Lue keskustelun säännöt.
Voisko joku auttaa surussa?
29.01.2012 |
Vuonna 2009 synnytin raskausviikolla 32 pienen pojan. Synnytys käynnistyi spontaanisti lapsiveden menolla. Poika oli muutaman viikon lastenosastolla. Mitään syytä ennenaikaisuudelle ei selvinnyt ja eikä sitä selvitetty. Nyt muutama päivä sitten synnytin raskausviikolla 18 toisen lapsen. Sikiö oli kuollut kohtuuni jo viikko aikaisemmin (keskeytynyt keskenmeno). Kohdun tyhjennys lääkkeillä oli hirveä kokemus ja se tuska,mikä iski synnytyksen jälkeen. Tajusin vasta synnytyksen jälkeen, etten saakaan pientä vauvaa syliini.. Sikiö lähetettiin patologille tutkittavaksi ja minulta otettiin erilaisia testejä (virtsa ja veri). Nyt mietenkin,että miten tämä asia vaikuttaa tulevaisuuteeni. Olisi mukava kuulla miten muilla on mennyt myöhäisen keskenmenon jälkeen? Uutta vauvaa ei vielä edes halua ajatella,mutta silti mietin voiko tälläinen tapaus uusiutua?
Kommentit (2)
Ensinnäkin osanottoni suureen suruusi. Mulla myös on tuoreita kokemuksia myöhäisestä keskenmenosta tammikuulta 2012. Odotin toista lastamme raskausviikolla 21+, kun sain esikoiseltamme rajun vatsataudin. Yhdessä päivässä jouduin niin huonoon kuntoon, että sairaalaan päästyäni lääkärit totesivat, ettei sikiön sydän enää syki. Ilmeisesti paha kuivuminen ja äärimmäisen matala verenpaineeni olivat vain yksinkertaisesti liikaa vauvalle. Pari päivää toivuin noroviruksesta sairaalassa, jonka jälkeen synnytin pienen pojan. Kaikki tuntui ihan mahdottomalta käsittää tuolloin. Olimme vasta käyneet rakenneultrassa vatsatautia edeltävänä päivänä, ja tuolloin kaikki oli vielä hyvin vauvalla. Onnemme oli rajaton. Äkkiä se muuttuikin vain kestämättömäksi suruksi. Synnytyksen jälkeen tuntui todella pahalta palata kotiin tyhjin käsin, ilman vauvaa. Tuntui, että jäljelle jäi vain tyhjä syli. Mutta nyt kun tapahtuneesta on kulunut yli kuukausi, olen jo tavallaan onnistunut hyväksymään sen. Ensi viikolla meidän pitäisi palata sairaalaan kuulemaan, mitä patologin raporteista ja verikokeista vielä selviää. Pelkään nyt, että niistä paljastuu jotain pahaa, mistä en vielä tiedäkään. Olen nimittäin onnistunut tuudittautumaan ajatukseen, että kaikki johtui vain äärimmäisen huonosta tuurista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suureen suruusi! :´(