Lapsi reilu 2v., kokopäivätyö vs. ryytymys???

Ah tätä valinnan vaikeutta ja äidin huonoa omaatuntoa...kertokaapa, mitä te muut olette tehneet kokopäivätöihin paluun kanssa ja miten olette toimineet vastaavissa tilanteissa?



Eli meillä lapsi reilu 2v., olen ollut puolisen vuotta osa-aikatöissä lapsen ollessa 4x viikossa puolipäivähoidossa. Vilkas ja sosiaalinen lapsi on viihtynyt mainiosti ihan alusta lähtien, joten sen suhteen olen tyytyväinen tähän ratkaisuun. Alunperin oli suunnitelma tehdä osa-aikatöitä siihen asti, kunnes lapsi täyttää on 3,5 ja sitten etsiä kokopäivätöitä. Mutta mä puudun ja ryydyn aivan totaalisesti tilanteeseen. Inhoan osapäivätyötäni, se on aivan tajuttoman tylsää ja epämotivoivaa, masentaa ja kyllästyttää, tuntuu naurettavalta käyttää aikaansa siihen kun voisi tehdä jotain järkevääkin. Olen koko ajan katsellut jotain mielekkäämpää osa-aikatyötä, mutta sellaista ei vain ole tarjolla.



Nyt mietinkin, pitäisikö hakea kokopäivätöitä, mutta lapsen takia ei sekään tunnu mielekkäältä ratkaisulta vielä, ei huvittaisi laittaa noin pientä vielä kokopäivähoitoon, koska taloudellisesti vielä just ja just nipistämällä pärjätään näin. Mutta mulla itselläni menee tosi huonosti tämän tilanteen kanssa, olen kiukkuinen, ryytynyt ja masentunut ja koko tilanne käy vakavasti koko mun ja miehenikin suhteen päälle. Mitähän tässä tekisi, sinnittelisi vielä lapsen takia tappavan tylsässä työssä vai mitä?? Mielipiteitä?