hirwee synnytyspelko
Onko muita "synnytyspelkoisia"? Odotan kolmatta lastani viikolla 24 ja näen painajaisia ja stressaan jo tulevaa synnytystä kun edelliset olleet aikas kaoottisia.. Ensimmäisen kohdalla olin se ensisynnyttäjä joka nyt ei varmaan yhtään tiedä mitä sisällään tapahtuu eli ei kuunneltu ollenkaan. Toisen kohdalla painoarvioksi kätilö teki synnytystapa arviossa "korkeintaan" kolme kiloa ja synnärille mennessä nuori kätilö huolestunut ilme naamassa sanoi että tulossa on yli 3 ja puoli kiloinen ja että katsotaan kuin käy, ja jumiinhan poika meinasi jäädä.. 35 min ponnistamisen ja imukupin ja leikkelyn jälkeen sitten syntyi vaisuna ja suoraan hapetukseen... Argh. Onko "hengenheimolaisia"? :)
Kommentit (2)
Täällä odotellaan pikkukakkosta.
Odottaessani esikoista, lääkäri teki väärän painoarvion. Taustalla oli ennenaikaisen syntymisen riski, ja sain lääkityksen jota söin rv 26-35, se piti supistukset kurissa kun kohdunsuu oli auki 1,5 cm. Rv 35 lääkäri antoi painoarvioksi n. 3,5kg ja muutenkin valmis tyttö syntymään. Rv 36+2 meni vedet. Makuutettiin kolme päivää osastolla ennen käynnistystä, eli siis supistuksia ei ollut lainkaan. Synnytys käynnistettiin, ja tyttöhän oli reilusti pienempi, 2300g ja 43 cm. Sokerit heitteli, lämmöt ei pysynyt, imeminen oli vaikeaa.. Oma verenhukka oli 1,8 l, ja jouduin istukan käsinirroitukseen.. Kätilö ei leikannut välilihaa ja sen seurauksena repesin sen verran pahasti, etten istunut kuukauteen. Eli siis täällä samaa vaivaa. Ja samalla tavalla pelkään sitä osastolla oloa, siellä se ihmisen kohtelu on turhan ala-arvoista, ja äitiä ei kuunnella, varsinkaan jos lapsi on esikoinen.
Olen kanssa kolmatta lasta odottava äiti rv 29+4 ja synnytyspelko alkanut hiipiin myös täällä... Aiemmat synnytykset kyllä mennyt ihan ok, pitkän kaavan kautta tosin (yli 19h ja yli 16h). Edellisestä synnytyksestä on kuitenkin aikaa melkein viisi vuotta ja nyt raskauskin on mennyt suoraan sanottuna ihan päin peetä (eli ongelmia jatkuvasti ollut) ja sen vuoksi olen alkanut synnytystä pelkäämään... Olen ottanut asian puheeksi neuvolassakin, mutta mitään reaktiota en ole neuvolan tätiin puheillani saanut... En tiedä mitä siellä pitäisi tehdä että otettaisiin tosissaan, ja oman terveydentilani (selittämättömän sellaisen) vuoksi pelko pitkittyneestä synnytyksestä on todellinen... Ootko sinä päässyt pelostasi ylitse vai saanut neuvolassa keskustelun auki?