monikkoäitejä Kuopiosta?

että olen 22-vuotias kahden poikavauvan äiti :)



Toivottaapi crofty ja pojat 4,5kk

täällä ollaan Kuopion suunnalta :) !



Tosin tuolla mainitsemassasi valmennuksessa ei olla oltu; vauvoja vasta odotellaan. Meille on tulossa kolmoset, nyt rv 18+2 eli tod.näköisesti syntyvät heinäkuussa.

Masua kasvatellaan kovasti... ;)

meillä on kolmospojat ja syntyivät 2005 heinäkuussa. itse olin 8viikkoa sairaalassa ja pojat leikattiin rv.32. painoivat vähän alle 1800g . ajattelin, että jos haluat kirjoitella voin antaa sähköpostiosoitteen. itse olisin ainakin kaivannut vertaistukea raskausaikana ja tietenkin nytkin.

ilmoittele jos kiinnostaa.

toki saa laittaa sähköpostia! Oikein mukava, jos pääsee vaihtamaan ajatuksia muidenkin monikkoperheiden kanssa :)

Postia voi laittaa osoitteeseen:

wachenstamm¤gmail.com

...ja tietty ¤-merkin paikalle @ ;)



t. tipi ja kolmoset rv 18+3

heissan kaikille! minäkin olen Kuopiosta, raskauteni on vasta viikolla 13 ja odottelen kaksosia syntyväksi syksyllä, mutta jos joukkoon mahtuu, niin mielelläni liityn joukkoon.



Terv. tiitiäinen, aksu ja hipsu rv 13

Kolmosiakin, aika huikeaa. En tiedä osaanko kuvitella mutta jos aattelee että kaksosten odotuksessakin oli omat jännityksensä niin... mutta onnea mahdottomasti kaikille kaksosten ja kolmosten odottajille <3



--



Mites on viikko lähtenyt käyntiin Kuopion mammoilla ? ;)

Hyvin on viikko lähtenyt käyntiin ainakin täällä näin. Tänään kiinnitin oikein huomiota, että vatsa tosiaan taitaa olla pyöristynyt, ihanaa!! Meille lapsen saaminen ei ole ollut helppoa, joten kaikki tuntuu niin ihmeelliseltä.

Crofty: miten aloitit imettämään poikiasi alussa, lapsentahtisesti vai herättelitkö toisenkin samoin tein syömään toisen kanssa? Tämä aihe kiinnostaa jo nyt, ja hieman jännittääkin ajatella syksyä, jolloin toivottavasti kaksosemme maailmaan putkahtavat.

-tiitiäinen

Täällä aloiteltiin rv 19 tänään. Huomenna on äitiyspolilla rakenneultra; hieman jännittää! Toivottavasti siinä näkyisi/kertoisivat edes yhden vauvan sukupuolen niin olisi paljon helpompi tehdä hankintoja... Masu kasvaa ja liikkeitä tuntuu jo silloin tällöin.



t. Tipi ja kolmoset rv 19+0

Meillä tuo imetyksen alku ei ollut ihan kaikkein ihanteellisin, sillä kiireellisen sektion jälkeen pääsin poikien luokse vasta 4h heräämössä olon jälkeen. Imetys kuitenkin onnistui hyvin, vaikka pojat olivat saaneet osastolla pullomaitoa (tosin multa ei kyselty kauheesti :P). Olin kyllä sairaalassa aika zombie, ja meinasin heittää hanskat tiskiin imetyksen suhteen mutta onneksi nyt on mennyt ihan hyvin. Tilanne oli sinänsä hankala kun pienempi pojista oli teholla lähes koko sairaalassaoloajan ja aina ei syöttöaikataulut sopineet yhteen (hänellä oli sokeriheittelyjä ja syönti 3h välein), aika usein kävi niin että toinen oli rinnalla kun puhelin soi ja olis pitänyt lähteä toisen luokse. Siinä oli kyllä melko kurja olo, jälkeenpäin mietin kovasti miksei kukaan ehdottanut (oma pää ei toiminut kovin hyvin :D) että olisin ottanut toisen pojan mukaan ja imettänyt sit siellä teholla yhtäaikaa. Sairaalassaolo oli mun osalta aika kamalaa, mä olen vähän sairaalakammoinen muutenkin. Mutta sit kun päästiin kotiin niin olo parani huomattavasti kun " sai olla rauhassa" . Aika vähällä lisämaidolla ollaan pärjätty, ja nyt kun kiinteät on tullut kuvioihin niin riittää maidon osalta imetys :)



Mutta lapsentahtisesti oon imettänyt öisinkin, alussa se oli kyllä aika hurjaa, ihan hyvin olis voinut toisenkin herätellä samalla nyt kun mietin. Unet jäi aika vähille mutta pojille muodostui aika äkkiä rytmi ja ekat kokonaiset yöt nukuttiin jo 3kk tienoilla mitä pidän jonkin sortin onnenpotkuna. Nyt 5kk iässä heräävät maksimissaan kerran yössä syömään.

selvisikö rakenneultrassa sukupuolia?



Meillä joku lääkäri taisi sanoa joskus rv 14 tienoilla jotain pojista mutta en mä siinä vaiheessa vielä ottanut kovin vakavasti sitä. Sitten taisi olla rakenneultra rv 20 tienoilla kun näkyi jo aika selvästi. Hassua tässä oli se, kun näin ennen ultraa unta kahdesta pojasta :O



Tosiaan tuon tiedon otimme ilolla vastaan, sai sitten aloittaa hankintojen tekemisen ajoissa, kun sitä kuitenkin kaikenmoista piti hankkia :)



**



Meillä on ollut tänään varsinainen nurinapäivä, tuntuu että nyt on alkanut todellinen äitissä kiinniolokausi. Jos poistun huoneesta niin jompikumpi suuttuu. Olen jokseenkin otettu tästä tärkeydestä :D

Kovin vierastivat myös mummia ja ukkia kun kävivät :P Mutta meneehän se vierastaminen ohi joskus. Kunhan vaan vieraat ei ottaisi sitä niin henkilökohtaisesti... :/

kyllä selvisi sukupuolet :) Yksi varma ja kaksi 99%:sia - katsotaan 3 viikon päästä uudelleen kun on seuraava aika. Mutta se auttoi tätä orientoitumista jo paljon, kun kuuli, että kumpiakin tulossa ;) ...ellei sitten sukupuolet vielä " muutu" , heh!



Muutenkin menee ihan hyvin, masu tuntuu kyllä jo nyt niiiiin isolta, että hirvittää tulevat viikot...

tipi-77, on varmasti jännittäviä ne ultrat. Mä olin ihan ihmeissäni aina siellä. Mut on siinä varmaan taituroimista että tietää mikä on mikäkin sikiö (voi mikä lause) ;)

Mikä on olo muuten?



---



Meillä on toinen poika ollut kiukkuinen ja kipeä, ei ihme, sillä alaleukaan on tulossa hammas joka tuntuu jo selvästi. Kuultaa ikenen läpi. Tähän mennessä on vielä nukkunut hyvin, saas nähdä...

Toinen on sitten taas ollut tosi rauhallinen, helpottaakohan tietoisesti tätä hammashässäkkää ;-) Hampaiden takia ei sitten pikkumiehelle oikein syöminen maistu, varsinkaan kiinteät ei vielä kiinnosta. Toinen syö nyttemmin puolisen purkkia kasvissosetta päivällä ja aamulla ollaan vähän maisteltu riisipuuroa.



---



Tuli ihan haikea olo jo kun muistelin raskausaikaa, vaikkei siitä nyt niin kauaa olekaan niin on tämäkin aika kullannut muistot jo. Ekat potkut oli jotain ihan ihmeellistä <3 Sitä aina pohti että kumpikohan tuo nyt oli kun olivat niin hassussa asennossa välillä. Ja viimeisilläni olin kyllä jo ihan kyllästynyt raskaana olemiseen. Viimeinen kuukausi meni ihan sellaisissa tunnelmissa että kohta se on menoa jne... *muistelee*

En ihan kuopiolaisesta mene vaikka kyllä ko. kaupungissa työpaikka sijaitseekin, saa nähdä milloin sinne seuraavan kerran joutuu " vaivautumaan" . ;))

Ensimmäistä kertaa tänne keskusteluihin kurkistan, on aina yleensä niin " kiire" kun päiviämme ilostuttaa hyper-aktiivinen poikalapsi (2vee) ja iltaisin en enää uskalla konetta avata kun menee siinä sitten se vähäisinkin uni kun näitä juttuja mielessä kelailee. Myös istuminen tässä toosan edessä on aika tuskallista, kaksikko protestoi ja masu kipeytyy.



Minulla oli jo ensimmäisen raskauden aikaan noita pyörtymis-heikotus-kohtauksia, esim elokuviin en tämän raskauden aikana enää eksynyt, aikaisemmasta kokemuksesta viisastuneena. Samoin kaikki tutkimuspöydillä makoilu on ihan hirveää, hiki virtaa ja silmissä sumenee, korvissa soi.... Muutamalla hoitohenkilöllä ei ole ollut oikein kykyä ymmärtää tilaani mutta yleensä onneksi ovat auttaneet mammaa hädässä.



Tänään pyörähti juuri 35. viikko alulle, loppuviikosta taas äitipoli-keikka. Kansalainen A oli vielä kolmisen viikkoa sitten perätilassa, pikkuisen vielä jaksan toivoa että hän vielä kääntyisi. Edellinen synnytyskin päättyi sektioon kun vauvan perätila huomattiin vasta 2 vkoa yli lasketunajan käynnistämään mennessä. Ja silloin haava tulehtui ja oli pitkä kipeä. Nyt tuntuu olo niin epätoivoiselta kun ajattelee tulevaa kotiutumista ja omaa avuttomuutta, jos masussa on leikkuuhaava ja kaikki toiminta on rajattava minimiin. Mutta semmoista se elämä vaan joskus on. Kaksi koiraakin odottelee jo kovasti että päästäisiin pitkille vaunulenkeille, viimeksi olen harrastanut joskus viime vuoden puolella, ei oikein alaosaston rakenteet meinaa kestää vaikka muuten lo olisikin ihan virkeä.



Sukupuolia ei vielä tiedetä, tällä kertaa halutaan pitää jännitystä yllä. Pitää vaan aina ultraan mennessä muistaa sanoa lääkärille ettei möläytä mitään infoa, niin kun on joskus kuulemma joillekin perheille päässyt käymään. Pariin viimeiseen kuukauteen vauvat ovat olleet ultrassa huonossa asennossa että ei ole oikein kunnolla näkynyt " mitään" ja samoin ei olla saatu katsella sitä 4D-kuvaa...



Saa nähdä kuinka meidän käy.... Toukokuun alkupuolelle kai synnytys ajoittuu, oli se sitten tyyliltään mikä tahansa. Välillä tuntuu että ollaankohan isukin kanssa liian rauhallisia ja eikö oikein tajuta tilannetta kun ei hirveästi vielä panikoida... Minä pidän kuumeisesti peukkuja alatiesynnytyksen puolesta - enkä edes muista jännittää itse tapahtumaa. ;)





Juups. Eiköhän tässä tullut kerrottua muutamalla sanalla omasta tilanteesta. Hyvää vointia teille kaikille!