyskuussa kolme vuotta täyttävä poika ja toisesta laskettu aika 18.8.06.

Minulla on 6 vuotta asiakaspalvelukokemusta. Tein ennen raskautta asiakaspalvelutöitä osa-aikaisena ja äitiysloman päätyttyä sain myymäläpäällikön paikan kovalla työllä. Nyt olen siis vakituisessa työssä ja siihen ei ole kenelläkään mitään sanomista jos meidän lapsilukumme kasvaa...

Haaveissa kolme lasta. Onneksi mies pääsee myös työelämään nyt kun opiskelut päättyy... Silloin äitiyslomat ei ole ihan järjetöntä kituuttamista :) Mutta aina ollaan silti pärjätty.

Työ ei ole mikään ensisijainen mielenkiinnon kohde elämässä. Töissä käyn vaan sen takia, että sieltä sattuu saamaan rahaa. Ehdin tossa valmistua lähihoitajaksi ja olla töissä melkein puoli vuotta ennen lapsen syntymää. Minimiäitiyspäivärahaa saan ja mies ollut lomautettuna töistä, työttömyyspäivärahalla. Mutta mä uskon, että asioilla on aina tapana jotenkin järjestyä enkä jaksa stressailla ja miettiä kauheesti jotain uraa ja raha-asioita. Meillä on rahaa ostaa kaikki välttämättömät päivittäistavarat ja kyllä sitä jotain ylimäärästäkin on varaa ostaa.

mun mielestä kyse oo siitä mitä uskaltaa tehdä vaan siitä mitä haluaa. Jos todella haluaa perustaa perheen, voi muutaman vuoden elämässä elää vähän köyhemmin. Elämä on aina valintoja täys ja ihminen ite ne valintansa tekee.

Siis olin kirjoittamassa että meillä mies on vakituisessa työssä ja minä minimivanhempainrahalla heinäkuuhun, jolloin siirryn hoitovapaalle.

Ollaan puhuttu miehen kanssa että jos hän jäisi keväällä vanhempainvapaalle jos minä saisin töitä, se olisi mahdollista koska mies saisi tulosidonnaisen päivärahan ja minun palkkani ei täytyisi olla suuri että tulot pysyisivät samana. Tällä hetkellä, kun mies ehkä vaihtamassa työpaikkaa, ei tämä taida kuitenkaan olla todennäköistä.



Ehdin valmistua ennen pojan syntymää tarjoilijaksi ja olla kesällä vähän aika töissä, mutta siihen se tähänastinen " ura" sitten jääkin.

Olen nyt miettinyt kun olemme tuoreita talonomistajia ja olisi kesällä/syksyllä iso remontti tulossa, olisi minunkin palkka tarpeen. En ehkä syksyllä silti vielä raaskisi laittaa vajaan vuoden vanhaa hoitoon, ja jos menisin töihin, en voisi haaveilla pikkukakkosesta vielä aikaan, koska tarjoilijana en voisi työskennellä raskaana ollessa tupakansavun takia...

Hankalaa siis. Toivoisin pienellä ikäerolla pikkukakkosta, mutta myös työelämä houkuttelisi, etenkin se " oma" raha. Hyvin tullaan kyllä miehen tuloilla ja minun tuilla toimeen, leveästikin, mutta moni varmaan ymmärtää että olisi mukavaa jos olisi itsekin tienattua rahaa, jota voisi paremmalla omallatunnolla tuhlata myös itseensä :)

Ja tuleva remontti tulee myös nielemään paaaaaljon rahaa, johon tuskin suunniteltu remonttilaina riittää, joten sinälläänkin minun palkka olisi tervetullutta extraa.



Kuitenkaan kun raha ei onnea tuo, jään luultavasti vielä kotiin jotta esikoinen saisi pitempään olla kotona ja saisi sen pikkusisaruksen kaveriksi kohtuullisella ikäerolla. Tuntuu oudolta ajatella näitä, vain muutama viikko sitten oli selvät sävelet kun pikku2 oli tulossa, mutta meni sitten kesken... :(



Heidi ja Jere 6kk

Alkuperäiselle: hyvä että olet saanut töitä, nyt vaan hopi hopi omaa elintasoa tienaamaan. Kaikkea ei voi saada, sinulla on jo yksi lapsi. Jonkun on pakko tienata, jos miehesi on työttömänä. Ei lapsia ole tarkoituskaan tehdä yhteiskunnan elätiksi.