Nuori äiti=huono äiti???!!!!

eli tuo esikoinen syntyi kun olin 19v ja mies oli jo sentäs 23v, raskausaikana sain nlan tädiltä paljon zemppausta ja usein hän ihmetteli että olenko oikeasti muka alle 20 (heh, kun näki papruista sen selkeesti) ja synnytyslaitoksella osastolla hoitajat olivat sanoneet hermoilevalle tuoreelle mummulle sekä isomummulle että oli kyllä vuoden reippain ensisynnyttäjä, vaikka maratoonisynnytys oli rankka.

Ja yhtä hymyähän mä olinkin ja aivan kunnossa seuraavana päivänä. Energiaa oli jopa tuoreelle isälle joka sairastui samaan aikaan....



Mutta kyllä jotkut ihmiset kadulla katsoo ja ajattelee tod.näk. että onko lapsi pikkuveli vai mitä, mutta kunhan itse tietää se riittää ja ehkä pari pistävää sanaa " kaikkiteitäville" ...



-saara ja matias 7,5kk-

törkeitä kommentteja ootte saanut!! minulla ei ole ollut neuvolan kanssa ongelmia mutta kätilöt sairaalassa oli karmeita. kun olin synnyttämässä niin tietty siinä poru pääsi kun kaikki oli niin uutta ja sattuihan se pirusti. huusin ja itkin siis. no kätilö siihen tokas: ei auta itku markkinoilla, ajatteletko ollenkaan lapses terveyttä ja älä huuda. kun siinä siis ponnistin minkä pystyin. ei paljoa kannustanut..



no kun lapsi syntyi niin olin jo päättänyt etten imetä(siis miettinyt jo kotona asian puhki) ja sanoin kätilölle etten imetä. hän sanoi että : jaa, mistäs sun lapsi sitten ruokaa saa" . ja tiedän kyllä etten varmasti ole ainut maailmassa joka ei ole imettänyt. koitti sitten pakottaa minua siihen hommaan mutta en suostunut. (ei kiitos sitten moralisointia)



osastolle kun päästiin niin yksi kätilö kävi kokoajan kyttäämässä mua ja lasta. tuli aina selittämään kuin jollekin vajaaälyiselle että " tiesitkös muuten etä lasta pitää helliä, pitää sylissä ja silitellä" tottakai niin teen ja tein, en tiesä miks se tollasia tuli höpöttään.. ja kun pyysin apua vaipanvaihdossa, koska se oli eka vaippa ikinä minkä vaihdoin(sairaalan tehtävähän se on opettaa) niin katsoi mua ihan ihmeissään ja tuumas äkäsesti että just, sitä et sit osaa..



kumma juttu että asenne oli heti kamala ja tuli vielä lisä sorsintaa imetyksen puutteen takia.liittivät sen ikääni vaikka saman päätöksen tekisin vaikka 20 vuotta myöhemminkin!!

Itse muistan alku aikoina kanssa vielä raskaana ja ensimmäinen neuvola käynti. Ja itse sanoin, kun lapussa oli testi tupakasta, laitoin ruksin kaks ja puol askii päivässä. Neuvola täti tokas, niin montako poltat? vastasin, et päivässä ainakin about ennen raskautta 10 kpl pv:ssä. ellei ollut huono pv, niin enemmän. Meni hiljaseksi ja sen jälkeen ei kysynyt mitään kun tokaisin, et kun sain kuulla testissä et oon raskaana loppu tykkänään polttaminen. Imetyksen poika sai, ja neuvolassa olivat teko virne päällä.

Ja joka kerta kun kävin, mitenkäs mahassasi voidaan? vastasin, no siellähän se voi oikein hyvin. Joskus kyllä kävi mielessä, että mitähän ne oikee meinaa, et eikö ne oikee osaa olla ihmisiksi. Ja sitten kun poika vauva syntyi, niin painon tutkiminen. Se vasta oli showta: mitenkäs tämä nyt näin, kun sairaalasta tulitte niin poika oli tasan 3 kiloa, hmmm. sanoin sit takasin, et: no, jospa teillä on käynyt " pieni" erehdys. Ja siinä vasta meni neuvola täti hiljaseksi. Et semmosia kertoja sen jälkeen ei ole sitten kysellyt turhia. (:

olen 20v 1,5 vutoiaan pojan äiti. mahassa on toinen tulollaan, LA 15.7.

neuvolantäti sanoi viimeks maanantaina mulle et " sinäkin sitten aikuisiällä.." (???). mikäs mä nyt sitten olen. lapsi joka on tehnyt lapsia vai mitä ihmettä toikin kommentti tarkotti. ja samaa mitä on em. olen kuullut, että " hyvinhän te pärjäätte" , onko joku sitten odottanut muuta?

:O.

yleensä olen vastannut näihin kommentteihin pitkällä hiljaisella kysyvällä katseella, yleensä möläyttelijä on mennyt vähän vaikeeksi ja ruennu pyytelee " anteeks" , tai muuten korjailemaan sanomaansa.

yritän olla välittämättä. tiedän kuitenkin sen, niinkuin moni muukin, en ole millään lailla " liian nuori" , onhan nainen jo biologisesti sunniteltu niin, että hedelmällisimmillään (vaikee sana:D) ollaan 20-23 vuotiaina.

hyvinhän tuo kyllä näyttää nappaavan muussakin iässä :).

mulla on kuvia myös irc-galleriassa, nick:earthsprite

Moikka, tulin piipahtamaan tuolta odotuspuolelta kun aihe kiinnosti, vaikka en ole itsekään enää mikään hyvin nuori äiti (vaikka nuori olenkin). Olen 26 v.



Minusta on uskomatonta, että samaan aikaan Suomen päättäjät Matti Vanhasesta lähtien kannustavat ihmisiä lapsen tekoon, ja nämä neuvolan natsihoitajat ja muut rajoittuneet ihmiset kehtaavat loukata nuoria odottavia naisia tuolla tavalla! Minusta on todella törkeää, että alle 20-vuotiaan oletetaan automaattisesti " ravistelevan" vauvaa. Miksei sitä voisi ravistella 38-vuotias viiden lapsen äiti??



Tuollaiset kertomukset, ja hyvät kertomukset samaten, kuvaavat kyllä hyvin sitä, miten hoitajat ovat vain ihmisiä ja jo sattuu, että tällä ihmisellä on ahdas maailmankatsomus niin voi sitä sadismin määrää minkä kohteeksi hänen hoitoonsa epäonnekseen joutunut nuori ihminen joutuu!!!



Tsemppiä kaikille nuorille äideille. Olette ihan yhtä hyviä ja usein parempiakin äitejä kuin 30-vuotiaat ensisynnyttäjät!!!



Terkuin Ladie

että ovatko muut nuoret äidit tms. joutuneet selittelemään/puolustelemaan/perustelemaan päätöstään muille?



Minulla ja miehelläni ei vielä ole lapsia, vaikka yritys on kyllä käynnissä. Nyt olen 20 (mies 24) ja ehdin kyllä täyttää ainakin 21 ennenkuin ensimmäinenkään syntyy, mutta silti tuntuu, että joutuu selittämään omia valintojaan muille. Kyseenalaistettaisinko päätöstämme tehdä lapsia, jos olisimme lähempänä kolmeakymppiä?! Olen päättänyt, etten enää selittele! Me olemme miehen kanssa miettineet tämän asian puhki ja halki eikä tämä todellakaan ole mikään hetken mielijohde. Melkein kaksi vuotta tästä on puhuttu, käyty hyvät ja huonot puolet läpi, mietitty taloudellinen tilanne ja ylipäätään valmius tulla vanhemmiksi!



Kun menimme naimisiin, jouduimme kovasti selittelemään päätöstämme. Se oli todella rasittavaa ja alentavaa, aivan kuin emme olisi osanneet käydä tärkeitä asioita läpi, kuten ovatko suhteen peruspilarit kunnossa jne.



Emme ole kertoneet päätöksestämme lasten tekemisestä, koska olen niin kyllästynyt selittelemiseen. Olen totaalisen kyllästynyt siihen, ettei päätöstentekokykyäni arvosteta! Pääasiassa tätä kyseeanalaistamista on tullut lähimmiltä ystäviltäni ja omalta äidiltäni sekä äidinäidiltäni. Heilläkin on toki oikeus mielipiteeseen ja koska olen heille tärkeä, he huolehtivat, etten vain tee vääriä päätöksiä elämässäni. Silti se tuntuu alentavalta, kun välillä käyttäytyvät niin, kuin en ollenkaan ymmärtäisi asioiden vakavuutta tai ylipäätään ymmärtäisi mitään. Kaipaisin heiltä tukea, en huomautteluja siitä, kuinka " noin nuorena ei vielä tiedä eikä osaa..." tai niinkuin ystäväni sanoi " oletkohan miettinyt ihan loppuun asti? Et voi matkustella kun sulla on lapsia....."

Tämä kyllä yllätti minut täysin! Tuommosia törkeyksiä aikuisten ihmisten, ja vielä hoitohenkilökunnan suusta! Heidän tehtävänsähhän on kannustaa ja tukea äitejä, iästä riippumatta , eikä missään nimessä arvostella tai vähätellä ja jopa epäillä pahoinpitelystä tai huumeista tuollalailla!

Jos tuollaiseen tilanteeseen joutuu, kannattaa vaan pitää leuka pystyssä ja katsoa sitä terkkaa yms. suoraan silmiin ja kysyä että johtuuko mahdolliset epäilyt iästä vai mikä on tätillä hätänä?

Useimmissa neuvoloissa on myös tietääkseni mahdollisuus antaa palutetta nimettömänä. Mitään tuommoista ala-arvoista kohtelua ei pidä kenenkään sietää, PITÄKÄÄ PUOLENNE SISKOT!!!

Omaksi suureksi ylätyksekseni en ole kuulut yhtään negatiivista kommenttia (raskaana ollessani olin 20v, pojan syntyessä 21v. Olen ikäistäni nuoremman näköinen). Neuvolatätini oli todella ihana. Kertaakaan ei vihjannut mitään negatiivista. Ei kysellyt oliko lapsi suunniteltu (oli). Sain olla todella onnellinen omasta neuvolatädistäni.



Ihanin oli kuitenkin kätilöni. Hän sanoi, niin ihanasti nuorista synnyttäjistä. Jotain että ovat parhaita tai jotain. En tarkalleen muista sanoja, kun olin niin hyvässä ilokaasupöhnässä. Kuitenkin antoi kuvan että nuorten synnyttäjien kanssa on helpointa ja mukavinta toimia.



Ja lisäksi vielä, kun osastolta lähdettiin kotiin, niin yksi hoitaja huikkasi, että tervetuloa pian uudeleen. :o)

mutta kerran hän sanoi että " no hyvinhän te näytätte pärjäävän" , tuli semmoinen tunne että ihan kuin hän olettaisi jotain muuta...tosin musta tuntuu että kun kaikki aina ajattelee että nuoret äidit on huonoja äitejä, niin sitä on jotenkin ite hirveen varpaillaan ja mieleen jää just tommoset jutut...en sitten tiedä.



toinen neuvolatädin suusta tullut lausahdus, joka on myös mietityttänyt " onko tuo jo kolmas haalari tänä talvena?" , meidän neuvolantäti ilmeisesti muistaa kaikkien vauvojen ja lasten kaikki haalarit ulkoa. Ja mitähän se terveydenhoitajalle edes kuuluu...



olen kyllä monien itseäni nuoremmilta äideiltä kuullut tuosta huonosta kohtelusta, ehkä olen itse jo sen verran " vanha" että en saa lokaa niin paljon niskaani.

Vika on siinä neuvola tädissä.Kauheaa miten joku edes voi kysellä tuollaista!Oletko ravistellut vauvaa!ja vielä 4 kertaa!



Minä sain onneksi todella mukavan neuvola tädin!Se aina kyseli vointiani jo kun olin raskaana ja kuunteli löpinöitäni=)Ja aina kehuskeli ja kannusti kun poika oli ihan pieni.



Voihan olla että neuvola täti ei itse tajua että kysymys on luokkaava,mutta sinun kannattaisi nätisti mainita siitä jos suinkin haluat=)



Hyvää kevään jatkoa!

vaikka oon jo 21v, niin silti saaan puolustella tekemisiäni ja sanomisiani. Mulla on 09/03 poika ja 02/05 tyttö. Perhepetiä jouduin puolustamaan niin sukulaisille kuin neuvolassakin. Pojalla oli vaipat vielä vuoden vaihteessa joita ei kuulenna olisi saaanut enää olla. Tyttö on 3kuukuatisesta asti ollut kipeä, kaikki alkoi silmätulehduksesta, jota seurasi rota-virus, ja korvakierre. Nyt tytöllä on jo toiset putket ja kitarisa poistettu. ja ensikuulle aika lasten tautien polille jatkuvan limaisuuden ja yskän takia. Terveyskeskukksessa käytin tyttöäni ensimmäisen korva vuodon aikaan ja erikoislääkäri sanoi vain että korvat ok ja epämääräisiin kipuihin panadolia. kahteen kuukauteen ei lapsella ollut kuin " epämääräisiä" kipuja. Neuvolassa ja itse aloimme epäillä lastani jo kuuroksi kun ei reagoinut minkäänlaisiin ääniin. Sitten eräänä kauniina päivänä varasin ajan lääkäriin jonne tyttöni vei hänen isomummonsa ja kas kas! 5kuukautisella tytölläni oli liima korva! Joinain päivinä kuulee linja-autossa vanhempien ihmisten ihmettelevän kovaan ääneen kuinka lapset tekevät nykypäivänä lapsia.

Lapsiani saa käydä ihastelemassa ii2.org sivuilla.

mie menin ekan kerran neuvolaan: neuvolatäti kysyi olenko varma etten halua tehdä aborttia?! ja olin siis 18v3kk silloin. muutin kaupungin toiselle laidalle ja sain mukavan neuvolatätin, joka ihaili reippauttani. olin alkuun yh. 4kuulla raskaana rakastuin. mies oli synnytyksessä ja kävi jatkuvasti sairaalassa. siellä hoitajat kysyi " miks mies käy minua ja poikaa kahtomassa, kun kuitenkin kuukauden päästä erotaan. eihän se ole edes oikea isä." muistuttivat viel lähties kortsun käytöstä ettei vuoden päästä olla takas synnyttämäs! poika reilu puol vuotias, terve ja iloinen ja varmasti hyvin ruokittu. neuvolas kysyvät joka kerta et oonko jo lopettanut imetyksen. ihan kuin olis väärin imettää, kun on alle kakskyt?!

syksyllä mennään naimisiin ja sit aletaan yrittää toista lasta. ja se ei tee meistä yhtään parempia vanhempia vaikka täytänkin kakskyt ja mieskin jo 23.

synty, sairaalassa olin niitä nuorimpia äitejä ja hoitajatkin vihjaili kaikenlaista. Sama jatku kun tuo kuopus synty 1v3viikkoa esikoisen jälkeen... Varmaan luulivat mua lestadiolaiseksi, kun niin peräjälkeen nuo lapset tuli, mutta... mä en välitä noista puheista! Mulla oli tosi kiva neuvolan täti ja saman luona nuo 2- ja 3-vuotiaat käy edelleen. Aina on ollu rohkaseva, kyselly meistä, ja noinä kahtena vuonna jolloin odotin tyttöjä, " tädistä" tuli tuttava, ehkä enemmänkin. Tämän th:n poika ja mun mies onkin olleet kavereita ala-asteaikoina... Odotan innolla,että tulisin raskaaksi,että saapi löpistä naapurin tädin kanssa. Meillä on siis kolmas tilauksessa ja minä täytän tänä vuonna 24 ja mies 26.

raskauden alussa hän kysyi olenko varma että jaksanko vauvan kanssa. kysyi vielä tajuanko että vauva ei ole nukke!!! kyllä minä tajuan. Muori epäili vielä käytänkö huumeita. se anto mulle jonku ihme kysely lomakkeen joka annetaan kuulemma kaikille. kysyin raskaana olevilta ystäviltäni olivatko he saaneet sellaista, eivät olleet. en palauttanut lomaketta, kun alkoi ärsyttää koko lomake.

muori alkoi kärttää sitä. täytin sen sitten ja annoin muorille. se kehtas sanoa mulle " et tainnut olla ihan rehellinen tässä" en tiedä mistä se on saanut päähäsä että käytän huumeita kun en edes käytä. ikinä ei ole ollut edes puhetta huumeista sen muorin kanssa. varmaan ulkonäköni jotenkin vaikuttaa asiaan...

sitten muori alkoi vaatia mieheni tuloa tapaamisiin. selitin että käyn mieluummin ilman miestä ja eikä sekään halua tulla. suhteemme on hyvässä kunnossa ja odotamme innolla vauvaa kaikki on hyvin. mutta se muori ei usko sitä. kysyi kerran oletteko te yhdessä vai miksi ei miestä näy neuvolassa..

mä en varsinaisesti ole kai nuori äiti, paitsi henkisesti (26v) .... mut olin kans kakskymppinen kun esikoiseni syntyi, ja nuorimpia äitejä osastolla, en kokenut kauheesti silloin mitään ikärasismia, enkä vielä kakkosenkaan kohdalla kun hän syntyi 1v11kk myöhemmin. Mutta kun tuo kolmonen syntyi viime syyskuussa niin jopas jaksoivat hoitajat päivitellä että kuinka mulla voi olla kolme lasta kun olen näin nuori.... sitä päivittelyä jatkui koko sairaalassa olo aika ja sitten kyseltiin että oletko nyt ihan varma että jaksat kotona yms... että näinkin voi käydä. itse olen sitä mieltä eetä nuori äiti on jopa parempi äiti kun nelikymppinen äiti.... ainakin mitä olen sivusta seuraillut tuttavaperheen arkea...



iloista kevättä kaikille nuorille äideille!